Kirje sinulle

Hankkimassamme vauvakirjassa ensimmäisenä kohtana (vauvan kuvan ja nimen jälkeen) on varattu kaksi sivua otsikon "kirje sinulle" alle. Kirjan täyttäminenhän on meillä(kin) jäänyt pitkälti vaimon harteille, mutta jotenkin tuntui siltä, että allekirjoittanut voisi tuon pari sivua täyttää harakanvarpaillaan. Ja nyt, saavuttuamme niin hirveän nopeasti elokuuhun, ajattelin jakaa tuon kirjeen blogini lukijoidenkin kanssa. Joten tässä se tulee. Kirje sinulle.

" Hei Telsu!

Niin, me kutsumme sinua Telsuksi. Kuten myös Tempuksi tai Teelusikaksi, josta kaikki lempinimesi ovat juontaneet juurensa. Mutta se tarina on liian pitkä tässä kerrottavaksi. Kysy minulta siitä joskus toiste.

Usein kirjeet alkavat kysymyksellä "Mitä kuuluu?". Kirjoittaessani tätä kirjettä tiedän, mitä sinulle juuri nyt kuuluu. Kellut äitisi masussa ja potkit äitiäsi. Ja minä torun sinua siitä. Kuitenkin tämänkin kirjeen olisi voinut aloittaa kysymällä sinulta kuulumisiasi. Kirjeethän ovat kuitenkin tarkoitettu luettavaksi, ja toivottavasti tulet lukemaan tämän kirjeen useasti.

Toivon, että luet tämän kirjeen silloin, kun opit lukemaan. Toivon, että luet tämän silloin, kun sattumalta löydät käsissäsi olevan vauvakirjasi etsiessäsi jotain aivan muuta. Ja ennen kaikkea muuta toivon, että luet tämän silloin, kun odotat omien lapsiesi syntymää ja tunnet siten, miten äitisi ja minä tunnemme juuri nyt.

Ja joka ikinen kerta kun luet tämän kirjeen, kerro meille mitä sinulle kuuluu. Tule halaamaan, soita, mailaa, facebookkaa tai kirjoita vaikkapa kirje. Sillä vaikka olisimme juuri nähneet, soitelleet tai halanneet, voit olla varma että meitä kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu juuri nyt.

Sillä vaikka et ole vielä syntynytkään, olet meille tärkeintä ja rakkainta maailmassa jo nyt.

Nyt ja aina rakastaen sinua,

isi "

Neuvola vol. ???

Taas käytiin neuvolassa. Oiskohan ollut 11. kerta...Nää reissut alkaa meneen jo todellisella rutiinilla. Vessan ja vaa'an kautta hoitajan luokse vaihtamaan vähän kuulumisia ja tutkimuskohteeksi. Lyödään nyt taas sitten tuloksia pöytään.

RV: 37+5 (viimeksi 35+4)
Hb: 124 (ei mitattu)
Pissa: Puhdas (puhdas)
Verenpaine: 112/70 (111/80)
Painon nousu/vko: +373g (+300g)
Sf-mitta: 31cm (31cm)
Syke: 140 (+)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: RT

Eli mitäpä tästä nyt sanoisi. Mennään juuri niinkuin pitääkin, mitään spesiaalia ei ole ilmassa. Paitsi että fundus-mitassa pudottiin jo melkein alakäyrälle. Mutta otapa näistä taas selvää. Taas oli meinaan uusi naama mittaamassa, kun meidän vakihoitsu on kesälomilla. :D Ensi viikolla katsellaan taas uudestaan.

Edellisistä postauksista poiketen taidetaan ehkä sittenkin synnytellä TAYS:ssa. Katsokaas, minä en tarvinnut kuin yhden järkiperustelun TAYS:n puolesta todetakseni "OK. Mennään sitten sinne." Järkiperustelu oli hyvin yksinkertainen: vaimo haluaa olla kotona mahdollisimman pitkään ennen lähtöä sairaalaan. Ja siinä vaiheessa voi olla mukavampi ajaa 10 minuuttia kuin 1 tunti ja 10 minuuttia. Mutta katsellaan nyt vielä mihin kelkka kääntyy.

Tänään mennään allekirjoittaneen siskontytön 4-vuotissynttäreille. Terhakka pikku neiti saa lahjaksi selvästikin jonkin kirjan...

Nyt taidan mennä vaimon viereen päiväunille. Viime yö meni hänellä kuulemma vähän pipariksi, kun oli vähän joitakin supistuksia. Hmm. Ensi yönä voisivat jo sitten vaikka ne ihan kunnon supparitkin alkaa...

masu ja mamma mammimassa

 iPhone:

Itse asiassa juuri nyt auton bensavalo taitaa palaa. Pitää varmaan käydä tankilla... :D
 

Lomalla on kiire!

Heipä hei taas, edellisestä postauksesta on vierähtänyt syntisen pitkä aika, mutta miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että allekirjoittaneella on ollut kiire, eikä niitä lyhykäisiä vapaita hetkiä ole halunnut viettää kone sylissä.

Viime perjantaina pääsin vihdoinkin lomille vaimon seuraksi. Tai no jaa, heti aamusta käänsin nokan kohti Vaasaa, jossa valmensin junioreita ultimaten SM-kisoissa koko viikonlopun. Samalla kävin myös kiertämässä muutaman vähän kauempana olevan frisbeegolfradan. Meidän junnut pääsi muuten SM-finaaliin, joka pelataan syyskuussa. Saas nähdä, pääsenkö silloin koutsaamaan, vai onko jotain muuta tekemistä. :)

Etelä-Pohjanmaata nähtynä Kurikan näkötornista

Vaimo voi paksusti. Mitään merkkejä siitä, että synnytys olisi lähestymässä, ei ole. Teelusikka mönkii joka päivä ahkerasti ja hieman näyttäisi siltä, että masussa ollaan kyllä laskeuduttu lähtötelineisiin, mutta siinäpä se. Kuulemma kävelylenkeillä tulee välillä yksittäisiä supistuksia, mutta that's it. Onneksi.

"Onneksi" siis siitä syystä, että tänään isimies menee taas. Tällä kertaa vuorossa on oman joukkueen turnaus Porissa, joka kestää sunnuntaihin asti. Samalla tämä reissu on vähän niinkuin "viimeinen irtiotto". Ensi viikosta alkaen rauhoitutaan odottelemaan sitä hetkeä, kun Teelusikka haluaa saapua meille. Eli pieni toive sinne masuun: Ota vielä viikonloppu rauhallisesti, mutta heti maanantaina voit alkaa ryömiä kohti maailmaa. :)

Tänne ei siis kuulu oikeastaan mitään. Siksipä ei ole paljoa kirjoiteltukaan. Allekirjoittanut heittelee frisbeetä minkä ehtii, koska siinä touhussa aika kuluu mukavasti. :) Mutta on sitä muutakin saatu tehtyä.

- Alavaraston häkkikomero siivottiin tulevan putkiremontin tieltä
- MINÄ pesin matot! (Yleensä vaimo on hoitanut homman, mutta nyt on maha tiellä. :D )
- Pakkaseen ollaan tehty ruokaa ja vierasvaraa
- Sairaalakassi on vihdoinkin aika lailla pakattu
- ym. ym.

Eli taas kerran voidaan todeta, että kaikki alkaa olla valmiina. Ensi viikolla on neuvola ja sitten Telsu sais jo tulla! (Saatoinkin jo sanoa sen tuossa aikaisemmin.) :)

frisbeegolfia, frisbeegolfia, frisbeegolfia

matotkin piti pestä, että Telsu pääsee sitten pulauttelemaan ja kakkimaan puhtaalle alustalle

masu kasvaa, tänään 37+1

iPhone:

 Ei ole muita lapsia, mutta onneksi vauvan isovanhemmat asuu lähellä. 2 viikkoa! (Ja meidän Telsu ei muuten todellakaan paina 3100 grammaa...)

PS. Jättimäiset onnittelut potrasta pojasta H ja A! Varsinkin A:lle iso respect. Onnea onnea onnea! :)

Lääkärillä vol 3

Dodiih! Poikettiin tosiaan neuvolassa moikkaamassa lääkäriä viimeistä kertaa näin raskausaikana. Kolmas lääkärikäynti, kolmas eri lääkäri. Tällä kertaa tarjolla oli oikein mukava nuori nainen. :)

Vaimo on vähän jännittänyt sitä, mahtuukohan Teelusikka alakautta syntymään, kun äitinsä on aikoinaan synnyttänyt molemmat lapsensa keisarinleikkauksella ja isosiskollansakin oli tehnyt kolmikiloisen kanssa tiukkaa. Yritä siinä sitten vakuutella, ettei äidin ja siskon synnytyksillä ole mitään tekemistä meidän synnytyksen kanssa (mikä on siis tieteellinen fakta), kun anoppi muistaa joka kerta todeta, että "heti sitten pyydät leikkausta, jos vähänkin näyttää tiukalta"...Argh!

Onneksi lääkäri totesi tänään varsin selväsanaisesti asian olevan niinkuin minä olen sen ajatellutkin: vauva tuntuu sirolta (syntymäpainoksi veikkaili noin kolmea kiloa) ja vaimon lantio ihan normaalilta, joten alatiesynnytyksessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Nih.

Toki tänään mittailtiin myös kaikki perus-neuvolajutskat. Vaimon paino oli noussut 600g kahden viikon takaisesta käynnistä, eli nyt on sitten viiden lisäkilon raja rikottu meidänkin raskaudessa (+5,1kg). Fundus-mitta oli vähän pienentynyt (nyt 31cm, viimeksi 33cm), mutta kuulemma meidän vakioterkalla onkin vähän "suurilinjainen käsiala". :D

"kätilökäyrä" vs "lääkärikäyrä"

Mitäpä muuta. Telsu liikkuu kivasti, pää on jo kiinnittynyt lantioon (lääkäri kuulemma kutitteli vauvan päätäkin tänään :D ) ja sykkeet vaihtelee siellä 120-150 -välillä. Vaimon verenpaine oli ensimmäistä kertaa vähän heilahtanut, mutta eipä 111/80 vielä hirveästi huolta aiheuta.

Niin ja Telsu viihtyy masussa vielä niin hyvin, ettei ainakaan ihan lähipäivinä ole tulossa maailmaan. Kohdunkaula on kiinteä ja täysin kiinni, niinkuin tietty vielä pitääkin. Kun sitten tuli meidän kysymysten aika, niin otettiin taas Vammalassa synnyttäminen puheeksi. Hyvähän asiaan on saada useita mielipiteitä. :)

Lääkärin mukaan meillä ei pitäisi olla mitään estettä lähteä Vammalaan, vaan näillä näkymin voidaan valita synnytyspaikka ihan oman fiiliksen mukaan. Muutenkin lääkärin puheista tuli sellainen fiilis, että ainakin allekirjoittaneesta Vammala tuntuu taas vähän houkuttelevammalta paikalta. Kunhan Teelusikka vaan malttaa odottaa 13. elokuuta asti, sillä siihen asti VAS:n synnytykset on kesätauolla. :)

Mutta eipä kai tällä kertaa muuta. Ulkona sataa, mutta ei haittaa vielä. Kesäloman alkuun 3 päivää ja 10 tuntia...Mukavaa ihan jo lomaakin ajatellen, että Teelusikastakin alkaa olla jo ihan konkreettista hyötyäkin:

Tarjotin-Telsu

iPhone:

 
Kampaamoista en pidä, mutta jalkahoito kyllä kelpaisi. :)

PS. Suuren suuret onnittelut angel86:lle pienestä pojasta. \o/
PPS. Tänään saadaan uusi sohva! Vanha lähti justiinsa uuteen kotiin.
PPS. YKSI KUUKAUSI LASKETTUUN AIKAAN!! :-O Panic...

Äitiysloma!

Niinpä. Tänään on vaimon äitiysloman ensimmäinen päivä. Johan se ehtikin rehkiä kolme päivää töissä kesälomansa jälkeen. :)

Mammaloman kunniaksi käytiin tutustumiskäynnillä TAYSissa. Oli muuten melkoisen turha reissu. Kuultiin pitkälti juurikin niitä samoja asioita, mitä oltiin jo perhevalmennuksissa käyty läpi. Synnytyssalissa ei päästy käymään (eikä edes samassa kerroksessa), mutta jotain sentään jäi käteen: tiedänpähän nyt, mille ovelle pitää autolla kaahata sitten kuin H-hetki saapuu. Niin ja saihan siellä sentään suklaatäytekeksejä. Ja vaimo sai purkkaa. (Kuulemma sen takia kannatti jo mennä.) Eli ei se nyt ehkä sittenkään ihan NIIN turha reissu ollut. Tavattiin meidän vanha kaverikin, jota ei oltu nähty vuosiin. On nyt menossa sitten naimisiin ja LA heillä on 16.10. eli tasan kaksi kuukautta meidän jälkeen. Ympäri käydään, yhteen tullaan. :)

En muistanut räpsiä kuvia tuolta TAYS-käynniltä, mutta kerrataanpa vähän muita viimeaikaisia tapahtumia kuvien avulla.

masu mallia 35+0. kyllä se vaan kasvaa.

Ja näin se Teelusikka kieriskeli viime perjantain helteessä. :)
(Kylläpä muuten oudosti kaventui toi video nettiin siirtämällä. Mutta kyllä tuosta vähän selvää saa.)

tiistaina oli harsopyykin vuoro. nyt Telsu saa puhtaita harsoja kuolattavaksi.

kirppareilta löytyy silloin tällöin todellisia helmiä...

...kuten tämä haalari, jonka rinnassa vaimo näki aluksi lukevan "humper". ois aika härski lastenhaalari. :D

 

Noista kuvista taisikin välittyä kaikkein tärkein. Seuraavaksi jäämme odottelemaan ensi maanantain neuvolaa sekä ensi perjantaina alkavaa isin kesälomaa. Mutta sitä ennen luonnollisestikin silmäys iPhoneen. Aurinkoista viikonloppua. :)

iPhone:

Siis joko taas tosiaan viikko on mennyt?!? :-o Huh huh, kuinka aika juoksee. Mutta niin, kohtu on siis korkealla. Vissiinkin. Tähän on aika vaikea keksiä yhtään mitään nasevaa sanottavaa. :D

Neuvola IX

Tärkeimmät asiat ensin: 10 työvuoroa jäljellä kesä/isyyslomiin! \o/

Ja asiaan. Tänään käytiin taas neuvolassa mittailtavana, joten käydäänpä nopeasti vähän tuloksia läpi.

Hemoglobiini oli noussut 128:aan (viimeksi 114), joten ilmeisesti joka toinen päivä otettu rauta toimii. Hyvä hyvä. Vaimon verenpaine on pysynyt tappavan tasaisesti samoissa arvoissa koko raskauden, tällä kertaa kone näytti 120/66 (ekassa neuvolassa 122/68). Paino oli noussut edelliskäynnistä 280g/vko, mikä kuulemma on ihan terve tahti. Viimeksihän sama luku oli vain 74g/viikko, mutta nyt tälle kolmen viikon ajanjaksolle osui sekä juhannus että allekirjoittaneen synttärikahvittelut, joten ei ihme, jos paino on vähän noussut. Itselläkin puhutaan varmaan suunnilleen samoista lukemista...

Sydän kuului taas vahvana. Itsekin olen sitä jo pystynyt kuuntelemaan masun läpi ilman apuvälineitäkin, mikä on hauskaa. Fundus-mitan kasvu oli hieman tasaantunut, nyt mittaa oli 33cm (viimeksi 32). Eli aletaan pikku hiljaa lähestyä yläkäyrää, vielä toki mennään sen yläpuolella. Mutta ei tuo masu taas tänään niin isolta näyttänyt, tsekatkaa vaikka itse:

33+4

Teelusikka on neuvolatädin mukaan masussa oikein päin, eli nuppi kohti uloskäyntiä. Ilmankos hikat tuntuu kuulemma aina vaan alavatsassa. Jalat ja peppu heiluukin sitten tuossa kaikkien näkösällä. Tälläkin hetkellä. Täti arvioi Telsun olevan tällä hetkellä "vähän normaalia pienempi" mutta lisäsi samaan hengenvetoon, että tuskinpa vaimosta mitään nelikiloista olisikaan tulossa. Siro tyttö siis tuloillaan, ihan kuten äitinsä (48cm/2760g) aikoinaan. :)

Tällä kertaa täti jutteli myös allekirjoittaneen kanssa tosi paljon. Lähinnä opiskeluista ja politiikasta(!). Muun muassa eurokriisiä käytiin läpi. :D Niin ja tietysti edellisillan futispettymyksestä. Näytinpä kuvaakin mun maalatusta naamasta ja vaimon maalatusta masusta. Vaimo yritti kyllä hienovaraisesti estellä, mutta huonoin tuloksin.

Myös synnytystavasta jo vähän kyseltiin. Kuulemma siitä puhutaan sitten vasta viimeisellä neuvolalääkärikäynnillä, mutta jo nyt täti sanoi, että vaimo näyttää kyllä "oikein hyvältä synnyttäjältä". Että eiköhän tuolta pieni tyttönen ulos mahdu. Summa summarum: neuvolassa meni oikein kivasti. Ensi kerralla tavataankin taas sijainen, kun meidän vakkaritäti jää lomille ja palaa hommiin vasta elokuun 12. päivä. Arvuuteltiinkin jo, että ehtiiköhän näkemään vaimoa enää yhtenä kappaleena. Kolmanteen ja viimeiseen Rhesus-verikokeeseen tuli käsky mennä parin viikon päästä, minkä lisäksi saatiin lomake Telsun liikkeiden laskentaa varten, jos alkaa jossain vaiheessa liikkeiden vähyys huolestuttaa. Eipä ainakaan toistaiseksi ole sitä ongelmaa ollut.

Kotimatkalla neuvolasta kotiin käytiin vielä ostamassa kesän ekat herneet ja ruokkimassa sorsapesuetta läheisen lammen rannalla.

toiset on jo vauvansa saaneet

Tajusin tänään myös sen, että miksiköhän ihmeessä oon aina kirjoittanut noi iPhonen jutut, kun siitä saa tosiaan otettua kuvakaappauksenkin...Tänään blogi siis siirtyy siltä osin nykyaikaan:

iPhone:

All babies are supposed to look like me - at both ends. - Winston Churchill. Voiko sitä sen selkeämmin sanoa?

Synttärit sun muuta

Huh huh, kun on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tästä syvimmät pahoitteluni. Jotenkin nyt raskaudessa on sellainen vaihe, että mitään uutta ja mullistavaa ei tapahdu. Masu kasvaa tasaisesti ja siinäpä se. Lisäksi näin kesällä sitä viettää usein mieluummin aikaa esimerkiksi frisbeegolfradalla kuin sisällä koneen ääressä.

Mutta koitetaan nyt jotain kuitenkin keksiä. :)

Maanantaina on seuraava neuvola (ja heinäkuu!). Neuvolavisiitit alkaa näköjään tihentyä, eihän edellisestäkään käynnistä ole kuin pari viikkoa. Teelusikka pyörii kuin väkkärä. Varsinkin iltaisin. Männä viikolla saatiin lastenhuoneesta pois tilaa vieneet Ikean PS-kaappi ja vanha telkkari, joten nyt huone alkaa vähitellen näyttää kivalta. Ostettiin Telsulle jo ekat vaipatkin:

voi kuinka noi vaipat on pieniä...

Viime viikon tiistaina lähdettiin muuten vaimon kanssa käymään hääpäivän kunniaksi ihan Helsingissä asti. Vihje muille tuleville isille: se on liian pitkä matka istua autossa tässä vaiheessa...Paluumatkalla piti pysähtyä jaloittelemaan vielä alle 10 kilsan päässä kotoa, kun vaimolle iski supistus. Mutta kyllä se vaimo ihan urheasti sinnitteli, eikä (sillä kertaa) purkanut pahaa oloa allekirjoittaneeseen. Mistä tulikin mieleeni...

Vaimon loma on alkanut. Luulisi, että se on hyvä juttu, mutta minä olen nähnyt tämän niin monta kertaa, että se ei enää yllätä: lomaa odotetaan kuin joulua, mutta sitten kun loma on kestänyt kolme päivää, alkaa turhautuminen. "Mitä mä tekisin?" "Keksi mulle jotain tekemistä." "Miks me ei mennä mihinkään?" Ja arvatkaapa, mihin suuntaan nämä kysymykset yleensä suuntautuvat. Onneksi en ole itse vielä lomalla, mutta sitten se riemu varmasti vasta repeääkin. En minä halua tehdä lomalla mitään erityistä! Kunhan saan käydä heittämässä fribaa ja pari kertaa terassilla. Ja voitte uskoa, ettei tilanne tänä kesänä ole ainakaan tavallista parempi. Sitä lomaahan meinaan riittää...

Allekirjoittaneella oli muuten eilen synttärit. Täytin 20 vuotta. Jo kymmenettä kertaa. Mikähän siinä on, että melkein kaikki sukulaiset halus antaa mulle lahjaksi heidän kustantamansa ruokailun jossain raflassa? En minä omasta mielestäni ole mitenkään alipainoisen tai nälkäisen näköinen ja oloinen. Mutta en valita! Ruoka maistuu aina. :D Paras synttärilahja tuli kuitenkin illalla Italian maajoukkueelta. Niin se Saksa taas jäi jalkoihin. \o/ Vaimo oli hieman vihainen kun tuli (taas) vähän huudettua.

Niin ja tänään heitin muuten frisbeegolfissa hole in onen! Edellinen holari tuli vuonna 2009, eli oli jo vähitellen aikakin. Kertakaikkiaan loistavat pari päivää takana. :)

Loppuun vielä vähän tavallisesta poikkeava masukuva. Pistetään vaikka seuraavaan postaukseen taas perinteisempi malli kera tuoreiden neuvolatulosten. Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

33+1

iPhone: VIIKKO 33, PÄIVÄ 1

Älä pode syyllisyyttä. Sinulla on oikeus sanoa välillä "ei".

No tämä on huojentavaa kuulla. Minun ei siis tarvitse aina suostua hieromaan vaimon jalkoja/selkää.

Forza Azzurri!

Iltapäivää. Täällä sitä istutaan ja odotellaan illan EM-otteluita. Italian voittoon luotetaan, mutta samalla Espanjan ja Kroatian matsia odotetaan pelolla. En haluaisi millään uskoa hallitsevan mestarin taktikointiin, mutta silti vuoden 2004 biscotton uusiutuminen vähän jännittää...

kaikki valmiina...

 Mutta asiaan. Tänään oli viimeinen perhevalmennus, tällä kertaa aiheenaan vanhemmuus. Paikalle oli meidän lisäksi vaivautunut yksi pariskunta sekä yksi tuleva äiti yksinään. Ehkäpä aurinkoinen sää vaikutti, mene ja tiedä. Itse valmennus ei ihmeitä tarjonnut, vaan aika peruskauraa siellä käytiin läpi. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että molempien meistä pitää muistaa, että isä on lapselle ihan yhtä tärkeä ihminen kuin äitikin.

Kokonaisuutena perhevalmennuksista jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Konkreettiset synnytys- ja imetys-/lastenhoitovalmennuskerrat olivat hyödyllisiä ja niissä oikeasti oppikin jotain, mutta nämä vähemmän konkreettiset vanhemmuus- ja parisuhdereenit olivat kyllä aika hyödyttömiä. Varsinkin seurakunnan parisuhdekoulutus oli sellainen rimanalitus että huh huijaa.

Vaimo on nyt kärsinyt kuivasta yskästä muutaman päivän ja päätti sitten vihdoinkin tänään lähteä työterveyteen. Ja saikkuahan sieltä napsahti. Eli vaimon kesäloma alkoi sitten käytännössä jo tänään. Sunnuntaina olisi ollut viimeinen työpäivä. Onneksi lääkäri antoi lomaa koko viikon, sillä vaikka yskä hellittäisikin, niin on hyvä ettei vaimon tarvitse olla sunnuntaina töissä, kun heillä alkaa kesän alet. Muutenkin työt on stressanneet ajoittain aika pahastikin (ja aiheuttaneet vähän supistuksiakin), niin nytpähän saa sitten keskittyä lomailemaan aina heinäkuulle asti. Ensi kuussa pitäisi tosin vielä kolme päivää käydä pyörähtämässä töissä ennen mammalomaa. :D

Vaimoa on kohdannut yskän ja työstressin lisäksi myös kolmas ikävä vastoinkäyminen. Nimittäin paitojen säännöllinen likaantuminen. Ja arvaatte varmaan, mistä kohtaa paidat likaantuvat. Masusta. Lähes joka päivä paidalta löytyy jokin läikkä tai tahra juuri tuosta navan kohdalta. Olen kyllä koittanut selittää, että mikäs ihme tuo on kun maha osuu aina pöydän laitaan jne. ja kaikki suusta putoava ruoka ja valuva kuola (no okei, ei näin kyllä oikeasti käy) tippuvat suoraan masulle. Maha on vähän niinkuin luonnollinen ruokalappu.

Juhannuskin lähestyy. Allekirjoittanut suuntaa aattona kaverin mökille tuohon parinkymmenen kilometrin päähän juhlistamaan viimeistä lapsetonta jussia vähään aikaan. Vaimo kuulemma ei tee aattona mitään.

Niin ja huomenna on muuten meidän paperihääpäivä. Kaksi vuotta, eikä suotta, masussa vauva, se on totta. :)

Azzurri-rakkauden imeyttäminen käynnissä

cucchiaino da tè 31+4

  iPhone: VIIKKO 31, PÄIVÄ 4

Supistaako? Kehosi valmistautuu synnyttämään.

Ajoittain on vähän supistellut, mutta ei mitään sen suurempaa. Eiköhän loma vähennä näitä vähiäkin suppareita.

Valmennus III ja Neuvola VII

Eilen oli taas valmennuspäivä. Aiheena tällä kertaa imetys ja lastenhoito. Oli ihan kiva kerta. Imetyksestä opittiin pari uutta kikkaa, kuten myös vauvan muusta hoitamisesta. Viideltä alkanut valmennus kesti sopivasti 1h 45min, niin ehti vielä täydellisesti kotiin ennen Ranska-Englanti -matsin aloituspotkua. :)

Tänään olikin sitten neuvolakäynnin vuoro (RV 30+5). Vaimon arvot oli taas aika hyvin kohdillaan, vaikka hemoblogiini olikin vähän alhaalla (114), mistä syystä saatiin nyt kehoitus alkaa syömään vähän lisärautaa joka toinen päivä. Verenpaineet oli hyvät (128/72), kuten aina. Niitä mittaillessa Teelusikalla oli omat lyhytkestoiset bileet ja maha heilui kuin viimeistä päivää. Liikkeisiin siis nopeasti saatiin ++. :D

Painoa vaimo oli kerännyt huikeat 200g viime mittauskerrasta eli 74g/vko. Koko raskauden aikana kiloja on tähän mennessä kertynyt 3.7kg. (Tai noh, ekasta neuvolakäynnistä lähtien 4.7, mutta raskauden alkuviikkoina vaimolta lähti noin kilo normaalipainosta.) Neuvolatäti sanoikin, että on tainnut sokerirasituksen jälkeinen dieetti toimia. Myönnettiin kyllä, että pientä lipsumista on saattanut tapahtua ja samaan hengenvetoon todettiin, että jos oikein tiukasti noudatettaisiin, niin vaimolla alkaisi varmaan kohta paino pudota.

Sitten tulikin taas aika nostaa kissa pöydälle, eli ei muuta kuin vaimo selälleen, paita ylös ja painelemaan mahaa. Ensin tutkimukset suoritti jo tutuksi tullut kätilöopiskelija, joka tunnusteli vauvan asennon, kuunteli sydänäänet (155-165) ja mittasi SF-mitan, joka oli taas ottanut kevyen harppauksen (nyt 30cm, viimeksi 25cm). Opiskelijan jälkeen meidän vakkaritäti vielä varmisti, että vauva oli oikein päin (raivotarjonta) ja kysäisi tältä opiskelijalta, että varmistetaanko vielä tuo fundus-mittakin. Varmistettiin sitten ja todettiin, että eipä riittänytkään 30cm, pistettiin vielä pari senttiä lisää...Alkaa tuo käyrä taas huidella melkoisen korkealla:

vuoristorata

On se muuten jännää, kuinka paljon tuo keskimmäinen (nuoren mieslääkärin mittaama) arvo poikkeaa noiden kahden muun (kokeneen naiskätilön) mittauksen linjasta. Kumpaankohan tässä sitten luottaisi...

Sekin on aika ihmeellistä, että vaimon paino nousee noin vähän, vaikka vauva selvästikin kasvaa hyvää vauhtia. Tuo 200g ei nimittäin riitä edes siihen, mitä pelkästään Teelusikan paino on noussut näiden vajaan kolmen viikon aikana. Eli toisin sanottuna, vaimo taitaa todellisuudessa olla laihtunut hieman.

Juteltiin tänään myös mahdollisista TAYSin ruuhkista. Aamulehti ehti jo viime viikolla otsikoimaan "Kesäsynnyttäjä, varaudu ruuhkaan". Mitenkäs siihen pitäisi varautua? Hankkia kyynelkaasua ja mellakkakilpi? Jutun mukaan varsinkin elokuussa todennäköisesti rikotaan synnytysennätyksiä. Nice...

Mutta kuultiin myös hyviä uutisia. Tämä meidän "oma" kätilöopiskelija on kuulemma elokuussa synnytyssalissa (vissiin harjoittelussa), niin hyvällä säkällä voidaan vaikka törmätä siellä. Olisi kyllä siistiä, kun olisi jo ennestään tuttu kätilö (vaikka onkin vasta opiskelija), varsinkin kun ollaan tultu tosi hyvin juttuun kyseisen tytön kanssa. :) Toivotaan, toivotaan. Ja pidetään silti se Vammalakin mielessä.

Siinä taisi olla aika lailla kaikki tälle päivälle. Nyt täytyy lopetella postaus ja herätellä vaimo päiväunilta. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 5

Muista, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmiina vauvalle.

Ja nyt tää sovellus sen sanoo!!! Myöhäistä...

Parisuhdevalmennusta, yleisiä fiiliksiä ja futista

Olen joskus tehnyt ultimatekisareissulle noin tunnin kestävän "kisa-cd:n", jonka otsikoksi muodostui nyt jo unohdetuista syistä "Tunti scheissea". Otsikko olisi sopinut myös eilisen parisuhdevalmennuksen ensimmäisen dian otsikoksi. Vaimo kiteyttikin valmennuksen jälkeen molempien fiilikset varsin osuvasti toteamalla "Taas meni tunti elämästä täysin hukkaan.".

Mutta ollaanpa rehellisiä, kuka odottaa saavansa seurakunnan parisuhdevalmennuksesta jotain hyötyä? Eli eivätpä odotuksetkaan kovin korkealla olleet. (Mutta olisivat nyt silti voineet edes sen tietokoneen ja videotykin virittää kuntoon ennen valmennuksen alkua. Tädeillä meni hommaan noin vartti. Mikä on siis aika pirun pitkä aika istua vaivaantuneena tuntemattomien pariskuntien kanssa neuvolassa.) Noin puolet valmennuksesta oli vieläpä aika pitkälti oman alani eli viestinnän juttuja, joista me molemmat ollaan aika hyvin perillä.

Oli valmennuksessa toki hauskojakin puolia, kuten parisuhdetesti, jossa kyseltiin kaikkea elämäntavoista rahankäyttöön etc. etc. Kuten me ollaan aina tiedetty, vastakohdat täydentää toisiaan. Allekirjoittaneen mukaan 1/10 väittämistä sopi molempiin tai ei kumpaankaan, vaimo oli sentään löytänyt kolme kohtaa. :D

Mutta se valmennuksesta. Puhutaanpa pitkästä aikaa vähän asiaakin.

Olen huomannut itsessäni huolestuttavia piirteitä. Minä olen vaimolle kateellinen siitä, että hän saa tuntea vauvan niin hyvin ja koko ajan lähellään. Ja minä kun ajattelin, etten ikinä tuntisi itseäni ulkopuoliseksi tässä touhussa. Mutta juuri siltä minusta on ajoittain tuntunut viime aikoina. Tiedän, että tällaiset tunteet ovat ihan turhia, mutta minkäs teet...Eikä asiaa ainakaan helpota se, että vauva tuntuu aina rauhoittuvan allekirjoittaneen läheisyydestä. Lähes joka ilta vaimo huutaa makuuhuoneesta minut katsomaan Teelusikan iltajumppaa, ja lähes yhtä usein Telsu lopettaa riehumisensa heti kun isi saapuu masun vierelle tuijoittelemaan. Se on mälsää. Mutta toisaalta tietysti myös mukavaa, että vauva rauhoittuu läsnäolosta. Siitä olen nyt koittanut repiä edes jotain positiivista. Ja ei se vauva nyt niin levollinen kuitenkaan ole, kyllä isikin saa kenkää (ja päätä sun muuta) säännöllisesti. Ja nytkin pikkuisen hikka tuntuu selvästi. Mutta silti...Pöh, sanon minä.

Vaimolla on muuten edelleen aika kova himo syödä purkkaa. Vai mitä sanotte:

ei kai nää menneet yhdessä yössä???

 Oli pakko tänä aamuna ottaa kuva vaimon yöpöydältä. Ja muutenkin tuntuu siltä, että vähän väliä vaimo sylkäisee purkan roskikseen. Koska se edes taas laittoi sen suuhunsa?!? Outoa, sanon minä.

Mutta eipä tässä taas tänään muuta. Kohta pitää lähteä iltavuoroon. Niin ja hei!! Se on futiksen EM-kisat! Hienoa, että edes nämä kisat näkyy ilmaiskanavilta eikä joltain faking kanal plussalta. Se on sinistä päälle ja Forza Azzurri!

hankintaan!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 1

Oletko jo pakannut sairaalakassin?

Viikko 30!?! Mamma mia! Mutta niin, ei todellakaan ole sairaalakassia pakattu. :D (Kuulemma kotiintulovaatteita on sen sijaan jo mietitty...