Valmennus III ja Neuvola VII

Eilen oli taas valmennuspäivä. Aiheena tällä kertaa imetys ja lastenhoito. Oli ihan kiva kerta. Imetyksestä opittiin pari uutta kikkaa, kuten myös vauvan muusta hoitamisesta. Viideltä alkanut valmennus kesti sopivasti 1h 45min, niin ehti vielä täydellisesti kotiin ennen Ranska-Englanti -matsin aloituspotkua. :)

Tänään olikin sitten neuvolakäynnin vuoro (RV 30+5). Vaimon arvot oli taas aika hyvin kohdillaan, vaikka hemoblogiini olikin vähän alhaalla (114), mistä syystä saatiin nyt kehoitus alkaa syömään vähän lisärautaa joka toinen päivä. Verenpaineet oli hyvät (128/72), kuten aina. Niitä mittaillessa Teelusikalla oli omat lyhytkestoiset bileet ja maha heilui kuin viimeistä päivää. Liikkeisiin siis nopeasti saatiin ++. :D

Painoa vaimo oli kerännyt huikeat 200g viime mittauskerrasta eli 74g/vko. Koko raskauden aikana kiloja on tähän mennessä kertynyt 3.7kg. (Tai noh, ekasta neuvolakäynnistä lähtien 4.7, mutta raskauden alkuviikkoina vaimolta lähti noin kilo normaalipainosta.) Neuvolatäti sanoikin, että on tainnut sokerirasituksen jälkeinen dieetti toimia. Myönnettiin kyllä, että pientä lipsumista on saattanut tapahtua ja samaan hengenvetoon todettiin, että jos oikein tiukasti noudatettaisiin, niin vaimolla alkaisi varmaan kohta paino pudota.

Sitten tulikin taas aika nostaa kissa pöydälle, eli ei muuta kuin vaimo selälleen, paita ylös ja painelemaan mahaa. Ensin tutkimukset suoritti jo tutuksi tullut kätilöopiskelija, joka tunnusteli vauvan asennon, kuunteli sydänäänet (155-165) ja mittasi SF-mitan, joka oli taas ottanut kevyen harppauksen (nyt 30cm, viimeksi 25cm). Opiskelijan jälkeen meidän vakkaritäti vielä varmisti, että vauva oli oikein päin (raivotarjonta) ja kysäisi tältä opiskelijalta, että varmistetaanko vielä tuo fundus-mittakin. Varmistettiin sitten ja todettiin, että eipä riittänytkään 30cm, pistettiin vielä pari senttiä lisää...Alkaa tuo käyrä taas huidella melkoisen korkealla:

vuoristorata

On se muuten jännää, kuinka paljon tuo keskimmäinen (nuoren mieslääkärin mittaama) arvo poikkeaa noiden kahden muun (kokeneen naiskätilön) mittauksen linjasta. Kumpaankohan tässä sitten luottaisi...

Sekin on aika ihmeellistä, että vaimon paino nousee noin vähän, vaikka vauva selvästikin kasvaa hyvää vauhtia. Tuo 200g ei nimittäin riitä edes siihen, mitä pelkästään Teelusikan paino on noussut näiden vajaan kolmen viikon aikana. Eli toisin sanottuna, vaimo taitaa todellisuudessa olla laihtunut hieman.

Juteltiin tänään myös mahdollisista TAYSin ruuhkista. Aamulehti ehti jo viime viikolla otsikoimaan "Kesäsynnyttäjä, varaudu ruuhkaan". Mitenkäs siihen pitäisi varautua? Hankkia kyynelkaasua ja mellakkakilpi? Jutun mukaan varsinkin elokuussa todennäköisesti rikotaan synnytysennätyksiä. Nice...

Mutta kuultiin myös hyviä uutisia. Tämä meidän "oma" kätilöopiskelija on kuulemma elokuussa synnytyssalissa (vissiin harjoittelussa), niin hyvällä säkällä voidaan vaikka törmätä siellä. Olisi kyllä siistiä, kun olisi jo ennestään tuttu kätilö (vaikka onkin vasta opiskelija), varsinkin kun ollaan tultu tosi hyvin juttuun kyseisen tytön kanssa. :) Toivotaan, toivotaan. Ja pidetään silti se Vammalakin mielessä.

Siinä taisi olla aika lailla kaikki tälle päivälle. Nyt täytyy lopetella postaus ja herätellä vaimo päiväunilta. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 5

Muista, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmiina vauvalle.

Ja nyt tää sovellus sen sanoo!!! Myöhäistä...

Parisuhdevalmennusta, yleisiä fiiliksiä ja futista

Olen joskus tehnyt ultimatekisareissulle noin tunnin kestävän "kisa-cd:n", jonka otsikoksi muodostui nyt jo unohdetuista syistä "Tunti scheissea". Otsikko olisi sopinut myös eilisen parisuhdevalmennuksen ensimmäisen dian otsikoksi. Vaimo kiteyttikin valmennuksen jälkeen molempien fiilikset varsin osuvasti toteamalla "Taas meni tunti elämästä täysin hukkaan.".

Mutta ollaanpa rehellisiä, kuka odottaa saavansa seurakunnan parisuhdevalmennuksesta jotain hyötyä? Eli eivätpä odotuksetkaan kovin korkealla olleet. (Mutta olisivat nyt silti voineet edes sen tietokoneen ja videotykin virittää kuntoon ennen valmennuksen alkua. Tädeillä meni hommaan noin vartti. Mikä on siis aika pirun pitkä aika istua vaivaantuneena tuntemattomien pariskuntien kanssa neuvolassa.) Noin puolet valmennuksesta oli vieläpä aika pitkälti oman alani eli viestinnän juttuja, joista me molemmat ollaan aika hyvin perillä.

Oli valmennuksessa toki hauskojakin puolia, kuten parisuhdetesti, jossa kyseltiin kaikkea elämäntavoista rahankäyttöön etc. etc. Kuten me ollaan aina tiedetty, vastakohdat täydentää toisiaan. Allekirjoittaneen mukaan 1/10 väittämistä sopi molempiin tai ei kumpaankaan, vaimo oli sentään löytänyt kolme kohtaa. :D

Mutta se valmennuksesta. Puhutaanpa pitkästä aikaa vähän asiaakin.

Olen huomannut itsessäni huolestuttavia piirteitä. Minä olen vaimolle kateellinen siitä, että hän saa tuntea vauvan niin hyvin ja koko ajan lähellään. Ja minä kun ajattelin, etten ikinä tuntisi itseäni ulkopuoliseksi tässä touhussa. Mutta juuri siltä minusta on ajoittain tuntunut viime aikoina. Tiedän, että tällaiset tunteet ovat ihan turhia, mutta minkäs teet...Eikä asiaa ainakaan helpota se, että vauva tuntuu aina rauhoittuvan allekirjoittaneen läheisyydestä. Lähes joka ilta vaimo huutaa makuuhuoneesta minut katsomaan Teelusikan iltajumppaa, ja lähes yhtä usein Telsu lopettaa riehumisensa heti kun isi saapuu masun vierelle tuijoittelemaan. Se on mälsää. Mutta toisaalta tietysti myös mukavaa, että vauva rauhoittuu läsnäolosta. Siitä olen nyt koittanut repiä edes jotain positiivista. Ja ei se vauva nyt niin levollinen kuitenkaan ole, kyllä isikin saa kenkää (ja päätä sun muuta) säännöllisesti. Ja nytkin pikkuisen hikka tuntuu selvästi. Mutta silti...Pöh, sanon minä.

Vaimolla on muuten edelleen aika kova himo syödä purkkaa. Vai mitä sanotte:

ei kai nää menneet yhdessä yössä???

 Oli pakko tänä aamuna ottaa kuva vaimon yöpöydältä. Ja muutenkin tuntuu siltä, että vähän väliä vaimo sylkäisee purkan roskikseen. Koska se edes taas laittoi sen suuhunsa?!? Outoa, sanon minä.

Mutta eipä tässä taas tänään muuta. Kohta pitää lähteä iltavuoroon. Niin ja hei!! Se on futiksen EM-kisat! Hienoa, että edes nämä kisat näkyy ilmaiskanavilta eikä joltain faking kanal plussalta. Se on sinistä päälle ja Forza Azzurri!

hankintaan!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 1

Oletko jo pakannut sairaalakassin?

Viikko 30!?! Mamma mia! Mutta niin, ei todellakaan ole sairaalakassia pakattu. :D (Kuulemma kotiintulovaatteita on sen sijaan jo mietitty...

Synnytysvalmennus

Eilen oltiin sitten ensimmäisessä perhevalmennuksessa, jonka aiheena ei ollut enempää eikä vähempää kuin itse synnytys.

Meillä oli valmennuksessa oikein hauskaa. Vaimo kikatti mahdollisimman hiljaa useampaan otteeseen, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Tässä valmennuksen hauskimpien hetkien TOP3:

1. Nenä poskella

Koulutusta pitänyt kätilö (eli meidän oma neuvolatäti) kuvaili vastasyntyneitä melko värikkäin sanakääntein. "Lapsen pää muotoutuu synnytyksen aikana, joten ei pidä pelästyä, jos lapsella on vähän pitkulainen pää. Tai erilaisia pahkoja päässä. Tai vaikka nenä poskella, on niitäkin nähty."

2. Sulle peräruiske, mulle pullaa

Tyyliin toisella powerpoint-kalvolla kerrottiin synnytyksen alkuhetkistä, muun muassa peräruiskeesta (josta kuullessaan vaimo tuuletti ja totesi "Jes!"). Ja heti seuraavalla kalvolla olikin jo aika kertoa seuraavaksi tärkein asia, eli TAYSin kahvilan aukioloajat. Oli sitten ihan pakko todeta vaimolle, että "sulle peräruiske, mulle pullaa". Vaikka eihän se nyt ihan niin mene. Saahan tuo vaimokin siellä synnärillä herkutella sokeriliuoksellakin (suoraan suoneen) jos oikein nälkä alkaa heikottaa...


3. Tukihenkilössä roikkuminen + muut synnytyskuvat

Meille näytettiin myös kuvia synnytyksestä. Kuvat vaikuttivat erittäin lavastetuilta ja ne taisivat olla peräisin viime vuosituhannelta. Päätellen esimerkiksi siitä autonkokoisesta ja -hintaisesta Hewlett-Packardin ctg-laitteesta...Osa synnytysasennoista oli vaan sellaisia, ettei niitä voinut katsoa nauramatta.

tähän väliin masu mallia 29+5, ettei ole pelkkää tekstiä koko postaus :)

En sitten tiedä, ollaanko me ahmittu jotenkin poikkeuksellisen paljon tietoa jo etukäteen vai oliko osa paikallaolijoista vaan ihan kuutamolla. Osa kuvitteli saavansa epiduraalin vielä ponnistusvaiheessakin ja joillekin oli epäselvää, mitä termi "tarjontavirhe" tarkoittaa. (Vaikka oltiin jo viisi minuuttia niistä puhuttu...) Meille ainoa uusi asia oli se, että synnytys lasketaan alkaneeksi siitä hetkestä kun supparit tulee säännöllisesti 10 minuutin välein.

Paikalla oli myös yksi ärsyttävä tuleva äiti, joka oli niin aggressiivisen oloinen luonne, että huh huh. Kuulemma tulevat kätilöt saavat turpaan useasti, muun muassa jos he harkitsevat episiotomiaa tai koskevat häneen imetystä opetellessa. Pitkä lista synnytystoiveitakin löytyy. Ja voi v***u sitäkin, jos joutuu ottamaan lävistykset pois synnytykseen lähtiessä! Täytyy ens kerralla muistaa istua mahdollisimman kauas kyseisestä henkilöstä.

Mutta kaiken kaikkiaan valmennuksessa oli ihan kivaa ja oli siellä käymisestä varmasti hyötyäkin. Muutamat huhut katkesivat ja asiat selkenivät huomattavasti. Jotenkin synnytys näyttäytyy nyt aikaisempaa konkreettisempana tapahtumana.

iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 5

Äitiysloma lähestyy!

Juu, niin tekee. Vähän yli kuukausi vielä, mutta onneksi vaimon kesäloma alkaa jo juhannuksesta. Tai noh, onneksi ja onneksi. Se on ollut nyt aika känkkäränkkä viime aikoina...

PS. Teelusikalla on selkeä rytmi. Illalla ja aamulla jumpataan puoli tuntia, minkä lisäksi johonkin aikaan päivästä pyöritään hieman. Muuten nukutaan. Tulee isäänsä.

Kesäkuu!

Toukokuu jäi taakse, ja millainen kuukausi se olikaan! Gradu tuli valmiiksi (lähti painoon tiistaina), urheilukisat meni nappiin, sain oman alan työtarjouksen ja vauva potkii masussa iloisesti joka päivä. Toivottavasti kesäkuussa jatketaan samalla meiningillä. Huikeaa että nyt on jo kesäkuu. Kesä on ihmisen parasta aikaa. :)

Vaimon mielihalut muuttuu oudommaksi. Nyt se haluaa haistella kenkiensä kumipohjia tai vaihtoehtoisesti setelinippua...Ja mikä oudointa, nyt pitää saada rahisutella irtosoraa asvalttia vasten aina kun ollaan pihalla. Weird. Purkankulutus on luonnollisesti pysynyt korkealla tasolla.

Teelusikka on saanut leluja. Vaimo shoppaa internetin palstoilta tavaroita, joita allekirjoittantu sitten ajelee hakemassa. Myös Teelusikan serkkupojan lahjoitushalukkuus on edelleen korkealla ja sieltä suunnalta tulee paljon vauvojen leluja.

kaikkee pitää olla

Myös vauvauutisia on alkanut tupsahdella. Aivan aluksi suuret onnittelut Ketustelua -blogin Lisa Lovelle ja Vauvalandia -blogin Meerille pienistä ja ihanista tyttövauvoista. :) Myös muut tutut ovat alkaneet jakautua. Kaveripariskunta sai kahden tytön seuraksi nyt pikkuveljen ja vaimon kaveri kävi saamassa tytön raskausviikolla 29. Juu ei, tuossa ei ole kirjoitusvirhettä. Heillä oli laskettu aika kolme päivää ennen meidän LA:ta, mutta nyt oli tullut ongelmia ja 800-grammainen pikkuinen joutui ottamaan varaslähdön elämäänsä. Mutta mikä parasta, kaikki on ollut oikein hyvin alusta lähtien. Sisukas neiti siis.

Meillä olisi nyt odotusta jäljellä 74 päivää. Vaimo tosin on sitä mieltä, että joku 60 riittäisi aivan mainiosti ja Teelusikka saisi syntyä vaikkapa jo heinäkuun puolella. (Isi on eri mieltä, sillä isillä on vielä ultimateturnaus heinäkuun vikana viikonloppuna, jonne isi kovasti haluaisi vielä päästä.)

Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun perhevalmennukset alkaa. Heti mennään itse asiaan, sillä ensimmäisenä on vuorossa synnytysvalmennus. Saas nähdä, miten siellä pärjätään. Ihan innolla odotan kyllä näitä touhuja. Pääsee kuulemaan muidenkin raskaustunnelmia vähän isommassa porukassa. Toivottavasti muut pariskunnat on mukavaa sakkia.

Kirjoitellaan huomenna sitten lisää, mutta tähän loppuun pitää vielä pistää kuva kauan metsästetystä vaatteesta, jonka vaimo lopultakin oli kirpparilta vitosella löytänyt. Hyvät naiset ja herrat: nallepuku!

vähänxöpö!

 iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 3

Vauvasi maistaa jo eri makuja.

Nice. Nyt on varmaan sitten kivaa lillua samassa vedessä, johon itse pissaa...

Back to normal

Otsikon mukaisesti nyt ollaan palattu monella tapaa normaaleille raiteille.

Aloitetaan sokerirasituksesta.

Kotitestaus on nyt loppu. Pari kertaa arvo nousi kymmenyksen tai pari liian korkealle, mutta pääosin pysyttiin sallituissa rajoissa, useimmiten selvästi. Suurempia ongelmia tuli ennemminkin siitä, että vaimo stressasi aika reilusti testauksesta yrittäessään pitää arvot matalalla. Onneksi mittaukset on nyt ohi.

Torstaina oli myös aika käydä neuvolassa. Vaimon paino oli noussut noin 135g/vko, eli kiloja on nyt kertynyt raskauden alusta lähtien noin 3,5kg, josta vauva itsessään alkaa lähennellä kilon rajaa. Viime kerralla yläkäyrän yli pompsahtanut fundus-mittakin taantui normaaleille käyrille kasvettuaan kuukaudessa naurettavan yhden sentin (tosin vaimo kertoi Teelusikan painautuneen kiltisti selkärankaan mittaushetkellä). :)

Teelusikka sai päättyvällä viikolla myös vihdoinkin lipaston omille vaatteilleen. Kuten kuvasta näkyy, lipastoon ei paljon tilaa jäänyt vaimon järjestelyn jälkeen.

täyttö käynnissä

melkein kaikki jo tungettu paikoilleen

Lipaston päälle ostettiin myös hoitoalusta. Uutena! Eipä ole Teelusikka paljon muita tavaroita uutena tai ainakaan normaalihintaisena saanut. :D Lipastokin ostettiin huuto.netistä...

Mitäpä muuta? Vaimon maha kasvaa ja purkka maistuu. :) Pistetään loppuun vielä keskiviikkoinen masukuva.

masu 27+6 sekä isin ostama äitienpäivä-gerbera

iPhone: VIIKKO 28, PÄIVÄ 3

Näetkö kummallisia unia? Se on ihan tavallista.

Ei ole kuulemma kummallisia unia näkynyt. Tai ainakaan tavallista kummallisempia. Masun värinä tuntuu unen läpi ajoittain. Telsu on kova tyttö jumppaamaan. :)

PS. Mitaliputki jatkuu. Tänään sekajoukkueiden SM-hopeaa ultimatessa. :) 

PPS. Oltiin katsomassa euroviisuja eilen kunnon screenilta. Ruotsin huikean viisuvoiton kunniaksi vielä kerran: Loreen ja Euphoria! \o/

 

Tunnustus ja haaste

Huomasin saaneeni tällaisen tunnustuksen. Kiitos siitä H. :)

Lisäksi sain Meeriltä haasteen vastata seuraaviin kysymyksiin, joten olkaapa hyvät:

1. Koska plussasitte?

 

Lauantaina 10.12.2011

 

2. Parasta raskausajassa?

 

Eka ultra, ekat liikkeet ja vaimon masun kasvaminen.

 

3. Mitä et ikinä pukisi vauvasi päälle?

 

Kts. pari postausta taakse päin. :D

 

4. Parasta kesässä?

 

Aurinko, lämpö. jätski, ultimate, frisbeegolf. Kaikki!

 

5. Oletko mökki-ihminen, vai viihdytkö paremmin kaupungissa?

 

Mielelläni mökkeilisin jos itsellä tai jollakin lähipiiristä sellainen olisi. Viihdyn kyllä kaupungissakin, mutta näin kesällä pitäisi kyllä päästä takaisin maalle.

 

6. Turhin asia, jonka olet vauvallesi ostanut?

 

Minä en osta vauvalle turhaa, vaimo hoitaa sen puolen. :D Tai noh, ehkä 10e maksanut Angry Birds -vaunulelu oli vähän turha.

 

7. Mitä harrastat?

 

Ultimatea ja frisbeegolfia.

 

8. Miten käytit/aiot käyttää äitiyslomasi ennen vauvan syntymää?

 

Niin noh. :D Itselläni on kyllä kesäloma ennen laskettua aikaa ja sen aikana olisi tarkoitus käydä parissa turnauksessa, kiertää pikkuisen Suomea ja sitten ihan loppuviikoiksi rauhoittua vain ja odotella vauvan tuloa.

 

9. Oliko sinulla lapsena jokin suosikki unilelu, jota ilman et voinut nukkua?

 

Ei kyllä tainnut olla. Kai ihan pienenä oli, mutta en muista.

 

10. Käytättekö/ aiotteko käyttää kestovaippoja?

 

Rahan puolesta ajatus kyllä houkuttelisi.

 

11. Ihanin kehu/kohteliaisuus, jonka olet raskausaikana saanut? 

 

Allekirjoittaneen kohdalla ihanimmat kehut taitaa löytyä tämän blogin kommenteista. :D 

 

Siinäpä ne. Kirjoittelen vielä illalla toisen kirjoituksen, jossa vähän varsinaista asiaa ja viikon kuulumisia. Nyt pelaamaan ultimatea. :)

Mitalisadetta, Kela-lomakkeita ja raskausdiabetesta

Mjooh. Vähän vaihtelevin fiiliksin ollaan edetty viime blogikirjoituksesta. Viikonlopun kisat meni suoraan sanottuna putkeen. Kolmesta lajista kolme mitalia, joista kaksi kultaisia. Käteen (ja niskaan, ja naamaan, ja pohkeisiin) jäi myös vahva "rusketus" kolmen päivän auringossa seisoskelusta/juoksemisesta. Perisuomalaisen vahva puna koristaa ihoa ja on melkoisen kipeä. Mutta positiivinen fiilis karkeloista jäi joka tapauksessa. :)

kisojen mitalit oli valmistettu kierrätysmateriaalista, mm. vanhoista tietokoneista

Kotiin oli myös kiva eilen palata. Täällä oli pärjäilty yllättävänkin hyvin. Työhuoneen sohva oli kadonnut poissaoloni aikana, mikä on kyllä loistava asia. Mahtuu taas siinäkin huoneessa liikkumaan. Illalla soitin vielä työkaverille ja maanittelin hänet tekemään puolestani tämän aamun työvuoron, kun energiat oli kisojen jäljiltä aika vähissä. Uni tulikin silmään heti kun pää laskeutui tyynylle. En jaksanut edes MM-finaalia loppuun asti katsella.

Tänään tunnelmat kuitenkin vähän vaihtuivat, kun vaimo sai soiton neuvolasta. Puhelu koski viime perjantaista sokerirasituskoetta ja kuten tuleva mamma oli vähän pelännytkin, niin "kiinni jäätiin". Pari arvoa oli turhan korkealla ja nyt tuli käsky hakea neuvolasta tarpeet ja ohjeet viikon omaseurantaa varten. Tällä kertaa meitä neuvoikin vakihoitajan sijaan nuorempi, todella mukava neuvolatäti. Ennen kotiin lähtöä testattiin kerran veriarvojen tsekkaamista, ja varsin reippaasti vaimo itseään neulalla tökkäsi. :) Lupasin kyllä, että minäkin voin ne testaukset aina tehdä, mutta ilmeisesti ei tarvitse.

reikiä sormiin ja arvoja paperiin

Neuvolan jälkeen käytiin kaupassa ja katsottiin tarkasti, mitä kärryihin eksyi. Namit, limsat ja mehut on nyt sitten bännissä. Kiitos muuten Ketustelua -blogin Lisa Lovelle loistavasta diabetes-postauksesta. Tuli se juuri luettua läpi. :) Jotenkin on todella vaikea uskoa, että vaimolla varsinaista raskausdiabetesta olisi. Maha tosin kasvaa yläkäyrillä tai niiden yläpuolella, mutta muita merkkejä ei kyllä ole ilmassa. Vaimo on ollut aina ennemminkin ali- kuin ylipainoinen, eikä ainoa ei ole yli puolen vuoden odotuksen aikanakaan tullut lisää kuin muutama kilo. Vaimon suvussa ei ole esiintynyt diabetesta eikä aikaisempia isoja vauvojakaan vaimo tietääkseni ole saanut. Ikääkään ei ole vielä lähellekään neljääkymppiä. Luotan siis vakaasti siihen, että tästä selvitään kevyillä ruokavaliomuutoksilla.

isin täytyy nyt syödä isin tuomat karkit

Tänään saatiin vihdoinkin täyteltyä Kelankin lomakkeet. Tai siis lomakehan oli jo kerran (väärin) täytetty ja viety vaimon työnantajalle, josta oli sittenkin tullut käsky täyttää kaavakkeet netissä. Tänään sitten rukkailtiin yhdessä ne kaavakkeet kohdilleen ja täytyy kyllä sanoa, että tietokoneella homma tuntui jotenkin paljon helpommalta kuin paperilla. Jotenkin sen äidin vanhempainetuuskaavakkeen jako kolmeen eri nettilomakkeeseen helpotti asiaa kummasti. Go internet!

iPhone: VIIKKO 27 PÄIVÄ 4

Kun sinä voit hyvin, vauvakin voi hyvin.

Kyllähän me tämä tiedettiin. Kuten myös se, että kun mamma stressaa, niin vauvakin stressaa. Tänään oli melkoista muksimista, kun jännitettiin yllätysneuvolaa. 

PS. Elonkerjuu julkaisi tänään ekan singlen uudella kokoonpanolla! Viistäköön siipeni maata kuulosti niin hyvältä radiossa, että olihan se heti pakko hankkia. :)

tätä on odotettu!

suoraan listaykköseksi :)

Helatorstaina Helsinkiin

Tänään on sitten lähtö PK-seudulle opiskelijoiden SELL-kisoihin, jossa ollaan tiukasti kiinni aina sunnuntaihin asti. Eli friba on ilmassa lähes taukoamatta. Vähän mälsää jättää vaimo ja Teelusikka näin "pitkäksi" aikaa yksin, mutta eiköhän ne pärjää kaksistaankin ihan hyvin. Eipähän ole isi sotkemassa paikkoja. :)

Parin viime päivän aikana vaimon masu on ajoittain kovettunut ihan kivipalloksi. Innokkaana isimiehenä tuli heti mieleen, että jee jee, harjoitussupistukset ovat alkaneet. Tänään soitellessani omalle äidille tuli mainittua, että vaimolla on ollut muutamia Braxton Hicks -supistuksia. Siinä pistettiin entinen terveydenhoitajakin sanattomaksi, kun käytetään näitä hienompia termejä. :D

Tänään kuultiin myös, että viime yönä oli tuttavapiirissä yksi raskaus päättynyt onnellisesti mutta yllätyksellisesti. Ultran lupailemalle tyttöselle olikin matkan varrella ilmestynyt vehkeet. Nelikiloinen poika saa siis aloittaa taipaleensa vaaleanpunaisissa tamineissa, joita oli ilmeisesti hamstrattu ihan urakalla. Ja samantien aloin minäkin katsella tuota pinkkiä vaunulelua uudesta näkökulmasta...Vaikka voihan se poikakin pinkistä tykätä.

Edellinen postaus herätti muuten todellisen kommenttitulvan, ja hyvä niin. Kommenteista löytyi lisää hienoja inhokkeja, kannattaa käydä lukemassa. Itseltäkin oli unohtunut pari juttua, mutta niistä ehkä vielä enemmän toisella kertaa. Ties vaikka myöhemmin julkaistaisiin Mustan Listan osa II. :)

Oikein rattoisaa pyhäpäivää ja viikonloppua kaikille.

iPhone: VIIKKO 27

Onko vauvasi suvussa mukavia, periytyviä nimiä?

Joko taas alkoi uusi rv? Vastahan se edellinenkin alkoi. Ja sitä edellinen...Kaipa niitä periytyviä nimiä on joka suvussa, mutta saas nährä, periytyykö meidän mukulalle. ;)

EI MEIDÄN VAUVALLE!

Aivan ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille äideillä oikein hyvää äitienpäivää näin jälkikäteen. Myös tuleville mammoille. (Myönnän, ostin vaimolle kukkia, koska kyllä tuolla masulla jo voidaan hyvällä syyllä kutsua äidiksi.) :)

Mutta nyt vaihtuu ääni kellossa. Tätä postausta on suunniteltu jo pitkään. Oikeastaan idea on lähtöisin vaimoltani.

Maailma on täynnä vauvatavaraa. On hillityn tyylikästä vaatetta, ihanan söpöjä tavaroita ja äärettömän tarpeellisia varusteita. Mutta vauvamaailmalla on myös pimeä puolensa, jota lempibloggajani H kutsuisi todennäköisesti nimellä The Dark Side. ;D On nimittäin olemassa vakiintuneita sanontoja, vaatteita ja tavaroita, joiden kehittäjät ovat joko täysiä idiootteja tai vaihtoehtoisesti heidät on tehty sokerista (ällömakeasta laadusta). Useimmat tämän kategorian tuotteet realisoituvat tekstuaalisessa kontekstissa, minkä tulette huomaamaan tämän kirjoituksen aikana.

Ennen tämän "Tiitisen listan" julkaisemista haluan kuitenkin painottaa kahta asiaa:

1. Kyse on vain ja ainoastaan minun/meidän mielipiteistämme. Suomi on siitä ihana maa, että kaikilla on vapaus olla mitä mieltä tahansa (paitsi K. Kummolan MM-kisojen katsomossa). Tästä pääsemmekin kohtaan 2:

2. Kenenkään ei tule loukkaantua, mikäli oma suosikkiesine/-asia löytyykin tältä listalta. Tarkoituksenani ei ole loukata ketään, vaan kuten kohdassa 1. todettiin, nämä ovat mielipideasioita. Ja mielipiteethän ovat tunnetusti kuin p***reikä. Kaikilla on oltava sellainen, ja oma haisee aina paremmalta kuin muiden. :)

Mutta tästä se lähtee, Koijarin Musta Lista, satunnaisessa järjestyksessä. (Listalla ei todellakaan ole kaikkia vauvamaailman ärsyttäviä asioita, vaan ainoastaan ne räikeimmät tapaukset. Muuten lista olisi kilometrin pituinen.)

"Masuasukki"
Aivan kauhea sanahirviö. Tekohauskalla asu-asu -sanaparilla on yritetty saada aikaan söpö termi, jolla kutsua syntymätöntä vauvaa, mutta aikaan on saatu yhdyssana, josta muodostuu assosiaatio muihin vastaaviin sanoihin, kuten Suki-Suki tai...niin...ehkä sille on syynsä, miksi suomen kielessä vältetään tämänkaltaisia sanayhdistelmiä.

"Rakkauspakkaus"
Toinen jostakin synkästä luolasta esiin kaivautunut monsteri, jota ei voi sanoa muuta kuin sellaisella ällöttävän siirappisellä lässytysäänellä. Jos ette ymmärtäneet edellisen kohdan sanomaa, lukekaa se uudestaan, sillä samat sävelet pätevät tässäkin tapauksessa. Termiä voidaan pahentaa lisäämällä sen eteen sanat "Meidän oma pikkuruinen" tjsp.

"Rinsessa/Rinssi"

Ne sanathan ovat "prinsessa" ja "prinssi". Tarkoittavat kruununperijää (jollaisia tässä maassa ei muuten ole oikeasti yhtäkään). Kansa, jonka suuhun sopii täydellisesti sana "perkele" (lyh. "Prkle!"), pystyy aivan varmasti sanomaan nämäkin sanat korrektisti. Sanan itsensä käyttäminen ei ole mitenkään tuomittavaa, oman/muun läheisen lapsen kutsuminen prinsessaksi tai prinssiksi on vielä hyväksyttävän söpöjen tapojen rajoissa (tai noh, pojan kutsuminen prinssiksi on ehkä jo vähän liikaa), mutta käyttäkää niitä sanoja edes oikein. Varsinkin kirjallisessa ilmaisussa.

ei todellakaan näin!

Lastenvaunujen rekisterikilvet

Tällä saatan sohaista muurahaispesää, mutta menkööt silti. Voitte olla varmoja, että meidän lapsen vaunuissa ei tule koskaan roikkumaan rekisterikilpeä, jossa lukee "Teelusikka" ja lapsen syntymäaika. Eikä siis millään muullakaan nimellä. Miksi ihmeessä jokaisen vastaantulijan tulisi tietää, minkä niminen vauva siellä vaunuissa makaa??? Jos tunnet jokaisen vastaantulevan ihmisen, etkä jaksa vastata jokaisen esittämään kysymykseen "Mikäs hänen nimensä on?", ymmärrän hankinnan, mutta ei kai kukaan tunne kaikkia kotikaupunkinsa asukkaita?

kas kun ei henkilöturvatunnuksen loppuosalla (sori Aleksi, olet vain esimerkki, no hard feelings?)

"Hauskat" tekstit lasten-/äitien vaatteissa

En ala edes listaamaan tällaisia tekstejä, sillä niitä riittää. Pari kuvaa puhukoot puolestaan:

EIIIIHHHH!

Koskahan joku keksii pistää myyntiin paidan, jossa on tissien kohdalla reiät ja välissä teksti "Imetän. Maistuis varmaan sullekin."? Toinen vaihtoehto voisi olla reikä vain toisen rinnan kohdalla ja reiän yläpuolella teksti "Maito". Toisen rinnan kohdalla voisi sitten olla kahvipannun kuva. Millainen ihminen näitä paitoja keksii? Tai käyttää?

ei, ei, ei (PS. 24e!?!)

"Meidän vauvalla on oikein paha koliikki, eiköhän hommata sille body, jossa lukee Huutosakin johtaja."

Konttauskypärä

Täytyy kyllä myöntää, että ihailen jossain määrin konttauskypärän keksijää. Harva nimittäin pystyy saamaan niin turhan tavaran näyttämään niin välttämättömältä. Lisäksi on ihailtavaa (joku voisi sanoa myös arveluttavaa), että tuotetta mainostetaan sillä kaikkein parhaiten pienen lapsen vanhempaan vetoavalla teesillä: turvallisuudella. "Jos lapsellasi ei ole konttauskypärää, hän voi kuolla, kun hänen tasapainonsa pettää hänen opetellessaan konttausta."

Aika jännä juttu, että ihminen ei ole vielä kuollut sukupuuttoon kaatuilessaan konttausasennosta, koska käsittääkseni konttauskypärä ei ole ihan hirveän vanha keksintö. Voin aivan vilpittömästi kertoa, että olen itsekin kaatuillut konttausasennosta ajoittain (jopa aivan viime vuosinakin, mutta ei siitä sen enempää), ja koen huomattavasti vaarallisemmaksi ne aineet, joiden takia olen kyseiseen asentoon päätynyt. Ja muuten, minun konttausasentoni on melko paljon korkeampi kuin vauvoilla...

Vauvat ovat lyöneet päätään lattioihin vuosisatoja! Siinähän on se idea, miksi kannattaa pysyä pystyssä (tai konttausasennossa): jos kaadut, niin sattuu. Kun vauva on pari kertaa kopsauttanut pikku päänsä muovimattoon, niin eipähän kaadu enää.

mutta onneksi ne ovat sentään niin tyylikkäitä

MOLO

Okei. Tämä on listan viimeinen kohta, joka on mukana eräänlaisena loppukevennyksenä. Kyseessä on siis hieman kyseenalaisen niminen vaatemerkki. ;)

ei moloa meidän tytön päälle. ei ainakaan kuuteentoista vuoteen.

Se olisi siinä. *Huoh* Tuntuipa hyvältä päästä purkamaan nämä pitkään sisälläni patoutuneet tunteet. :)

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille!

iPhone: VIIKKO 26, PÄIVÄ 4

Suo itsellesi lepoa ja rauhaa.

Check. Vaimo töissä ja itsellä vapaapäivä. Tai siis vapaa viikko. :)

PS. Niin joo, gradukin meni kerrasta läpi. \o/ Korjailen sitä tosin vielä vähän, jos vaikka se arvosana yhden pykälän nousisi...

Haaste numero ?

Eli tällaista tällä kertaa. Sain haasteen Lilylta.

" Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their
"tagger" and post it on their blog. Then, choose 11 new people to tag and
link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag
to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you. "
 

1. Miksi bloggaat?

Lähinnä omaksi ilokseni, jotta odotusajan tapahtumat ja fiilikset säilyisivät muistoissa pidempään.






2. Keille bloggaat?

Ensisijaisesti itselleni ja tulevalle lapsellemme, mutta totta kai myös kaikille niille, jotka haluavat blogiani lukea. Toivoisin myös, että edes joku tuleva isi saisi tästä jonkinlaista vertaistukea. :)


3. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Teelusikka.



4. Entä vihaiseksi?

Tyhmät ihmiset.


5. Paljasta joku nolo tempauksesi :D

Mikä niistä? :D Sanotaan nyt vaikka näin MM-kisojen tunnelmassa, että viime kevään finaalin jälkeinen alastonuinti Keskustorin suihkulähteessä oli ehkä pikkaisen noloa.


6. Kerro kodistasi 17 sanalla. (jämpti! :D)

Rakkaan vaimoni sisustama noin 75 neliömetrin kolmiomme on mielestäni hillityn tyylikäs. Itse sisustamani työhuoneen menetän kohta lastenhuoneeksi.

7. Odotitko haastetta?

Enpä tällaista ollut vielä nähnyt, joten en.

8. Lempparivuodenaikasi?

KESÄ!


9. Lempparijätski?

Tiramisu-gelato on aikas jees. Muutenkin italialaiset jäätelöt hakkaa tavalliset valion ja ingmanin tuotteet kuus-nolla.


10. Lemppariesineesi?

Liitokiekko.


11. Lempparitekemisesi?

Vähemmän vakavamielisissä ultimateturnauksissa käyminen. Varsinkin ulkomailla.

Koska Lily oli jo haastanut melkeinpä ne kaikki blogistit, joita seuraan aktiivisesti, en haasta ketään spesiaalisti, vaan haastan kaikki halukkaat lukijani vastaamaan näihin samoihin, Lilyn keksimiin kysymyksiin. :)