Hoitaja varoitteli vaimoa ennen ultraamista, että voi joutua tänään tökkimään aika paljonkin, jos vauva ei satu olemaan oikein päin kuvaamisen kannalta. Noh, eipä ollut huolta. Teelusikka sai kuvaamisen jälkeen kehut oltuaan kuulemma "esimerkillisen yhteistyöhaluinen". Kuulemma hoitajan homma olisi helppoa, jos kaikki vauvat lukisivat ajatuksia yhtä hyvin kuin meidän vauveli. Voitte arvata, kuinka tällaiset kehut hivelevät isin itsetuntoa. :)
Mutta mitäs siellä sitten näkyikään. Terveen näköinen vilkas veijari, joka kerran jopa selvästi vilkutti yleisölle. Ennen kuvaamista hoitaja totesi, että painon pitäisi olla jossain 300-400 gramman välillä. Painoarvioksi saatiin 347g, eli aika lailla juuri sen verran kuin pitikin. Viisi sormea molemmissa käsissä ja viisi varvasta molemmissa jaloissa. Sydän ja verisuonet näkyi niinkuin pitikin, kuten myös mahalaukku ja virtsarakko. Ehjä huulikin löytyi, eli halkiopelko voidaan nyt haudata.
Istukka löytyi aika lailla kohdun pohjasta eli ihan masun yläpäästä, kuten oltaisiin ehkä voitu arvatakin siitä, että kaverin liikkeet tuntuu melkein aina sieltä alempaa. Myös napanuora näytti toimivan hyvin, eikä se ollut kaulan ympärillä, vaikka tuossa yhdessä kuvassa se kaulan etupuolella näkyykin. Pää alaspäin kaveri siellä kellui ja jalkoja heiteltiin välillä korviin ja välillä kippuraan mahan alle. Oli se vaan taas ihmeellistä nähdä, kuinka kova meno siellä masussa oikein onkaan päällä. :) Saatiin kolme kuvaa mukaan:
pieni jalkapohja istukan ympäröimänä |
Teelusikka näyttää perineen äitinsä pitkän kaulan :) |
pieni ja suloinen sivuprofiili |
- eteenpäin kasvanut maha
- kova potkimaan
Eli kuten odottaa sopi, hoitaja vahvisti meidän molempien tuntemukset: "Kyllä minä veikkaisin neidiksi."
Meille tulee ihana pieni tyttönen. Aivan huikea fiilis. Isin tekisi mieli itkeä ilosta.