MeLLakka!

Oltiin eilen osallisena pahimmassa joukkomellakassa, mitä minä olen nähnyt. Pirkkalassa oli MLL:n lastentarvikekirppis ja voi tsiisus sitä porukan määrää. Olis pitänyt ottaa kuva siitä jonosta. Me tultiin paikalle noin 20 minuuttia ennen ovien aukeamista ja meitä ennen paikalla oli vaan joku kymmenisen ihmistä. Varttia myöhemmin porukkaa oli satoja. Oikeesti. Jono tais olla joku 200m. Ja kun ovet aukes, tuli mieleen Heyselin stadiontragedia. Pelotti niin pirusti lähteä vapaaehtoisesti sinne niiden hullujen äitien keskelle. Mutta sieltä selvittiin. Annoin vaimolle taskurahaksi kaksikymppisen, ja ihan hyvin tuo sen käytti. Alla olevassa kuvassa päivän ostokset. Ja vielä jäi 1,50e käyttämättäkin. :)

vaatteet 50snt/kpl, käyttämätön imetystyyny 5e, vauvakirja 5e, alusta 2e

Kuvasta puuttuvat vielä yhdet parin euron mamma-caprit. Vaimolla on kyllä hyvä periaate: yksikään käytetty body ei saa maksaa euroa. Aika monet kivatkin bodyt/potkarit on jääneet ostamatta hinnan oltua 1-1,50e. Hyvä, että meistä toinen osaa säästää...Ehkä päivän paras löytö oli kuitenkin tuo vauvakirja. Ollaan sitä kaupoissa katseltu, mutta kun hinta on ollut 20-35e, niin on todellakin jäänyt hyllyyn. Nyt sitten löytyi vitosella vastaava. Ja vieläpä ihan käyttämätön. :D

Huomenna on sitten kolmannen neuvolakäynnin aika. Vähän huonolle päivälle (ja ennenkaikkea huonolle ajalle, 09:30!) tuli aika saatua, koska allekirjoittaneellahan on tänään työpaikan vuosijuhlat, joista voi hyvällä säkällä (jos meidät valitaan vuoden toimipaikaksi) tulla melko kosteatkin. Täytyy vissiin vähän painaa jarrua illan aikana, ettei tarvi huomenna hönkiä neuvolatätiä vihreäksi. Vaimo tosin sanoi, että ei ota mua mukaan, jos hirveästi haiskahdan vanhalle viinalle.

Tyttö-fiilis on muuten allekirjoittaneella vähän laantunut viime päivinä. Vauva potkii kuin Jean-Claude Van Damme. Ei kai yksikään tyttö voi olla noin vallaton luonne. Ja tuo mahakin näyttää kasvavan aika suoraan eteenpäin...

iltamasua viikolla 19+1

iPhone: VIIKKO 19, PÄIVÄ 3

Työnnä tyyny vatsan ja polvien alle, niin saat nukuttua paremmin.

Tarpeeton neuvo. Vaimo on aina tarvinnut jotakin polviensa väliin saadakseen unta. :)

Kaukalo

Ja taas on yksi iso hankinta tehty. Löydettiin melko tuoreelta tamperelaiselta kirpparilta (Lastentori Peikonpesä) Gracon kolaroimaton turvakaukalo telakalla hintaan 70e (kuvassa ilman telakkaa ja jo aikaisemmin hommatun makuupussin kera). Mietittiin pitkään, mutta lopulta asiantunteva ja mukava kirpparinpitäjä käänsi meidän päät ostopäätöksen puolelle. Esitteli meinaan sen verran tarkasti kaukalon käyttöä ja kehui kyseistä merkkiä, että olihan se pakko sieltä napata mukaan. Suosittelen lämpimästi kyseistä kirpparia.

 Samalla tuli kierreltyä muitakin lastentarvikeliikkeitä ja kirppareita. Baby Stylen alesta tarttui mukaan lämpöpussi, mutta muuten pysyttiin perinteisellä vaate-/lelulinjalla. Hankintatilanne alkaa kuitenkin olla melko hyvin paketissa, oikeastaan suuremmista hankinnoista puuttuvat enää vaunut ja sitteri. Niin ja uusi auto...

Huomasin tänään muuten saaneeni uuden herätyskellon, jossa on värinätoiminto. Vaimo kikatti hysteerisesti hytkyen vieressäni lukiessaan vanhaa Vauva-lehteä. Otsikon "Isä syntyy" alla oli ilmeisen hauskoja juttuja siitä, mitä älytöntä tulevat isät ovat sanoneet tai tehneet. Ja olihan nää ihan hauskoja. :)

Mies lupasi synnärillä, että lahjoitamme sikiön SPR:n veripalvelulle. Minä hädissäni tarkentamaan, että jos nyt kuitenkin lahjoitetaan vaan se istukka.

Kaverin mies sanoi kätilölle kesken ponnistusvaiheen: "Me haluttais sellainen kodinhoitohuone." Tarkoitti perhehuonetta.

Äiti oli ollut sairaalassa yön, isä kotona. Kätilö soitti aamulla miehelle, että synnytys on käynnistynyt, käy rauhassa suihkussa ja aja vaikka parta, ja tulet sitten hissukseen tänne. Kun mies tuli synnytyssaliin, vaimo oli ihmeissään. Hän ei ollut koskaan nähnyt miestään ilman partaa. Oli ajanut parran, kun kerran kätilö oli käskenyt.

Varo vaan H, ettei käy niinkuin tuossa viimeisessä. ;D

iPhone: VIIKKO 18 PÄIVÄ 6

Tutustu vauvan vakuutuksiin. Syntymästä alkavat vakuutukset on otettava useita kuukausia ennen synnytystä.

Onhan näitä pohdittu. Täytyis varmaan varata jutteluaika vakuutusyhtiöstä.

Tunnustus

Huomasin saaneeni tunnustuksen parissa blogissa, joten suuret kiitokset H ja angel86. :)

EDIT: Ja vielä erityiskiitokset Meerille, joka oli myös tämän tunnustuksen allekirjoittaneelle suonut. :)

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi
3. Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille

Koska sain tämän tunnustuksen nimenomaan blogistani, kerron nyt seitsemän faktaa blogin aiheeseen liittyen, eli tässä muutama tunnustus omista tunteistani liittyen odotukseen ja isäksi tulemiseen:

1. Olen aina halunnut suurperheen, mutta koska tämä ensimmäinen saatiin alulle vasta nyt, joutunen tyytymään kolmeen lapseen. En ole kovin helposti valmis tinkimään tästä. :)
2. Kaksi viivaa tikussa oli tähän astisen elämäni paras uutinen.
3. En pelkää isäksi tulemista käytännössä lainkaan. Uskon olevani valmis isyyteen ja uskon, että minusta tulee hyvä isä lapsellemme.
4. Olen hieman yli-innokas, kaiken mahdollisen tiedon imevä (ja sitä turhankin innokkaasti eteenpäin jakava) isi...
5.  Minulle kävisi vallan mainiosti tilanne, jossa voisin jäädä koti-isäksi. Tällaista tilannetta ei tosin ole näköpiirissä.
6. Vaikka minulle onkin tärkeintä, että vauva on terve, olen sen verran kilpailunhaluinen luonne, että toivon vauvan myös etenevän erilaisten kehityskäyrien kärkipäässä. Tai mieluusti kärjen etupuolella...
7. Minulla on todella vahva tyttö-fiilis, enkä jaksaisi millään odottaa ensi viikon rakenneultraa.

Koska luen aika harvoja blogeja aktiivisesti, lahjoitan tämän tunnustuksen eteenpäin vain kolmelle loistavalle raskausbloggaajalle, joten olkaapa hyvät, Daeph, Tirri ja Paloma. :)

Kotisairaala

Meillä ollaan nyt sitten oikein porukalla sairaana. Oma flunssa jatkuu, vaikka pelireissun sainkin hoidettua suhteellisen kunnialla alta pois, ja nyt olen sitten tartuttanut tuon paremmankin puoliskon. :/ Yöt on hankalia, kun makuuasennossa tuntuu oireet aina pahenevan, varsinkin vaimolla, joka ei saa edes ottaa mitään yskänlääkettä. Mutta yllättävän hyvällä tuulella ollaan, vaikka tietysti tämä lenssu osui perinteisesti vaimon lomaviikolle. Se sairastaa aina lomallansa...

Mutta paistaa se päivä nenäliinakasaankin, nimittäin yksi meistä tuntuu voivan oikein paksusti. Mahassa asuvalla kaverilla menee lujaa. Varsinkin vaimon käytyä makuulle alkaa yleensä melkoinen jumppaaminen, joka tuntuu välillä masun päällekin varsin selkeästi. Harmillista kyllä, Teelusikka harrastaa liikuntaansa yleensä silloin, kun isi on jossain muualla. Kuten Virossa, kaupassa tai vaikka vessassa. Heti kun isin käsi tulee masulle, liikkuminen loppuu kuin seinään. Ehkä vauva vain möykkää ikäväänsä. Missä isi on? Haluan isin! Tai ainakin näin on mukava ajatella asian olevan. :)

Kävin tosiaan viikonloppuna joukkueen kanssa Tallinnassa pelireissulla. Ja kappas vain, siellähän oli eräällä järjestävän seuran jäsenellä Hartanin Topline S -vaunut kentän reunalla. Kävin sitten kysäisemässä kyseisten vaunujen hintaa etelänaapurissa, ja kuten arvata saattaa, halvathan ne oli olleet. Oli ostanut ne tallinnalaisesta Beebimaailm -liikestä hintaan 580e. Eli vaatimattomat 219e halvemmalla kuin mitä noi Tampereella maksaa. Täytyypä tosissaan alkaa pohtimaan vaihtoehtoa, että kävisi Tallinnassa kesällä hakemassa vaunullisen halpaa juotavaa...

Olen muuten näköjään saanut pari tunnustusta muilta blogisteilta. Kiitos H (9 kuukautta miehen silmin) ja angel86 (Pikku pallero). :) Vastaan tunnustukseen seuraavalla kerralla, nyt täytyy taas niistää...Mutta sitä ennen vielä uusi masukuva:

18+4

iPhone: VIIKKO 18, PÄIVÄ 4

Tuntuuko, kuin mahassa kuplisi? Se voi olla vauvasi!

Juu, kyllä kuplii ja lujaa kupliikin. Siellä se toukka möngertää. :)  

Kicker!

No niin. Alkoihan ne vauvan liikkeet tuntua. Vaimo on pieniä "mahakramppeja" tuntenut jo parin viikon ajan, mutta ei ole uskaltanut uskoa niitä meidän "teelusikan" (onhan vauva jo paljon isompi, mutta nyt tämä nimi näyttää jäävän työnimeksi loppuun asti) muuveiksi. Toissapäivänä sitten olin koneella, kun vaimo olohuoneessa päästi jonkun yllätyksen ja kivun välisen "auts" -äännähdyksen. Heti tietysti paikalle kyselemään, mikä on. Onko jokin vialla? Sattuuko? Jäätelöä?

Oli kuulemma hieronut mahaansa vähän siinä mielessä, jos sieltä jotain tuntuisi vastineeksi, ja sitten oli tullut kolme "kramppia" kolmeen eri kohtaan peräkkäin. Kramppeja. Niivvarmaan! Lopuksi oli kuulemma vielä tuntunut kunnon töytäisy kohti alapäätäkin.

Tänä aamuna pistin käden masulle, tökkäisin vähän ja sanoin jotain, että "no niin, potkaisepa isiäkin oikein kunnolla". Ja sitten se tuntui. Ihan pienen pieni kupla. Niin pieni, että oli pakko kysyä vaimolta varmistus.

"Tunsiksä jotain?"
"Joo siellä vasemmalla."
"Niin tässä vai?"
"Niin."

HIGH FIVE! \o/

Tänään käytiin myös ostoksilla anopin ja appiukon kanssa. Mentiin alunperin katsomaan sitteriä Kodin Ykkösestä, mutta karseet jonot ja huono valikoima sai nopeasti suuntaamaan Vauvatalo Johannaan katselemaan tarjontaa (sittereitä, vaunuja etseteraa). Siellä sitten silmiin osui nätti valkoinen pinnasänky. Ja mikä tärkeintä, suhteellisen halvalla. Päätettiin sitten ottaa se samantien mukaan. Onpahan sitten ainakin jotain isompaa hankittuna. Ja anoppi vielä halusi välttämättä maksaa. Noh, ilmainen on aina halvempaa. :)

Iltapäivästä sitten heivasin TV-tason ja telkkarin huoneen nurkkaan ja kokosin ton sängyn vaimolle yllätykseks. Saa tosin nähdä, onko yllätys positiivinen vai negatiivinen. Tää huone on nyt meinaan aika pirun täynnä tavaraa...Kerron reaktioista sitten seuraavassa postauksessa.

kauniita unia

tytöt saa elokuussa kilpailijan tai ihailijan

iPhone: VIIKKO 17 PÄIVÄ 6

Poika vai tyttö, vaaleansinistä vai -punaista?

Jaa'a. Huomisesta tasan kahden viikon päästä saadaan ehkä asiaan selvyyttä. :)  

Flunssaa ja vauvanvaatteita pukkaa

Tulihan se sieltä. Jokatalvinen flunssa. Luulin jo päässeeni tästä talvesta ilman sairasteluja, mutta allekirjoittaneen kropalla on sairas huumorintaju. Viikko ennen kauden tärkeintä turnausta, pari päivää reumalääkkeiden lopettamispäätöksen jälkeen (koska on mennyt niin hyvin vähäiselläkin lääkityksellä) alkaa tietysti kurkkua kivistää, nenä valua ja aivastuttaa. Ja tietysti toi nokka alkaa valua kuin Victorian putoukset juuri niiden kahden viikon aikana, kun mulla kerrankin on viikset. Mutta eiköhän tästä saikulla, C-vitamiinin yliannostuksella ja särkylääkkeiden voimalla selvitä pelikuntoon viikonlopuksi.

Tällä kertaa ajattelin panostaa kuviin tekstin sijasta, joten tässä muutama otos viimeisimmistä vaateostoksista.Vaimolla on ilmeisesti jokin keväinen shoppailukuume...

makuupussi (ÄP2005, 1,25e!!) ja sukat kirpparilta, helevetin kallis hattu Miraakkelista

pari bodya ja potkuhousut Prismasta

luonnonvalkoisia kirpparilöytöjä

puolipotkareita kirppareilta

vaimon hankkima psykedeelinen farmikokonaisuus Lindexiltä

coolin tytön tai metroseksuaali-pojan yläosa kevätauringossa

Kevät on muuten todellakin tulossa, ainakin meidän parvekkeen olosuhteista päätellen:

eteläseinustan parvekkeella on varjossakin hellelukemat

kynttilä ei kestänyt kevätaurinkoa lasimaljakossa

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille lukijoille! :)

iPhone: VIIKKO 17, PÄIVÄ 4

Hauskaa puuhaa: kaipaisiko vauvan huone sisustamista!

Se on mun huone! Ainakin toistaiseksi...Uudelleen sisustamisestahan olikin jo puhetta edellisessä kirjoituksessa.

17+0

Ja taas päästiin uudelle viikolle. :)

Raskausviikot tuntuvat nyt vilistävän hirveää vauhtia eteenpäin. Enää pari viikkoa, ja raskaus on jo puolivälissä. Huh huh. Vaikka eipä tuo nopeus nyt niin haittaa, saadaanpahan vauva nopeasti tänne meidän luokse. Rakenneultraan on tasan kolme viikkoa. Haluamme tietää tulevan vauvan sukupuolen heti kun se on mahdollista. Vaikka yllätykset ovatkin jossain määrin kivoja, niin tässä tapauksessa haluan valmistautua sekä henkisesti että materiaalisesti joko poikaan tai tyttöön. Unisex on ihana asia, mutta sex on kyllä vielä ihanampi. :D

Olen myös saanut kuulla huonoja uutisia vauvan tuloon liittyen. Se pirulainen valloittaa mun huoneen! Tai siis "työhuoneen", mutta minä tämän olen sisustanut ja täällä minä pidän tavaroitani. Nyt kuulemma minulta viedään sekä sohva että kämpän kakkostelkkari. Työpöytä ja baarikaappi saavat sentään jäädä. (Tuo baarikaappihan sopii pinnasängyn viereen kuin nenä päähän...)

Vaimokaan ei vielä tunne vauvan liikkeitä, vaikka näin "pitkällä" jo ollaankin. Se aiheuttaa hieman harmitusta. Lähinnä minussa, koska mitä nopeammin vaimo tuntee liikkeet, sitä nopeammin luulen itsekin pääseväni niitä tunnustelemaan. Joten alkaisi nyt jo tuntea. Dopplerin käyttö alkaa olla jo aika epämukavaa, koska kaveri potkii ja heiluu niin voimakkaasti, että välillä tuntuu kuin joku potkaisisi suoraan tärykalvoon. Mutta hyvähän se on, että kaveri on reipas tapaus. :) Mutta saisi kyllä jo vähitellen potkaista vaimoa oikein kunnolla jonnekin...

iPhone: VIIKKO 17

 Paino nousee raskausaikana keskimäärin 12 kiloa.

Saas nähdä. Tuskinpa se vaimolla ihan niin paljoa nousee, mutta katsellaan. iPhonen mukaan myös tulevan äidin halut usein kasvavat näillä viikoilla. Mutta "onneksi" tähän on varauduttu. Vaimo vilkaisi eilen allekirjoittaneen viiksiä ja totesi suoraan "ihan turha on sitten luulla seksiä saavas noilla viiksillä". Nice. Mutta kyllä näitä nyt täytyy vielä viikko kasvatella. Mitäpä sitä ei urheilujoukkueensa eteen tekisi...

Ristiäispäivä

Tänään allekirjoittaneesta tulee sitten kolmannen kerran kummisetä. Ja ekaa kertaa tyttölapselle. Jännää. :)

Ristiäispäivään liittyy kyllä pieni oma-lehmä-ojassa - jännityskin. Kuten varmasti kaikki tulevat vanhemmat, olemme mekin nimittäin vaimon kanssa miettineet jo pitkään mahdollisia lasten nimiä omalle vauvallemme. Ja nyt tilanne on sellainen, että mahdolliselle tytölle meillä on nimi valmiina. Jos kävisikin niin epätodennäköisesti, että kummityttömme tänään saisi juuri meidän valitseman nimen, jouduttaisiin vaimon kanssa taas vetämään mietintämyssy päähän. Onneksi mahdollisuus tähän on häviävän pieni.

Jollekin tutulleni tulinkin jo muuten kertoneeksi, että meillä on tytölle nimi valmiina. Kaveri sitten kysyi, että mitä jos vauva ei näytä ollenkaan sen nimiseltä. Näytä sen nimiseltä? Jos vauvalle annettaisiin nimi sen mukaan, miltä ne näyttävät, niin kaikkien meidän nimi olisi Paula tai Pertti. Koska juuri sellaiselta kaikki vauvat näyttävät. Ryppyisiltä ja kärttyisiltä. Yksikään vauva ei todellakaan näytä syntyessään miltään Viiviltä tai Aleksilta, puhumattakaan Alexandrasta tai Micosta. Ja tämä on totuus.

Mitenkäs sitten meillä kotona? Vaimo voi hyvin, vaikka ei enää oikein vanhoihin housuihinsa mahdukaan. Nyt masun kumpu alkaa erottua jo selvästi jopa vaimon maatessa selällään. Ennen tuossa kohtaa oli kuoppa...Kahdet mammahousut siis vuorottelevat päällä, paitsi välillä on ilmeisen pakko vielä todistella, että vanhatkin housut vielä mahtuvat, jolloin housut saadaan kiinni napinläven kautta pujotetun hiuslenkin avulla. Näppärää.

Itse elän selvästikin sitä kuuluisaa "energisen keskiraskauden aikaa". Kaikenlaista olen ehtinyt touhuta ja tehdä. Eilen oli sukulointipäivä, kun käytiin isosiskon perheen luona visiitillä ja illalla pikkuveli kävi tyttöystävänsä kanssa meillä. Varsin touhukas päivä siis eilen, ja eiköhän tänään sama tahti jatku. Kiva päästä pitkästä aikaa juhlallisiin tunnelmiin. Pistän vaikka jotain kuvia ristiäisistä, jos saan vanhemmilta luvan.

Lopuksi vielä lainaus tämän aamun Muumeista. Tästä voisi jokainen nainen ottaa oppia. Vitsi, vitsi. Ei taida toimia muualla kuin Muumilaaksossa. Haittaakse?

Poliisimestari: Voi, olen jättänyt sinut moneksi päiväksi yksin.
Mymmeli: Noh, ei haittaa. Minä olen ehtinyt siivota.

iPhone: VIIKKO 16 PÄIVÄ 3

Keskiraskaus on yleensä energistä aikaa.

Jepjep. Minä touhuan oikein energisenä ympäri huonetta. Ja kasvatan viiksiä. Vaimo ei tykkää. 

Houston, meillä on masu!

Kyllä vain, nyt se alkaa näkyä. Vaimon masua on jo kommentoitu töissä ja anoppikin sanoi viikonloppuna, että mahaa alkaa olla. Ei sitä vieläkään mitenkään paljoa ole, eikä sitä tuntemattomat varmasti vielä vauvamasuksi arvaa, mutta sitä se on!

15+5

Masu on myös alkanut saada peitokseen mammavaatteita. Viereisessä kuvassa esiintyvät masun lisäksi kirpparilta löydetyt Mamaliciouksen äitiysfarkut, jotka kuulemma viiden euron hintaisena olivat todellinen löytö, ainakin mikäli vaimoa (ja varmistukseksi myös internetiä) on uskominen.

Minusta äitiysvaatteet ovat hauskoja. Niillä voi kertoa kaikille suoraan "Kyllä, olen raskaana", eikä kenenkään tarvitse tuijotella tulevaa äitiä ja miettiä "Wow, kylläpä Maijakin on pulskistunut.". Lisäksi kuuleman mukaan kyseiset tuotteet ovat erittäin mukavia käyttää. Kuten eräs raskaana oleva koulukaverini totesi: "Hei, farkut jotka ei purista! En todellakaan luovu näistä synnytyksen jälkeenkään.". Myös vaimo pitää mammahousuistaan. Niissä on masulla tilaa kasvaa.

Oikea masu väärissä kehyksissä

Ja ai niin. Hormonisoppa on alkanut kiehua. Vaimo esimerkiksi valittaa tämänkin kirjoituksen kuvista. Ei siksi, että niiden sisällössä olisi vikaa (tai noh, vähän siksikin), vaan siksi, että niissä on eri väriset reunat. Vaimon mukaan kaikkien blogin kuvien pitäisi olla samalla tavalla muokatut sekä samassa kohtaa kirjoituksia. Miten niin perfektionisti. Mutta tästäkin meinattiin saada riita aikaiseksi. Joku ei vaan meinaa millään ymmärtää, kenen blogi tämä on. :D



Mutta muuten meillä jaksellaan ihan hyvin. Vaimo syö edelleen paljon, doppleria kaivellaan esiin pari kertaa viikossa (tosin sydänäänien kuuntelu alkaa olemaan melko vaikeaa pikkukaverin pyöriessä ja potkiessa anturia) ja uni maittaa. Sekä isille että äidille.

Ja hei, ylihuomenna on jo maaliskuu. Kevät tulee. :)

iPhone: VIIKKO 15 PÄIVÄ 5

Pian voisi jo ultrassa erottaa, onko vauvasi poika vai tyttö!

Jesh! Ollaan heti alusta alkaen oltu sitä mieltä, että sukupuoli selvitetään heti kun (/jos) mahdollista. Vaimo toivoo tietysti tyttöä, mutta itselläni fiilikset vaihtelevat päivittäin. Ehkä tyttö olisi kivempi...Tai ehkä sittenkin poika...

Huh huimaa...

Tänään alkoi 16. raskausviikko ja melko vauhdikkaasti alkoikin. Olin juuri saanut aamupalan syötyä kun vaimo soitti ja kysyi voisinko tulla hakemaan töistä. Ehdin vähän pohtia aikataulujani ja kysyin, että moneltako pitäisi tulla. Kuulemma heti, kun ei meinaa tajuissaan pysyä ja työkaverit käskee lähtemään kotiin. Lähdin sitten hakemaan tapausta kotiin. Ei mennyt töihinpaluu sitten niinku Strömsössä. Kolme edellistä päivääkin oli nimittäin vierähtänyt sairaslomalla, sillä kertaa alaselkävaivojen takia.

Kun sain vaimon kyytiin, oli olo jo parantunut jogurtin syömisen myötä, mutta tuleva mamma oli kuitenkin varmuuden vuoksi soittanut neuvolaan ja saanut käskyn poiketa sitä kautta. (Kauhea sanoa, mutta itse olin ajatuksesta vähän innoissani. Jos vaikka kuunneltais niitä sydänääniä...)

Even supergirl can faint.

Neuvolatäti päätti sitten, että käydään kaikki normaalikäynnin asiat läpi kun kerran paikalle ollaan vaivauduttu ja siirretään sitä seuraavaa neuvolakertaa vähän pidemmälle. Kokeissa ei näkynyt mitään erikoista. Virtsa oli puhdasta, verenpaineet hyvät ja paino noussut parissa viikossa kolmisensataa grammaa. Ainoastaan hemoglobiini oli tullut aika paljonkin alaspäin ekasta neuvolakäynnistä (silloin 150, nyt 117), mutta kätilön mukaan Hb-taso ei siltikään ole mitenkään huono, vaan aika normaalia laskua on tapahtunut. Kuulemma tämä lasku voi tosin olla syynä huimauksiin, kun kroppa ei ole tottunut näin alhaisiin lukemiin. Ja lopuksi päästiin vielä kuuntelemaan niitä sydänääniäkin. Allekirjoittanut taputti käsiään innosta. Eikä tämä siis ole mikään metafora.

Paikalla ollut harjoittelija ei meinannut ensin oikein saada meidän pyöriskelijää kiinni, kun aina äänien löydyttyä kaveri kierähti jonnekin muualle. Mutta lopulta äänet löytyivät oikein selvästi ja aika lailla samaa tahtia näytti neuvolankin laitteet kuin allekirjoittaneen käsiajanotto kotidoppleroinneilla. Ja saatiinpa selvyys niille kotonakin kuuluneille oudoille särähdyksille. Kaveri siellä vaan monottaa anturia. :D

Mitään vikaa vaimosta tai vauvasta ei löytynyt. Todettiin vaan, että vielä ei saa rautalisää alkaa nappailla, mutta ruisleipää ja mustaamakkaraa kannattaa syödä. Ja pitää aina muutenkin mukana vähän syötävää (tänään ilmeisesti kaksi tuntia ilman välipalaa oli liikaa...). Haettiin sitten kotimatkalla kaupasta mustaamakkaraa, kun sitä tuo vaimo onkin jo vähän aikaa himoinnut.

Kotona tuli sitten pieni suruhetki. Lähinnä siksi koska vaimoa nolottaa se, kun ei jaksa olla töissä. Koitin selittää, että kyllä työpaikka pyörii ilman yhtä raskaana olevaakin ja kyllä ne kaikki naiset siellä ymmärtävät, että joskus raskauden aikana vaan tulee jaksoja, jolloin kroppa ei jaksa tehdä töitä. Varsinkaan sellaista työtä, jossa joutuu koko ajan olemaan pystyssä ja menemään edestakaisin. Vaimo ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka on töistä pois raskausoireiden takia. Onneksi järkipuhe tällä kertaa auttoi.

Ja nyt tuo sitten nukkuu tuossa sohvalla. Ja näyttää niin hirveän kauniilta.

Oma urhea rakas.