Houston, meillä on masu!

Kyllä vain, nyt se alkaa näkyä. Vaimon masua on jo kommentoitu töissä ja anoppikin sanoi viikonloppuna, että mahaa alkaa olla. Ei sitä vieläkään mitenkään paljoa ole, eikä sitä tuntemattomat varmasti vielä vauvamasuksi arvaa, mutta sitä se on!

15+5

Masu on myös alkanut saada peitokseen mammavaatteita. Viereisessä kuvassa esiintyvät masun lisäksi kirpparilta löydetyt Mamaliciouksen äitiysfarkut, jotka kuulemma viiden euron hintaisena olivat todellinen löytö, ainakin mikäli vaimoa (ja varmistukseksi myös internetiä) on uskominen.

Minusta äitiysvaatteet ovat hauskoja. Niillä voi kertoa kaikille suoraan "Kyllä, olen raskaana", eikä kenenkään tarvitse tuijotella tulevaa äitiä ja miettiä "Wow, kylläpä Maijakin on pulskistunut.". Lisäksi kuuleman mukaan kyseiset tuotteet ovat erittäin mukavia käyttää. Kuten eräs raskaana oleva koulukaverini totesi: "Hei, farkut jotka ei purista! En todellakaan luovu näistä synnytyksen jälkeenkään.". Myös vaimo pitää mammahousuistaan. Niissä on masulla tilaa kasvaa.

Oikea masu väärissä kehyksissä

Ja ai niin. Hormonisoppa on alkanut kiehua. Vaimo esimerkiksi valittaa tämänkin kirjoituksen kuvista. Ei siksi, että niiden sisällössä olisi vikaa (tai noh, vähän siksikin), vaan siksi, että niissä on eri väriset reunat. Vaimon mukaan kaikkien blogin kuvien pitäisi olla samalla tavalla muokatut sekä samassa kohtaa kirjoituksia. Miten niin perfektionisti. Mutta tästäkin meinattiin saada riita aikaiseksi. Joku ei vaan meinaa millään ymmärtää, kenen blogi tämä on. :D



Mutta muuten meillä jaksellaan ihan hyvin. Vaimo syö edelleen paljon, doppleria kaivellaan esiin pari kertaa viikossa (tosin sydänäänien kuuntelu alkaa olemaan melko vaikeaa pikkukaverin pyöriessä ja potkiessa anturia) ja uni maittaa. Sekä isille että äidille.

Ja hei, ylihuomenna on jo maaliskuu. Kevät tulee. :)

iPhone: VIIKKO 15 PÄIVÄ 5

Pian voisi jo ultrassa erottaa, onko vauvasi poika vai tyttö!

Jesh! Ollaan heti alusta alkaen oltu sitä mieltä, että sukupuoli selvitetään heti kun (/jos) mahdollista. Vaimo toivoo tietysti tyttöä, mutta itselläni fiilikset vaihtelevat päivittäin. Ehkä tyttö olisi kivempi...Tai ehkä sittenkin poika...

Ärsyttää!

Vaimoa ärsyttää nyt. Jaa mikä? Noh, aika lailla kaikki, mutta lähinnä allekirjoittanut.

Viimeisen vuorokauden aikana olen saanut kuulla kunniani harrastuksistani, hajustani, kosketuksesta, mässyttämisestä, hönkimisestä ja hengittämisestä. Ja varmasti monesta muustakin asiasta, jotka eivät vain nyt juuri juolahda mieleeni. Olen toistaiseksi pysynyt tyynenä ja koittanut muistaa vanhan hyvän ohjeen: vedä syvään henkeä ja laske kymmeneen. Tosin ilman tuota hengen vetoa, koska se ärsyttää vaimoa. (Vaimo korjaa: saan kuulemma vetää henkeä, kunhan en hengitä sitä ulos. Koska se ärsyttää.)

"Jos vielä kerrankin hönkäiset..."

Tässä eletään nyt toista päivää melkoisen ärripurrin kanssa. Tosin pikkuhiljaa alan oppia pitämään pahimmat känkkäränkät loitolla. Siihen auttaa parhaiten myönnyttely. Toistan vain lauseita Kyllä, rakas, En tietenkään, rakas tai Olen kyllä ihan täysin samaa mieltä. Rakas.. Tarkoitin sitä tai en.

Muuten aika on kulunut "rattoisasti" pohtien niitä pirun vaunuja. Parit liikkeet on nyt käyty läpi, kuten myös parit tiukkasävyiset keskustelut. Tai siis minähän olen tietysti vain myönnytellyt, mutta vaimo saa tehtyä kyllä keskusteluista tiukkasävyisiä silloinkin, kun olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ärripurri. Noh, vaunujen vaatimukset alkavat olla selvillä. Ne tulevat tässä:

• Yhdistelmät
• Kääntyvät, lukittavat, mahdollisimman isot etupyörät
• Heittoaisa
• Kiva väri
• Keskiöjarrut
• Täyskumi-/kennorenkaat

Kiva väri on nyt sitten ihan vaatimuksena, koska vaimo päätti iskeä vyön alle toteamalla, että hän joutui jo hääpuvustaan tinkimään, eikä aio vaunujen kohdalla tehdä samoin. Auts. Mitä tuohon voit sanoa. Minäpä kerron, mitä siihen voi sanoa: Olen kyllä ihan täysin samaa mieltä, rakas.

Näin ollen ollaan rajattu vaihtoehdot aika lailla kolmeen malliin: kärkipaikkaa rankingissa pitää tällä hetkellä jo edellisessä postauksessa esitelty Hartan Topline S tiukasti kannoillaan Teutonia... 

(Seuraavaksi autenttista tekstiä juuri tällä samaisella hetkellä käydystä keskustelusta.)

Minä: Missäs ne Teutonian esitteet on?
Vaimo: Ei kai meillä muita vaihtoehtoja ole?
Minä: Jaa kuin noi Hartanit vai?
Vaimo: Niin.

Eli ilmeisesti päätös on tehty. Hartan Topline S on "meidän" valintamme. :)

Mahdollinen värivaihtoehto. Oikeasta mallista kuva edellisessä postauksessa.

iPhone: VIIKKO 14, PÄIVÄ 5

Onko mahavauvallasi jo lempinimeä?

Eipä oikeastaan. Minä sanon vauvaa kavereiden kanssa "Mötköksi" ja vaimo kutsuu kuulemma (mielikuvituksellisesti) "Pikkuiseksi". Mutta yksi asia on varma: masuasukiksi vauvaa ei tulla kutsumaan. Saati sitten rakkauspakkaukseksi. Ja vaimo on samaa mieltä kanssani.

Herkuttelua ja kummittelua

Viime yönä soin itselleni ensimmäisen vapaan herkutteluillan kolmeen viikkoon. 16. tammikuuta aloitin siis tosiaan sen pienimuotoisen elämäntaparemontin, jolloin pistettiin ensimmäisenä ruokavalio jotenkuten kuntoon ja aloitettiin lisäksi monipuolisempi liikunta ainaisen lajiharjoittelun rinnalla. Kolmessa viikossa aamupainosta on pudonnut kolme kiloa ja jotenkin olo on tuntunut muutenkin paremmalta, eikä edes syötyjen aineksien syöttäminen nettipalveluun ole kiristänyt hermoja kuin ajoittain, vaikka kännykällä homma onkin melko hidasta.

Puoliaika!

Viime yönä päätin kuitenkin olla laskematta, mitä suuhuni laitan. Ja syyhän oli selvä. Jos vietät koko yön Hervantalaisessa opiskelijakämpässä kolmen muun miehen kanssa katsoen töllöstä amerikkalaisen jalkapallon vuosittaista multihuipentumaa eli Super Bowlia, näyttäisi kalorilaskuri aamulla niin masentavia numeroita, että köyden rasvaamisen voisi aloittaa saman tien...Söin ja join hyvällä omallatunnolla ja päätin tänään vetäistä oikein kovat reenit ja syödä überterveellisesti. Myös joka-aamuinen vaa'allakäynti sai tänä aamuna jäädä väliin. Katsotaan sitten huomenna rytmin ja syömisen hieman tasaannuttua...


Käytiin toissapäivänä myös moikkaamassa kaveripariskunnan kolmiviikkoista neitokaista. Kaikki näyttävät toipuneen synnytyksestä hyvin ja tuore isä vaihteli vaippoja tottuneen oloisesti. Kerrottiin samalla sitten myös, että tyttönen saa elokuussa leikkikaverin ja näyteltiin ultrakuvia. Ja sitten ihan yhtäkkiä (ja oikeasti aika yllätyksenä) perheen äiti kysäisi, että jokos meidän kummilapsikiintiö on täynnä vai mahtuisiko vielä yksi. Mukava yllätys, ei siinä mitään. Tietysti suostuttiin. Itselläni on ennestään pian 12-vuotias "oma" kummipoika ja lisäksi vaimon kanssa yhteinen nelivuotias vastaava. Eli ensimmäinen kummityttö on nyt sitten vuorossa. :)

Tuo raskaana oleva puoliso on voinut viime päivinä ihan hyvin, joskin pientä äreyttä näyttäisi olevan ilmassa. Tai sanotaanko näin, että niin kauan kuin allekirjoittanut toimii halutulla tavalla, kaikki on ok, mutta pienestäkin virheestä tulee palaute välittömästi. Vaimo ei ole koskaan ollut mikään huutaja tai väittelijä (meillä mies on se, jonka mielestä asioista pitää puhua), vaan vihaisuus ja ärtymys näkyy mykkäkouluna ja kuuluu niiden harvojen sanojen äänensävystä varsin selvästi. Äsken unohdin herättää vaimon nokosilta ja se mokoma heräsi 8 minuuttia myöhässä. Damn. Pitää varmaan alkaa itse laittaa herätyskello soimaan silloin kun pitää herättää toinen. Kun jostain syystä se toinen ei sitä herätyskelloa näytä käyttävän...

iPhone: VIIKKO 12 PÄIVÄ 4 

Vauva osaa jo haukotella makeasti.

Tämä on kyllä hauska ajatus. :D Siellä se vaan kelluu ja pyörii. Ja haukottelee. Taitaa tulla isäänsä.

PS. 25 lukijaa! Tervetuloa kaikille, toivottavasti jaksette lueskella tekstejä. Ja jos on jotain kyseltävää tai ehdotuksia (tai kritiikkiä), niin rohkeasti vaan kommenttia tulemaan. Niihin vastaileminen on aina ilo. :)