TJ2

Se olisi sitten enää kaksi päivää ultraan. Alkaa pikkuisen jo täpisyttämään tämä odotus. Eilen pohdittiin vaimon kanssa toimenpidettä ihan käytännön näkökulmasta. Netti tarjosi tällä kertaa hieman ristiriitaista informaatiota siitä, tullaanko ultra tekemään alateitse vai masun päältä. Neuvolan tyttö käski valmistautua siihen, että operaatio suoritetaan sisäkautta ja näin me ollaan tehtykin. Joillekin on vissiin tehty näillä viikoilla (ultrapäivänä siis 12+0) pelkästään vatsan päältäkin, mutta useimmiten joko ainoastaan alakautta tai sitten molempina versioina. Onneksi tuota vaimoa ei nyt ainakaan vielä hirveästi näytä toimenpide pelottavan. Eikä itseänikään sen puoleen. (Kaveri oli kuulemma meinannut pyörtyä tässä ekassa ultrassa. Siis nimenomaan mies...)

Muuten hiljaiselo on jatkunut. Vaimo syö tasaisesti parin tunnin välein, muuten tulee huono olo ja alkaa huippaamaan. Muuten pahoinvointia ei ole täällä vieläkään juuri ilmaantunut. Sen sijaan päänsärystä on tuo parempi puolisko joutunut jonkin verran kärsimään, mutta toistaiseksi siitä ollaan yleensä selvitty hieronnalla ja parilla pahemmalla kerralla yhdellä Panadol Zappilla.

Myös hajuaisti tuntuu terästyneen. Eilen(kin) allekirjoittaneen löhöily sohvalla loppui lyhyeen, kun jalat piti laskea heti alas sohvalta niistä leijuneen käryn takia. Eikä ne edes haisseet! Haistoin ihan läheltä enkä huomannut minkäänlaista katkua. Nih! Ja pakkohan näillä keleillä on villasukkia pitää.

Keskiaikainen kidutuspenkki?

Tänään oli muuten minun vuoroni käydä lääkärin pakeilla. Sain lopultakin otettua itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin noin vuoden verran kiusanneiden leukakipujen takia hammaslääkäripäivystykseen. Edellisestä kerrasta olikin vasta viisi vuotta...Huomenna täytyy sitten mennä röntgenkuviin ja edessä on myös kunnon tarkastus jossain vaiheessa kevättä. YTHS:lläkin on aika tylyt jonot, joskaan ei mitään kunnallisen hammashoidon luokkaa sentään. Lukuunottamatta tätä leukaongelmaa suu oli ilmeisesti yllättävän hyvässä kunnossa. Kuulemma vähän hammaskiveä ja pari tummentumaa, mutta ei reikiä eikä mitään muuta hälyttävää. Vältynpä ainakin poralta. *Helpottunut huokaus*

Ylihuomenna sitten isompia uutisia koskien varsinaista asiaa ja toivottavasti myös muutama mustavalkoinen kaikuluotauskuva. :)

iPhone: VIIKKO 11 PÄIVÄ 5

Raskauspahoinvointi hellittää yleensä viikoilla 14-16.

Kuten sanottu, me ollaan säästytty pahoinvoinnilta varsin hyvin. Onneksi. :)  

Odottelua

Taas on melkein viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Jotenkin tällä hetkellä on sellainen "tyyntä myrskyn edellä" -fiilis. Ei siis mitenkään negatiivisessa mielessä, mutta kovasti jo odotellaan ensi viikon ultraa ja tällä hetkellä inspiraatio elää pientä suvantovaihetta. Ehkä myös yövuorojen sekoittamalla elämänrytmillä on osuutta asiaan...

Tänään tuli pieni säikähdys, kun vaimolta tuli tekstiviesti, että oli meinannut pyörtyä töissä kassan taakse. Olo oli kuitenkin mennyt huilaamalla ohi, mutta nyt oli sitten viimein ollut kuulemma pakko paljastaa tilanne parille työkaverille. Oli jo aikakin, sanoisin minä, mutta vaimo on ollut todella järkähtämätön mielipiteensä kanssa: kun eka kolmannes on takana ja ultrassa on katsottu kaiken olevan kunnossa, voidaan asiasta alkaa kertoa.

Sisustukseen sopiva tuskanlähde

Itse en malttaisi (tässäkään asiassa) millään olla hiljaa. Tekisi mieli toitottaa tätä onnea kaikille tutuille (ja vähän tuntemattomillekin)! Mutta olen nyt tehnyt parhaani ja pitänyt enimmäkseen mölyt mahassa. Eilen putkahti aivan yhtäkkiä mieleen, että oma isänihän ei vielä tiedä uutista. Pieni lapsus. Vanhempani ovat siis eronneet ja isä asuu eri kaupungissa kuin muu lähisuku, niin jotenkin asia on jäänyt sanomatta, kun joulun jälkeen ei ole nyt muutakaan asiaa kummallakaan ollut. Nyt pitää isälle soitella aika pian, ennenkuin joku (lue: isosisko tai pikkuveli) asiasta möläyttää. :)

Ja sitten asiasta rautaan. Vaikka tämä tuskin ketään kiinnostaa. Tulin tänään ostaneeksi edellisissäkin postauksissa mainitun pilottiryhmän innoittamana itselleni kahvakuulan. Luin useasta eri lähteestä, että 16-kiloinen mötikkä on sopiva miesten aloituskuula, joten sellaisen sitten kannoin Prismasta kotiin. Virhe. ISO virhe. Vartin "helppo" ohjelma takana ja jokainen lihas huutaa hoosiannaa. Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja jälkivenyttelystä. Tällaisen vannoutuneen palloilulajiharrastajan naruhauiksille olisi voinut suosiolla ottaa 10- tai ehkä jopa 8-kiloisen kuulan, mutta pitipä taas machoilla. Noh, toivotaan että tuo helpottuu kun muutaman kerran reenaa ja oppii oikeanlaiset suoritustavat. Mutta on toi 16 kiloa siltikin aikamoinen riippakivi...

Vauva on valmis!

Tänään käynnistyy 11. raskausviikko, eli vauvalla pitäisi alkaa olla "kaikki osaset paikallaan". Toivottavasti näin myös on. Vau.fi:n raskauslaskurin mukaan tänään voidaan alkaa puhua sikiöstä, eli myös alkiovaihe on täten jäänyt taakse.

37 mm raavasta miestä / ihanaa neitokaista!

Tänään saatiin mukavia yllätysuutisiakin, kun kävi ilmi että vaimon serkku on myös raskaana ja että siellä laskettu aika on vain parisen viikkoa ennen meidän vastaavaa. Vaimolla ei noita serkkuja ole kuin kaksi, joten siellä ollaan aina oltu suhteellisen läheisiä. Eli meidän vauva saanee mukavasti leikkikaverin pikkuserkustaan. Ai ai kun kiva. :) Ja edellisissäkin postauksissa mainittu kaveripariskuntakin on päässyt jo oman käärönsä kanssa kotiin sairaalasta, eli kyllä nyt pukkaa iloisia vauvauutisia joka suunnalta.

Ruokaremontti on edelleen hyvässä vauhdissa, juuri tuli pisteltyä poskeen broileriwokkia raejuuston ja tuoreen kurkun kera, ja täytyy kyllä sanoa, että wokkivihannekset on päässeet yllättämään positiivisesti. Tänään oli jo toinen päivä tällä viikolla, kun niitä söin. Ennen kaikenlaiset kypsennetyt vihannekset on olleet aika lailla punainen vaate. Ja vaimokin tykkäs illallisesta. Jee jee.

Ja muuten Ilveskin pieksi Tapparan 5-2. Kyllä on ollut loistava päivä! \o/

iPhone VIIKKO 10

Ensimmäinen virstanpylväs: vauva on kokonaan valmis!

Hallelujaa!

Elämäntaparemonttia ja verikokeita

Muun muassa näitä on tänään syöty

Tänään alkoi allekirjoittaneen kevätkuuri. Tulin valituksi työnantajan järjestämään hyvinvointi- ja kuntoiluohjelman pilottiryhmään, jossa kokeillaan Jyväskylän yliopistossa kehiteltyä ohjelmaa, josta me koekaniinit saamme ohjeita liikkumiseen, ruokavalioon, venytteleen ja niin edelleen. Itsellä tuo ruokavaliopuoli on varmasti se tärkein, vuorotyön myötä on yleensä tullut syötyä vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Noh, tänään kaikki muuttuu. Ensimmäinen päivä ruokapäiväkirjan pitämistä on takana, ja kaloritavoitteissa pysyttiin ja hiilari-proteiini-rasva -suhdekin näytti oikealta. Jeejee. :) Tarkoituksena on pudottaa neljässä kuukaudessa 8-10 kiloa, kun nuo raskauskilot näyttää medän taloudessa ilmestyneen ihan outoon osoitteeseen...

 

 

Verikoe takana, tulosten odotus (taas) edessä

Mutta on tänään taas tapahtunut raskaudenkin osalta. Käytiin vaimon kanssa laboratoriossa. Tai siis minä olin vain henkisenä tukena, parempi puolisko menetti verta. Ja aika paljon, 6 putkiloa! Multa otetaan yleensä turvakokeissa vain kolme putkea! Mutta hyvin näytti vaimo jaksavan, vaikka minä välttämättä halusinkin tukea hänen etenemistään käsivarresta hetken aikaa kokeiden jälkeen. Ei sitä koskaan tiedä, koska huippaus (tai pirullinen jää lumen alla) yllättää.



Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin tähän loppuun vielä pieni avautuminen, jonka syynä on ennen kaikkea autoni. Pahoittelut jo etukäteen.

Minä vihaan talvea. Tai en talvea, vaan lunta. Se kastelee kävelijän ja juoksijan kengät ja housunpuntit (ja sataessaan kaikki muutkin vaatteet), tekee autonomistajan elämästä helvettiä kaikin tavoin ja polkupyörätkin se pakottaa autotalleihin ja katoksiin hyödyttömiksi. Eli yksinkertaisesti sanoen: ennen niin mukavasti sujunut matka paikasta A paikkaan B muuttuu talvisin kiduttavaksi Via Dolorosaksi. Olit sitten liikkeellä millä kulkuneuvolla tahansa. Paitsi ehkä taksilla. Kaikille ilmaiset taksikyydit talven ajaksi! (Who's with me?) Minun täydellinen talveni olisi sellainen, että marraskuun loppupuolelta maaliskuun puoliväliin olisi jatkuvasti noin viisi astetta pakkasta ja lunta sataisi vain laskettelukeskuksiin. Jouluna (aatonaattona) voisi sataa pari senttiä koko maahan, joka sitten sulaisi tapaninpäivän iltana pois. Ja sitten pakkanen palaisi. Loppiaisen aikaan voisi olla noin viikon kova pakkasjakso, jotta järvet jäätyisivät. Näin kaikki talvilajien harrastajat saisivat lajiansa harjoittaa, koska pakkasellahan minne tahansa, mihin halutaan lunta, voidaan tykittää vaikka pari metriä sitä pirun valkoista p**kaa.

iPhone: VIIKKO 9, PÄIVÄ 5

Raskaus turvottaa limakalvoja ja nenä voi tuntua tukkoiselta.

Kuulemma tällaisesta ei ole suurempia merkkejä ainakaan toistaiseksi.

PS. Perjantaina vauvan saanut kaveri ei ole vieläkään päässyt pois sairaalasta. Kuulemma siellä on kuitenkin kaikki hyvin, eli ei syytä huoleen, kunhan nauttivat ammattilaisten hoitoavusta vähän tavallista pidempään. :)

Tyttö tuli!

No ei meille tietenkään vielä, mutta kaveripariskunta sai tänään terveen tytön. Melkein kaksi viikkoa meni yli lasketusta ajasta ja vasta sektiolla saatiin maailmaan, mutta nyt kaikki on kuulemma ihan hyvin. Täytyy sitten varmaan kertoa tästä meidänkin tulokkaasta kyseisille kavereille, kun mennään ekaa kertaa katsomaan vauvaa. :)

Meillä ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Soitettiin tänään neuvolasta virtsakokeiden labratulokset, jotka oli puhtaat, kuten arveltiinkin. Oli vaan ollut sen verran puutteellinen ohjeistus neuvolakäynnillä, että ei ollut ihmekään että virtsassa oli vähän valkuaista.

Olen nyt lueskellut noita neuvolasta saatuja vihkosia ja aika paljonhan ne näyttää toistavan itseään. Mutta luetaan nyt, kun kerran on lukemista saatu. Vau:n vihkosta ajattelin lukea aina vaan sen viikon verran eteenpäin, mikä on menossa. Eilen pyörähti käyntiin kymmenes rv, eli vähitellen kaveri alkaa liikkua masussa.

Niin ja kävinhän minä vähän shoppailemassakin. Omien ostosten lisäksi matkaan tarttui alennusmyynneistä H&M:n Beatles-body. Vaimo ei pidä siitä ja uhkaili jo antavansa sen lahjaksi tälle juuri syntyneelle tyttöselle, mutta antoi kuitenkin vaatteen jäädä muiden joukkoon. Kuulemma siksi, että "onneks tommoset kuuskakkoset jää nopeesti pieneks". Mutta yhtä logoa vaimo kyllä joutuu katselemaan pidempään, nimittäin aion todellakin ostaa useita erikokoisia Ilves-bodyja vauvan päälle. Oppiipahan jo pienenä tavoille. Ja mitään oranssi-sinistä sille ei osteta. Nih.

iPhone: VIIKKO 9, PÄIVÄ 1

Et vielä tunne sitä, mutta vauva on alkanut liikkua.

No näinhän minä juuri sanoin. :)

Niin ja tervetuloa muuten kaikille uusille lukijoille! Mukavaa että tänne on löytänyt lisää väkeä. :) 

Neuvola 1

Tänään käytiin siis ensimmäistä kertaa neuvolassa. Meidän "vakituinen" hoitaja on lomalla, joten tämä kerta mentiin vielä sijaisen kanssa. Käynti sujui aika lailla kuten oltiin ymmärrettykin. Ensiksi juteltiin vähän meidän taustoista ja perusterveydestä, moitittiin kevyesti tulevan isän alkoholinkäyttöä (8p audit-testissä) ja sovittiin, että säännöllinen ulkoiluharrastus olisi hyvä taas käynnistää, kun se on jäänyt talven tultua vähän harvemmalle. Samalla sovittiin myös tulevia päivämääriä, joista 2. helmikuuta merkittiin isoin kirjaimin kalenteriin. Silloin on ensimmäisen ultran aika. Wuhuu!

Jutteluiden jälkeen vaimo joutui suurennuslasin alle. Pituus, paino, verikoe, virtsakoe, verenpaine. Vaimo suoriutui testeistä hyvin, ainoastaan virtsassa "on hieman leukosyyttejä ja proteiinia" (tätä hoitaja ei viitsinyt avata yhtään sen enempää, olisi ollut ihan kiva tietää, pitääkö siellä olla niitä vai ei, ilmeisestikin ei...), mistä syystä huomenna viedään vielä uusi näyte laboratorioon. Hemoglobiini vaimolla on todella korkea, mistä tosin ei kuulemma ole alkuraskaudessa haittaa, vaan ennemminkin hyötyä, koska sen on tapana laskea raskauden loppua kohti. Koville verikoe kuitenkin otti, ainakin päätelleen siitä, kuinka paljon sohvalta jostakin peiton alta tällä hetkellä kuuluu valitusta "pipistä sormenpäästä"...

Vauva tulossa?

isälle VS äidille

Lukemista saatiin mukaan aika kasa, kuten kuvasta näkyy. Hoitajatäti kehotti lukemaan odotuskirjallisuutta sopivan kriittisesti mainiten esimerkkinä jonkin oppaan, jonka "isälle" -osiossa oli raskausviikon 20 kohdalla todettu "Jos et nyt tunne olevasi valmis isäksi, et todennäköisesti tule koskaan näin tuntemaankaan." Nice...

Tuosta pinosta siis sen verran tarkemmin, että ilmeisestikin se sisältää 3-4 odotusajan opaskirjaa, pari odotusajan ruokavalio-opasta/-ohjetta sekä tietoa sikiöseulonnoista, joihin me aiomme siis osallistua.


Ja vielä se on muuten pakko ennen noihin oppaisiin syventymistä sanoa, että kyllä taas meitä tulevia isäukkoja syrjitään. Tietystikin raskaus koskettaa naista enemmän kuin miestä, mutta jotakin rajaa nyt tähän jaettavan informaation epätasa-arvoon olisi saatava (ks. kuva)!

iPhone: VIIKKO 8, PÄIVÄ 4

Tunteet ovat pinnalla ja herkkyytesi lisääntyy.

Ei ainakaan toistaiseksi pidä paikkaansa. Onneksi. 

Nälkä kasvaa syömällä. Not.

Ja niin valkeni yhdeksäs raskausviikko. Tulevan äidin tunnelmat vaihtelevat väsymyksen, nälän ja ällötyksen välillä.

Ensinnäkin vaimolla on huomattavasti entistä useammin nälkä. Ruokaa täytyy saada melko tarkalleen kahden tunnin välein. Yleensä nälkä on "hirvee" tai vähintäänkin tasoa "kauhee", miksi aina onkin yhtä suuri yllätys, kun tämä sudennälkä katoaa useimmiten yhdellä porkkanalla tai viiden sentin kurkun palasella. Tätä mässäilyä seuraa noin puolen tunnin kestoinen vaihe, jolloin odottavalla äidillä on etova olo. Melko erikoista.

Erikoista on myös se, että nykyään kun vaimolla alkaa tehdä mieli jotakin tiettyä syötävää, ei tästä tunteesta päästä yli ennen kuin kyseinen tarve on täytetty. Esimerkiksi joskus tämän viikon alkupuolella vaimo sanoi, että hänen tekisi mieli oikein kermaista lohisoppaa. Eilen halu kärjistyi siihen, että meidän oli käytännössä pakko lähteä ravintolaan syömään, koska lohisoppaa nyt vain oli saatava. Heti. Ja lienee ihan turha edes sanoa, että lohisoppaa ei todellakaan jaksettu syödä kokonaan. (Itse söin loistavalla ruokahalulla kunnon sisäfilepihvin vuohenjuustolla. Raakana. Oli muuten taivaallisen hyvää. Suosittelen Plevnan "Panimomestarin pihviä" jokaiselle, joka haluaa saada Tampereella hyvää pihviä.)

Nyttemmin näitä mielihaluja ei jäädä enää odottelemaan. Tänään vaimon teki herätessään mieli appelsiinia, mandariinia ja greippiä, joten kun minä jäin tekemään gradua, poikkesi parempi puolisko kaupassa ja söi kotiin tultuaan yhdeltä istumalta kaksi greippiä. Ja nyt, nelisen tuntia heräämisen jälkeen, tuo näyttää nukkuvan sohvalla päiväunia, jotka näyttävät maistuvan entistäkin paremmin. Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että vaimo saattaa herätä yhdeksältä ja olla päiväunilla jo vähän kymmenen jälkeen.

bon bébé -veluuriasu

Pieniä vaatteita lipastossa
 
Rakas vaimoseni on vaatekaupassa töissä, minkä lisäksi myös kirpparit ovat varsin suosittu harrastus, joten ei liene yllätys, että meille on alkanut pikkuhiljaa kertyä lipaston laatikoihin vauvanvaatteita. Kun nyt muitakaan kuva-aiheita ei tullut mieleen, niin päätin räpsäistä pari kuvaa näistä.

Ekassa kuvassa on kirppikseltä parilla eurolla löytynyt bon bébén veluuriasu, jonka yläosassa on keinuhevosen kuva. Koko on vähän oudosti "medium", mutta näyttäisi vastaavan suunnilleen kokoa 68-74. (Kuva on vähän huonolaatuinen, siitä pahoittelut.)

farkut ja parit pipot

Toisena esittelyssä on pari pipoa ja pehmoiset farkut kokoa 64. Toi toinen pipo on muuten vaaleansininen eikä valkoinen, mutta iPhone on taas tehnyt tepposet. Ehkä hieman tuli kuitattua vaimolle, että milloinkahan tuon isomman pipon on tarkoitus tulla käyttöön (se mahtuu melkein allekirjoittaneellekin), mutta kuulemma se menee jo ekana kesänä (2013) vallan mainiosti. Jäämme odottamaan, onko tosiaan näin...

Ylihuomenna onkin sitten kauan odotettu ensimmäinen neuvolakäynti. Kovasti olisi toiveissa kuulla pienokaisen sydänäänet (neuvolakäynti ajoittuu siis rv 8+4), mutta ollaan kyllä valmistauduttu siihenkin, ettei niitä vielä kuulu, tai edes yritetä kuunnella. Tänään mennään juhlimaan kummipojan (eli meidän alkion serkun) 4v-synttäreitä. Toivottavasti makea maistuu edes vähän jo vaimollekin, tai jos ei, niin minulle ainakin maistuu, kuten meidän molempien painonkehityksestä alkuraskauden aikana voi päätellä. Vaimo noin -2kg, minä noin +3kg...Auts.

iPhone: VIIKKO 8, PÄIVÄ 2
Vauvan sydän näkyisi nyt ultraäänitutkimuksessa.

Hmm. Mitähän ne yksityiset ultrat maksaisi...Noh, ehkä meillä on sillekin parille sadalle eurolle parempaakin käyttöä. Vaikka kyllähän ajatus hieman houkuttaisi. :)

PS. Vaimo heräsi ja siirtyi keittiöön syömään nakkirisottoa. Vastahan se tunti sitten veti kaksi greippiä!

Vaimo pääsi irti

Tuleva äiti on tehnyt alusta asti varsin selkeästi tätä blogia koskevan päätöksen: hän ei halua lukea tätä, eikä kellekään meidän tutullekaan saa kertoa tästä.

Kuten blogin muuttuneesta ulkoasusta voi päätellä, tämä päätös on nyttemmin pyörretty. Taustakuva, fontit, otsikkobanneri ja gadgetit ovat joutuneet rankkoihin muutoksen tuuliin. Pari kertaa olen jo ääneen ihmetellyt, että tarvitseeko minun enää kirjoittaakaan tätä. Mutta pidin sentään jossakin pääni. Kuulemma tuohon otsikkopalkkiin olisi sopinut kivasti kuva isosta raskausmahasta, mutta tässä kohtaa minä puhalsin miehekkäästi pelin poikki, eli pistin kädet puuskaan ja aloin itsekseni (mutta tarkoituksella sen verran kovaan ääneen, että vaimokin kuulee) mutista sohvannurkassa "Tää blogi on MIEHEN näkökulmasta. ***kele. ***tana. En kyllä enää kirjoita mitään. Taidan poistaa koko blogin." jne. Joten vauvamahakuva jäi pois. Muihin ehdotettuihin muutoksiin jouduin alistumaan.

Tänään vaimo kävi hakemassa sairauslomaa. Mitään vakavaa ei ole tapahtunut, vaan ainoastaan pientä flunssaa pukkaa. Itse menin töihin jo kuuteen (hyi!), joten vaimo joutui kävelemään tuohon terveysasemalle. Mutta kuulemma raitis ilmakin teki hyvää. Hoitaja kirjoitti kolme päivää saikkua, eli tälle viikolle jäi sitten käytäväksi vain yksi työpäivä (torstai). Kuulemma sen vaimo pystyy "tsemppaamaan". Itse olen tietysti töissä joka päivä (myös perjantaina eli loppiaisena) paitsi tuona torstaina. Eli yhteisiä vapaapäiviä ei ole tiedossa ennen viikonloppua. Mutta onneksi on edes silloin.

Tänään on tasan viikko aikaa ensimmäiseen neuvolakäyntiin. Sitä odotellaan (tai ainakin minä odotan) jo innolla, on kiva päästä puhumaan vauvasta jollekin ihan avoimesti. Tää salailu on ihan hanurista.

iPhone VIIKKO 7, PÄIVÄ 4
Tekeekö mieli? Siitä vain, rakastelusta ei ole mitään haittaa sikiölle!

Vaimo kieltää kommentoimasta tätä vinkkiä, mistä voineekin jotain päätellä. ;)

2012

Tänä vuonna minusta tulee isä!

Oikein hyvää uutta vuotta 2012 kaikille.

Ylempi kuva osoitteesta weheartit.com.