Month of Achievements päättyy Wappuun

Dodii. Se ois sitten tämä "saavutusten kuukausi" pitkälti pulkassa ja on aika tarkistaa tulokset. (Tässä postauksessa siis tavallista vähemmän raskausasiaa. Toki vähän sitäkin.)

Ensimmäisenä se isotöisin juttu, eli gradu. Päätin tosiaan noin kuukausi sitten kiskaista gradun kasaan huhtikuun loppuun mennessä, ja tänään vein tuotoksen proffalle esitarkastukseen. On kyllä hyvä fiilis. Ei kuitenkaan liian hyvä, mikä on positiivista, koska tekelettä täytyy vielä kuitenkin korjailla. Toisaalta ihan hyvä, että ei ole mitään "se oli vihdoinkin siinä, perkele" -tunnetta, koska todennäköisesti toukokuullekin riittää vielä ihan reilusti tekemistä sen kanssa. Mutta on kyllä mukavaa, että 2,5 vuotta työn aloittamisesta sain lopultakin jotain palautettua. :)

Dieetti alkoi lujaa, mutta pari viimeistä viikkoa tuli vähän lipsuttua. Silti painoa lähti kuitenkin sellainen 4-5 kiloa, mihin olen varsin tyytyväinen. Varsinkin kun lihasmassa näyttäisi kasvaneen ainakin jonkin verran. Edelleen koitan kuitenkin vältellä hiilareita aina kun pystyn. Paitsi eilen ja tänään gradun kunniaksi oon vähän nautiskellut...

Urheilussa meni lujaa. Opiskelijoiden Suomen mestaruus kaiken huippuna. Frisbeegolfkausi on lähtenyt ihan messevästi käyntiin ja tiistaina oli jo ekat ultimaten ulkoreenitkin. Ja niissä oli vieläpä kivaa. Tästä tulee hyvä kesä lätyn viskelynkin kannalta.

Vauva-asioissa on nyt vähän ryppyä rakkaudessa ja suurimman rypyn nimi on Kela. Voi jeesus, kuinka vaikeaksi asiat voidaankaan tehdä!!! Ei niistä maanantaisista kaavakkeentäyttöohjeista enää mitään muista. Noh, toivottavasti noi nyt aukeaa, ja jos eivät aukea, niin sitten on lompsittava kyseisen laitoksen palvelutiskin tädin luo ja valutettava pari kyyneltä. Eiköhän sieltä viimeistään saa apua. Toivottavasti.

Voitin tänään muuten tämän vuoden Tampin, kun tunnistin Rakkauden Wappuradiosta (kannattaa kuunnella, kuuluu vielä wappuaattoon asti) Bonanzan tunnarin. :D Loistavaa, eipähän tarvitse tänä vuonna kyseistä painosta ostaa omilla rahoilla. (Vaikka äitihän sen on mulle yleensä ostanutkin.)

Tänään alkaa sitten yövuorojen putki. Neljä yötä ja niiden päälle wappuaaton iltavuoro. Onneksi siitä ehtii kuitenkin vielä hyvin vetämään haalarit päälle ja seuraamaan Suomen Neidon lakitusta Hämeensillalle. Ens viikolla on jo toukokuu! Jeejee. :)

Rattoisaa Wappua kaikille!

iPhone: VIIKKO 24 (Jaa niin, uus viikkokin alkaa tänään.)

Onko vauvasi jo hikannnut?

Ei ole. Justiinsa eilen illalla vaimo tästä mainitsi. Ei taida Teelusikka olla hikkaavaa sorttia.

-2,5kg

Neljässä päivässä!

Kyllä. Tiukka karppaus on auttanut. Which is nice. Gradukin eteni viikon aikana ihan mukavasti. Tänään oli kyllä dieetti koetuksella, kun anoppilan pääsiäisaterialla joutui tyytymään loheen, juustoon ja kasviksiin muiden herkutellessa ihanalla perunamuusilla, suklaamunilla, Carte D'or -jäätelöllä ja mangojuustokakulla. Mutta nyt kotiin päästyä voi ainakin olla ylpeä itsestään. Kestin houkutukset. Hyvä minä! \o/

Tänään otettiin pari kuvaa tuosta perheen kasvavasta masusta (eilen alkaneen 22. raskausviikon kunniaksi). Onhan toisen mahan pakko kasvaa, kun toinen pienenee. On se vaan ihanaa ja ihmeellistä huomata meidän pikkuisen kasvavan äitinsä masussa täydellä tohinalla. :)

Tuli myös tässä muutama päivä sitten käytyä läpi ja luetteloitua vauvan tämänhetkinen vaatevarastokin. Kyllä noita kuteita vaan alkaa olla aika kasa:

Alaosat
3 x 50cm - 6 x 56cm - 14 x 62cm - 6 x 68cm - 4 x 74cm - 1 x 80cm

Yläosat
1 x 50cm - 8 x 56cm - 16 x 62cm - 7 x 68cm - 2 x 74cm - 3 x 80cm

Yöpuvut
2 x 44cm (varmaan kyllä 50..) - 1 x 56cm - 5 x 62cm - 1 x 68cm

Muut vaatteet
4x trikoohattu, 1x toppahaalari, 2x talvihattu, kauluri, toppatumput, villa-asu 

Tuota listaa katsellessa alkaa kyllä rehellisesti sanottuna tuntua siltä, että äitiyspakkaus alkaa käydä tarpeettomaksi. Itse olen ollut (ja olen kyllä vieläkin) sitä mieltä, että pakkaus on parempi vaihtoehto kuin se 140e, mutta vaimo on vähän eri mieltä. Tosin vaimo on aika yksin ajatuksensa kanssa. Kaikkien ulkopuolisten mielestä kannattaa ehdottomasti valita äitiyspakkaus.

Huomenna mennään pistämään vaunut tilaukseen. Tai tietysti jos liikkeessä sattuu olemaan jotkut kivan väriset, niin voidaan ostaa suoraan poiskin, mutta ollaan (tai siis vaimo on) päätetty, että hankitaan juuri sellaiset kuin halutaan, eli jos kaupasta ei löydy, niin tilataan haluamamme vaunut tehtaalta liikkeeseen. Huomenna siis tiedossa jännä päivä. Kai se väri pitäisi lyödä lukkoon...

iPhone: VIIKKO 21, PÄIVÄ 1

Jos et ole naimisissa lapsen isän kanssa, isyys pitää tunnustaa syntymän jälkeen.

Naimisissa ollaan, joten no worries tämän asian suhteen. :)

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Month of Achievements ja tunnustus

Sain uuden tunnustuksen H:lta (9 kuukautta miehen silmin). Suurkiitos.

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse 5 suosikkiblogiasi (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille kommentoimalla heidän blogiaan.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin 5 omalle suosikkiblogilleen.

Lahjoitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Uuden tulokkaan päiväkirja

Odotan odotan, että tapahtuis jotain

Matkalla äidiksi

Vauvalandia (vaikka onkin tämän jo saanut, niin silti haluan antaa huomiota sinnekin :) )

Ja sitten takaisin asiaan.

Se olis sitten huhtikuu. Month of Achievements. Toivottavasti. Mutta mitä nyt sitten pitäisi saavuttaa?

Gradu

Graduhan on siis ollut tekeillä jo syksystä 2009, mutta erinäisistä hyvistä ja vähemmän hyvistä syistä se on vieläkin kesken. Nyt kuitenkin on takaraivossa alkanut todella kolkuttaa jokin kumma tunne. Olisikohan se kuuluisa omatunto. Kun vauva syntyy syksyllä ja vauvan äiti on äitiyslomalla, on aika selvää, että isin pitää tehdä töitä. Ei siis enää opiskella, varsinkaan kun opintotukikuukaudet on käytetty lähes loppuun ja sekin tulonlähde on siis ulottumattomissa. Juttelutuokio professorin kanssa selvensi asioita sen verran, että mikäli haluan saada graduni painosta kevään aikana, pitäisi se saada esitarkastukseen huhtikuun aikana. Joten eilisestä alkoi loppusuora. Onneksi ei ihan tyhjästä pidä aloittaa, vaan tutkimus on jo tehty, nyt pitää vaan kirjoittaa. Mutta miksi, voi miksi, gradutekstiä ei synny yhtä helposti kuin vaikka tätä blogitekstiä?

Dieetti

Talvi tuli ja talvi meni (ja tuli näköjään taas). Mutta jotain tuli, eikä lähtenyt. Nimittäin ylimääräistä rasvaa kroppaan. Huhtikuu on siitä hieno kuukausi, että se ei sisällä mitään erityisiä juhlan aiheita, eikä siis näin ollen myöskään suurempi sudenkuoppia esimerkiksi kakkujen tai alkoholin muodossa. Siispä nyt on hyvä aika kiristää vyötä. Tänään alkoi kova viiden viikon detox-dieetti, jolla pitäisi saada poltettua mukavasti rasvaa pois. Tavoitteena olisi pudottaa vappuun mennessä muutama kilo painoa ja sen lisäksi muuttaa osa rasvasta takaisin lihakseksi. Toivottavasti tämäkin onnistuu.

Koska koitan nyt oikeasti saada gradua väsättyä, voipi käydä niin, että blogi elää hieman hiljaisempaa eloa kuukauden verran. Koitan saada postauksen ainakin kerran viikossa aikaan, mutta jos teksti alkaa soljua graduun mukavasti, niin en lupaa mitään. Toivottavasti ehdin ja jaksan kirjoittaa tännekin aika ajoin.

Mutta nyt siis nettiselain kiinni ja gradu.doc auki. Katsotaan mitä tästä tulee.

iPhone: VIIKKO 20, PÄIVÄ 5

Puolivälissä ollaan!

Tsiisus. Aikahan lentää. :)

PS. Jotta ei nyt ihan ilman vauvajuttuja tämä postaus menisi, niin kerrottakoon, että Teelusikalla oli eilen elämänsä jumppapäivä. Yli tunnin möyrittiin ja potkittiin äitiä ja isiä, ennen unten maille menoa. Oli aika ihanaa. Siis isistä. Äidille olisi vähempikin riittänyt... 

Elämäntaparemonttia ja verikokeita

Muun muassa näitä on tänään syöty

Tänään alkoi allekirjoittaneen kevätkuuri. Tulin valituksi työnantajan järjestämään hyvinvointi- ja kuntoiluohjelman pilottiryhmään, jossa kokeillaan Jyväskylän yliopistossa kehiteltyä ohjelmaa, josta me koekaniinit saamme ohjeita liikkumiseen, ruokavalioon, venytteleen ja niin edelleen. Itsellä tuo ruokavaliopuoli on varmasti se tärkein, vuorotyön myötä on yleensä tullut syötyä vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Noh, tänään kaikki muuttuu. Ensimmäinen päivä ruokapäiväkirjan pitämistä on takana, ja kaloritavoitteissa pysyttiin ja hiilari-proteiini-rasva -suhdekin näytti oikealta. Jeejee. :) Tarkoituksena on pudottaa neljässä kuukaudessa 8-10 kiloa, kun nuo raskauskilot näyttää medän taloudessa ilmestyneen ihan outoon osoitteeseen...

 

 

Verikoe takana, tulosten odotus (taas) edessä

Mutta on tänään taas tapahtunut raskaudenkin osalta. Käytiin vaimon kanssa laboratoriossa. Tai siis minä olin vain henkisenä tukena, parempi puolisko menetti verta. Ja aika paljon, 6 putkiloa! Multa otetaan yleensä turvakokeissa vain kolme putkea! Mutta hyvin näytti vaimo jaksavan, vaikka minä välttämättä halusinkin tukea hänen etenemistään käsivarresta hetken aikaa kokeiden jälkeen. Ei sitä koskaan tiedä, koska huippaus (tai pirullinen jää lumen alla) yllättää.



Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin tähän loppuun vielä pieni avautuminen, jonka syynä on ennen kaikkea autoni. Pahoittelut jo etukäteen.

Minä vihaan talvea. Tai en talvea, vaan lunta. Se kastelee kävelijän ja juoksijan kengät ja housunpuntit (ja sataessaan kaikki muutkin vaatteet), tekee autonomistajan elämästä helvettiä kaikin tavoin ja polkupyörätkin se pakottaa autotalleihin ja katoksiin hyödyttömiksi. Eli yksinkertaisesti sanoen: ennen niin mukavasti sujunut matka paikasta A paikkaan B muuttuu talvisin kiduttavaksi Via Dolorosaksi. Olit sitten liikkeellä millä kulkuneuvolla tahansa. Paitsi ehkä taksilla. Kaikille ilmaiset taksikyydit talven ajaksi! (Who's with me?) Minun täydellinen talveni olisi sellainen, että marraskuun loppupuolelta maaliskuun puoliväliin olisi jatkuvasti noin viisi astetta pakkasta ja lunta sataisi vain laskettelukeskuksiin. Jouluna (aatonaattona) voisi sataa pari senttiä koko maahan, joka sitten sulaisi tapaninpäivän iltana pois. Ja sitten pakkanen palaisi. Loppiaisen aikaan voisi olla noin viikon kova pakkasjakso, jotta järvet jäätyisivät. Näin kaikki talvilajien harrastajat saisivat lajiansa harjoittaa, koska pakkasellahan minne tahansa, mihin halutaan lunta, voidaan tykittää vaikka pari metriä sitä pirun valkoista p**kaa.

iPhone: VIIKKO 9, PÄIVÄ 5

Raskaus turvottaa limakalvoja ja nenä voi tuntua tukkoiselta.

Kuulemma tällaisesta ei ole suurempia merkkejä ainakaan toistaiseksi.

PS. Perjantaina vauvan saanut kaveri ei ole vieläkään päässyt pois sairaalasta. Kuulemma siellä on kuitenkin kaikki hyvin, eli ei syytä huoleen, kunhan nauttivat ammattilaisten hoitoavusta vähän tavallista pidempään. :)