Taas neuvolassa

Eilen poikettiin jälleen neuvolassa. Meidän vakiotätikin oli palannut lomiltaan ja saanut lisäksi avukseen uuden kätilöopiskelijan.

Vaimon paino oli pudonnut viikossa melkein kilon, mutta ottaen huomioon sen edellisviikon 2kg/vko -nousun, voidaan sanoa että nyt palattiin "normikäyrälle". :) Verenpaineet oli ok (122/86), kuten myös hemoglobiini (~125). Telsu on edelleen raivotarjonnassa, ja tuskinpa se siellä enää kääntyilemään mahtuukaan. Fundus-mittaa ei enää mittailtu, kun kuulemma sillä ei enää tässä vaiheessa ole niin väliä, kun vauva on jo laskeutunut lantioon ja välillä vauvan pyllykin saattaa olla suoraan mittauslinjalla ja vääristellä tuloksia. :D

Syntymäpainoarvio on vähän noussut. Kätilöopiskelija veikkasi jopa 3,5 kiloa, mutta meidän vakkaritäti arveli jotain kolmen ja 3,5 kilon välille. Mutta mistäpä näistä arvioista koskaan ihan satavarmaksi tietää..Seuraava neuvolakäyntikin sovittiin. Ensi maanantaina mennään taas.

Juttelin muuten neuvolassa myös isyysloma-asiastani. Kuulemma työnantaja ei mitenkään voi pyytää ilmoittamaan isyysloman alkamisajankohtaa etukäteen, kun lain mukaan lomaa ei voi edes aloittaa ennen kuin vauva on syntynyt. Noh, meidän töissä näyttää sitten pätevän vähän eri säännöt...(Itsehän jouduin siis jo pari viikkoa sitten ilmoittamaan tarkan päivämäärän, koska lomani aloitan. Ja koitin jo silloin sanoa, että enhän minä voi sitä tietää, mutta pomo piti päänsä.) Eli toivotaan nyt, että Telsu päättää syntyä viimeistään ensi viikolla.

Tänään ei varmaan sitten muuta, huomenna olisi laskettu aika käsillä. Jännää. :)

iPhone:

Tämä näyttää kyllä pitävän paikkansa. Vaimo heräsi tänäänkin ilmeisesti joskus neljältä. (Itsehän sen sijaan nukkuisin mielelläni pitkään näin lomalla ollessani, mutta ei. Minunkin pitää herätä joskus kasilta. Joko remontti-meluun tai vaimon höpinöihin...)

Lääkärillä vol 3

Dodiih! Poikettiin tosiaan neuvolassa moikkaamassa lääkäriä viimeistä kertaa näin raskausaikana. Kolmas lääkärikäynti, kolmas eri lääkäri. Tällä kertaa tarjolla oli oikein mukava nuori nainen. :)

Vaimo on vähän jännittänyt sitä, mahtuukohan Teelusikka alakautta syntymään, kun äitinsä on aikoinaan synnyttänyt molemmat lapsensa keisarinleikkauksella ja isosiskollansakin oli tehnyt kolmikiloisen kanssa tiukkaa. Yritä siinä sitten vakuutella, ettei äidin ja siskon synnytyksillä ole mitään tekemistä meidän synnytyksen kanssa (mikä on siis tieteellinen fakta), kun anoppi muistaa joka kerta todeta, että "heti sitten pyydät leikkausta, jos vähänkin näyttää tiukalta"...Argh!

Onneksi lääkäri totesi tänään varsin selväsanaisesti asian olevan niinkuin minä olen sen ajatellutkin: vauva tuntuu sirolta (syntymäpainoksi veikkaili noin kolmea kiloa) ja vaimon lantio ihan normaalilta, joten alatiesynnytyksessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Nih.

Toki tänään mittailtiin myös kaikki perus-neuvolajutskat. Vaimon paino oli noussut 600g kahden viikon takaisesta käynnistä, eli nyt on sitten viiden lisäkilon raja rikottu meidänkin raskaudessa (+5,1kg). Fundus-mitta oli vähän pienentynyt (nyt 31cm, viimeksi 33cm), mutta kuulemma meidän vakioterkalla onkin vähän "suurilinjainen käsiala". :D

"kätilökäyrä" vs "lääkärikäyrä"

Mitäpä muuta. Telsu liikkuu kivasti, pää on jo kiinnittynyt lantioon (lääkäri kuulemma kutitteli vauvan päätäkin tänään :D ) ja sykkeet vaihtelee siellä 120-150 -välillä. Vaimon verenpaine oli ensimmäistä kertaa vähän heilahtanut, mutta eipä 111/80 vielä hirveästi huolta aiheuta.

Niin ja Telsu viihtyy masussa vielä niin hyvin, ettei ainakaan ihan lähipäivinä ole tulossa maailmaan. Kohdunkaula on kiinteä ja täysin kiinni, niinkuin tietty vielä pitääkin. Kun sitten tuli meidän kysymysten aika, niin otettiin taas Vammalassa synnyttäminen puheeksi. Hyvähän asiaan on saada useita mielipiteitä. :)

Lääkärin mukaan meillä ei pitäisi olla mitään estettä lähteä Vammalaan, vaan näillä näkymin voidaan valita synnytyspaikka ihan oman fiiliksen mukaan. Muutenkin lääkärin puheista tuli sellainen fiilis, että ainakin allekirjoittaneesta Vammala tuntuu taas vähän houkuttelevammalta paikalta. Kunhan Teelusikka vaan malttaa odottaa 13. elokuuta asti, sillä siihen asti VAS:n synnytykset on kesätauolla. :)

Mutta eipä kai tällä kertaa muuta. Ulkona sataa, mutta ei haittaa vielä. Kesäloman alkuun 3 päivää ja 10 tuntia...Mukavaa ihan jo lomaakin ajatellen, että Teelusikastakin alkaa olla jo ihan konkreettista hyötyäkin:

Tarjotin-Telsu

iPhone:

 
Kampaamoista en pidä, mutta jalkahoito kyllä kelpaisi. :)

PS. Suuren suuret onnittelut angel86:lle pienestä pojasta. \o/
PPS. Tänään saadaan uusi sohva! Vanha lähti justiinsa uuteen kotiin.
PPS. YKSI KUUKAUSI LASKETTUUN AIKAAN!! :-O Panic...

Neuvola IX

Tärkeimmät asiat ensin: 10 työvuoroa jäljellä kesä/isyyslomiin! \o/

Ja asiaan. Tänään käytiin taas neuvolassa mittailtavana, joten käydäänpä nopeasti vähän tuloksia läpi.

Hemoglobiini oli noussut 128:aan (viimeksi 114), joten ilmeisesti joka toinen päivä otettu rauta toimii. Hyvä hyvä. Vaimon verenpaine on pysynyt tappavan tasaisesti samoissa arvoissa koko raskauden, tällä kertaa kone näytti 120/66 (ekassa neuvolassa 122/68). Paino oli noussut edelliskäynnistä 280g/vko, mikä kuulemma on ihan terve tahti. Viimeksihän sama luku oli vain 74g/viikko, mutta nyt tälle kolmen viikon ajanjaksolle osui sekä juhannus että allekirjoittaneen synttärikahvittelut, joten ei ihme, jos paino on vähän noussut. Itselläkin puhutaan varmaan suunnilleen samoista lukemista...

Sydän kuului taas vahvana. Itsekin olen sitä jo pystynyt kuuntelemaan masun läpi ilman apuvälineitäkin, mikä on hauskaa. Fundus-mitan kasvu oli hieman tasaantunut, nyt mittaa oli 33cm (viimeksi 32). Eli aletaan pikku hiljaa lähestyä yläkäyrää, vielä toki mennään sen yläpuolella. Mutta ei tuo masu taas tänään niin isolta näyttänyt, tsekatkaa vaikka itse:

33+4

Teelusikka on neuvolatädin mukaan masussa oikein päin, eli nuppi kohti uloskäyntiä. Ilmankos hikat tuntuu kuulemma aina vaan alavatsassa. Jalat ja peppu heiluukin sitten tuossa kaikkien näkösällä. Tälläkin hetkellä. Täti arvioi Telsun olevan tällä hetkellä "vähän normaalia pienempi" mutta lisäsi samaan hengenvetoon, että tuskinpa vaimosta mitään nelikiloista olisikaan tulossa. Siro tyttö siis tuloillaan, ihan kuten äitinsä (48cm/2760g) aikoinaan. :)

Tällä kertaa täti jutteli myös allekirjoittaneen kanssa tosi paljon. Lähinnä opiskeluista ja politiikasta(!). Muun muassa eurokriisiä käytiin läpi. :D Niin ja tietysti edellisillan futispettymyksestä. Näytinpä kuvaakin mun maalatusta naamasta ja vaimon maalatusta masusta. Vaimo yritti kyllä hienovaraisesti estellä, mutta huonoin tuloksin.

Myös synnytystavasta jo vähän kyseltiin. Kuulemma siitä puhutaan sitten vasta viimeisellä neuvolalääkärikäynnillä, mutta jo nyt täti sanoi, että vaimo näyttää kyllä "oikein hyvältä synnyttäjältä". Että eiköhän tuolta pieni tyttönen ulos mahdu. Summa summarum: neuvolassa meni oikein kivasti. Ensi kerralla tavataankin taas sijainen, kun meidän vakkaritäti jää lomille ja palaa hommiin vasta elokuun 12. päivä. Arvuuteltiinkin jo, että ehtiiköhän näkemään vaimoa enää yhtenä kappaleena. Kolmanteen ja viimeiseen Rhesus-verikokeeseen tuli käsky mennä parin viikon päästä, minkä lisäksi saatiin lomake Telsun liikkeiden laskentaa varten, jos alkaa jossain vaiheessa liikkeiden vähyys huolestuttaa. Eipä ainakaan toistaiseksi ole sitä ongelmaa ollut.

Kotimatkalla neuvolasta kotiin käytiin vielä ostamassa kesän ekat herneet ja ruokkimassa sorsapesuetta läheisen lammen rannalla.

toiset on jo vauvansa saaneet

Tajusin tänään myös sen, että miksiköhän ihmeessä oon aina kirjoittanut noi iPhonen jutut, kun siitä saa tosiaan otettua kuvakaappauksenkin...Tänään blogi siis siirtyy siltä osin nykyaikaan:

iPhone:

All babies are supposed to look like me - at both ends. - Winston Churchill. Voiko sitä sen selkeämmin sanoa?

Valmennus III ja Neuvola VII

Eilen oli taas valmennuspäivä. Aiheena tällä kertaa imetys ja lastenhoito. Oli ihan kiva kerta. Imetyksestä opittiin pari uutta kikkaa, kuten myös vauvan muusta hoitamisesta. Viideltä alkanut valmennus kesti sopivasti 1h 45min, niin ehti vielä täydellisesti kotiin ennen Ranska-Englanti -matsin aloituspotkua. :)

Tänään olikin sitten neuvolakäynnin vuoro (RV 30+5). Vaimon arvot oli taas aika hyvin kohdillaan, vaikka hemoblogiini olikin vähän alhaalla (114), mistä syystä saatiin nyt kehoitus alkaa syömään vähän lisärautaa joka toinen päivä. Verenpaineet oli hyvät (128/72), kuten aina. Niitä mittaillessa Teelusikalla oli omat lyhytkestoiset bileet ja maha heilui kuin viimeistä päivää. Liikkeisiin siis nopeasti saatiin ++. :D

Painoa vaimo oli kerännyt huikeat 200g viime mittauskerrasta eli 74g/vko. Koko raskauden aikana kiloja on tähän mennessä kertynyt 3.7kg. (Tai noh, ekasta neuvolakäynnistä lähtien 4.7, mutta raskauden alkuviikkoina vaimolta lähti noin kilo normaalipainosta.) Neuvolatäti sanoikin, että on tainnut sokerirasituksen jälkeinen dieetti toimia. Myönnettiin kyllä, että pientä lipsumista on saattanut tapahtua ja samaan hengenvetoon todettiin, että jos oikein tiukasti noudatettaisiin, niin vaimolla alkaisi varmaan kohta paino pudota.

Sitten tulikin taas aika nostaa kissa pöydälle, eli ei muuta kuin vaimo selälleen, paita ylös ja painelemaan mahaa. Ensin tutkimukset suoritti jo tutuksi tullut kätilöopiskelija, joka tunnusteli vauvan asennon, kuunteli sydänäänet (155-165) ja mittasi SF-mitan, joka oli taas ottanut kevyen harppauksen (nyt 30cm, viimeksi 25cm). Opiskelijan jälkeen meidän vakkaritäti vielä varmisti, että vauva oli oikein päin (raivotarjonta) ja kysäisi tältä opiskelijalta, että varmistetaanko vielä tuo fundus-mittakin. Varmistettiin sitten ja todettiin, että eipä riittänytkään 30cm, pistettiin vielä pari senttiä lisää...Alkaa tuo käyrä taas huidella melkoisen korkealla:

vuoristorata

On se muuten jännää, kuinka paljon tuo keskimmäinen (nuoren mieslääkärin mittaama) arvo poikkeaa noiden kahden muun (kokeneen naiskätilön) mittauksen linjasta. Kumpaankohan tässä sitten luottaisi...

Sekin on aika ihmeellistä, että vaimon paino nousee noin vähän, vaikka vauva selvästikin kasvaa hyvää vauhtia. Tuo 200g ei nimittäin riitä edes siihen, mitä pelkästään Teelusikan paino on noussut näiden vajaan kolmen viikon aikana. Eli toisin sanottuna, vaimo taitaa todellisuudessa olla laihtunut hieman.

Juteltiin tänään myös mahdollisista TAYSin ruuhkista. Aamulehti ehti jo viime viikolla otsikoimaan "Kesäsynnyttäjä, varaudu ruuhkaan". Mitenkäs siihen pitäisi varautua? Hankkia kyynelkaasua ja mellakkakilpi? Jutun mukaan varsinkin elokuussa todennäköisesti rikotaan synnytysennätyksiä. Nice...

Mutta kuultiin myös hyviä uutisia. Tämä meidän "oma" kätilöopiskelija on kuulemma elokuussa synnytyssalissa (vissiin harjoittelussa), niin hyvällä säkällä voidaan vaikka törmätä siellä. Olisi kyllä siistiä, kun olisi jo ennestään tuttu kätilö (vaikka onkin vasta opiskelija), varsinkin kun ollaan tultu tosi hyvin juttuun kyseisen tytön kanssa. :) Toivotaan, toivotaan. Ja pidetään silti se Vammalakin mielessä.

Siinä taisi olla aika lailla kaikki tälle päivälle. Nyt täytyy lopetella postaus ja herätellä vaimo päiväunilta. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 5

Muista, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmiina vauvalle.

Ja nyt tää sovellus sen sanoo!!! Myöhäistä...

Back to normal

Otsikon mukaisesti nyt ollaan palattu monella tapaa normaaleille raiteille.

Aloitetaan sokerirasituksesta.

Kotitestaus on nyt loppu. Pari kertaa arvo nousi kymmenyksen tai pari liian korkealle, mutta pääosin pysyttiin sallituissa rajoissa, useimmiten selvästi. Suurempia ongelmia tuli ennemminkin siitä, että vaimo stressasi aika reilusti testauksesta yrittäessään pitää arvot matalalla. Onneksi mittaukset on nyt ohi.

Torstaina oli myös aika käydä neuvolassa. Vaimon paino oli noussut noin 135g/vko, eli kiloja on nyt kertynyt raskauden alusta lähtien noin 3,5kg, josta vauva itsessään alkaa lähennellä kilon rajaa. Viime kerralla yläkäyrän yli pompsahtanut fundus-mittakin taantui normaaleille käyrille kasvettuaan kuukaudessa naurettavan yhden sentin (tosin vaimo kertoi Teelusikan painautuneen kiltisti selkärankaan mittaushetkellä). :)

Teelusikka sai päättyvällä viikolla myös vihdoinkin lipaston omille vaatteilleen. Kuten kuvasta näkyy, lipastoon ei paljon tilaa jäänyt vaimon järjestelyn jälkeen.

täyttö käynnissä

melkein kaikki jo tungettu paikoilleen

Lipaston päälle ostettiin myös hoitoalusta. Uutena! Eipä ole Teelusikka paljon muita tavaroita uutena tai ainakaan normaalihintaisena saanut. :D Lipastokin ostettiin huuto.netistä...

Mitäpä muuta? Vaimon maha kasvaa ja purkka maistuu. :) Pistetään loppuun vielä keskiviikkoinen masukuva.

masu 27+6 sekä isin ostama äitienpäivä-gerbera

iPhone: VIIKKO 28, PÄIVÄ 3

Näetkö kummallisia unia? Se on ihan tavallista.

Ei ole kuulemma kummallisia unia näkynyt. Tai ainakaan tavallista kummallisempia. Masun värinä tuntuu unen läpi ajoittain. Telsu on kova tyttö jumppaamaan. :)

PS. Mitaliputki jatkuu. Tänään sekajoukkueiden SM-hopeaa ultimatessa. :) 

PPS. Oltiin katsomassa euroviisuja eilen kunnon screenilta. Ruotsin huikean viisuvoiton kunniaksi vielä kerran: Loreen ja Euphoria! \o/

 

Mitalisadetta, Kela-lomakkeita ja raskausdiabetesta

Mjooh. Vähän vaihtelevin fiiliksin ollaan edetty viime blogikirjoituksesta. Viikonlopun kisat meni suoraan sanottuna putkeen. Kolmesta lajista kolme mitalia, joista kaksi kultaisia. Käteen (ja niskaan, ja naamaan, ja pohkeisiin) jäi myös vahva "rusketus" kolmen päivän auringossa seisoskelusta/juoksemisesta. Perisuomalaisen vahva puna koristaa ihoa ja on melkoisen kipeä. Mutta positiivinen fiilis karkeloista jäi joka tapauksessa. :)

kisojen mitalit oli valmistettu kierrätysmateriaalista, mm. vanhoista tietokoneista

Kotiin oli myös kiva eilen palata. Täällä oli pärjäilty yllättävänkin hyvin. Työhuoneen sohva oli kadonnut poissaoloni aikana, mikä on kyllä loistava asia. Mahtuu taas siinäkin huoneessa liikkumaan. Illalla soitin vielä työkaverille ja maanittelin hänet tekemään puolestani tämän aamun työvuoron, kun energiat oli kisojen jäljiltä aika vähissä. Uni tulikin silmään heti kun pää laskeutui tyynylle. En jaksanut edes MM-finaalia loppuun asti katsella.

Tänään tunnelmat kuitenkin vähän vaihtuivat, kun vaimo sai soiton neuvolasta. Puhelu koski viime perjantaista sokerirasituskoetta ja kuten tuleva mamma oli vähän pelännytkin, niin "kiinni jäätiin". Pari arvoa oli turhan korkealla ja nyt tuli käsky hakea neuvolasta tarpeet ja ohjeet viikon omaseurantaa varten. Tällä kertaa meitä neuvoikin vakihoitajan sijaan nuorempi, todella mukava neuvolatäti. Ennen kotiin lähtöä testattiin kerran veriarvojen tsekkaamista, ja varsin reippaasti vaimo itseään neulalla tökkäsi. :) Lupasin kyllä, että minäkin voin ne testaukset aina tehdä, mutta ilmeisesti ei tarvitse.

reikiä sormiin ja arvoja paperiin

Neuvolan jälkeen käytiin kaupassa ja katsottiin tarkasti, mitä kärryihin eksyi. Namit, limsat ja mehut on nyt sitten bännissä. Kiitos muuten Ketustelua -blogin Lisa Lovelle loistavasta diabetes-postauksesta. Tuli se juuri luettua läpi. :) Jotenkin on todella vaikea uskoa, että vaimolla varsinaista raskausdiabetesta olisi. Maha tosin kasvaa yläkäyrillä tai niiden yläpuolella, mutta muita merkkejä ei kyllä ole ilmassa. Vaimo on ollut aina ennemminkin ali- kuin ylipainoinen, eikä ainoa ei ole yli puolen vuoden odotuksen aikanakaan tullut lisää kuin muutama kilo. Vaimon suvussa ei ole esiintynyt diabetesta eikä aikaisempia isoja vauvojakaan vaimo tietääkseni ole saanut. Ikääkään ei ole vielä lähellekään neljääkymppiä. Luotan siis vakaasti siihen, että tästä selvitään kevyillä ruokavaliomuutoksilla.

isin täytyy nyt syödä isin tuomat karkit

Tänään saatiin vihdoinkin täyteltyä Kelankin lomakkeet. Tai siis lomakehan oli jo kerran (väärin) täytetty ja viety vaimon työnantajalle, josta oli sittenkin tullut käsky täyttää kaavakkeet netissä. Tänään sitten rukkailtiin yhdessä ne kaavakkeet kohdilleen ja täytyy kyllä sanoa, että tietokoneella homma tuntui jotenkin paljon helpommalta kuin paperilla. Jotenkin sen äidin vanhempainetuuskaavakkeen jako kolmeen eri nettilomakkeeseen helpotti asiaa kummasti. Go internet!

iPhone: VIIKKO 27 PÄIVÄ 4

Kun sinä voit hyvin, vauvakin voi hyvin.

Kyllähän me tämä tiedettiin. Kuten myös se, että kun mamma stressaa, niin vauvakin stressaa. Tänään oli melkoista muksimista, kun jännitettiin yllätysneuvolaa. 

PS. Elonkerjuu julkaisi tänään ekan singlen uudella kokoonpanolla! Viistäköön siipeni maata kuulosti niin hyvältä radiossa, että olihan se heti pakko hankkia. :)

tätä on odotettu!

suoraan listaykköseksi :)

Neuvola 5: infoähky

Tänään poikettiin taas neuvolassa. Aurinko paistoi, niin mentiin ihan kävellen tuo 500 metriä. Hyvä me. :D

Neuvola eteni taas tutulla kaavalla, eli vaimo kävi puntarilla ja pissalla, jonka jälkeen päästiin terveydenhoitajan luokse, joka mittasi hemoglobiinin, verenpaineen ja fundus-mitan sekä kuunteli sydänäänet. Ja kyseli tietysti isän gradusta. Tässä tämän päivän tulosliuska:

Rv: 23+4
Paino: 60,9 kg (vaimo veikkasi eilen illalla 60,8 ja allekirjoittanut tasan 61kg.)
Painonnousu/vko: 425g
Verenpaine: 120/68
Hb: 131
Fundus: 24cm
Sydänäänet ja liikkeet: ++
Gradu: Menossa esitarkastukseen tällä viikolla.

Toi fundus-mitta pääsi vähän yllättämään. Loikattiin sitten kertaheitolla keskiarvosta yläkäyrän yläpuolelle. Kuulemma voi tosin johtua siitä, että vaimon masu kasvaa aika lailla pelkästään eteenpäin, jolloin tuossa navan kohdalla ymmärrettävästi mitta suurenee nopeasti. Eiköhän tuo tuosta tasaannu. :)

Mutta sitten kun oltiin kaikki fyysiset testit saatu hoidettua, alkoikin tulla infoa niskaan oikein laarikaupalla. Kelan lomakkeita vyöryi syliin, sovittiin perhevalmennusaikoja, käskettiin varata sokerirasitustestiin laboratorioaika, opeteltiin täyttämään sähköistä esitietolomake i-Panaa jne. jne.
Termejä vilisi korvasta sisään ja toisesta ulos. Äitiysraha, isäkuukausi, vanhempainpäiväraha, äitiysavustus, isyysraha, vanhempainetuushakemus. APUA!!!

Tietotulva otti koville, varsinkin vaimon osalta. Itsehän olen saanut opiskelijana Kelan paperihelvettiin tutustua, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun vaimo joutuu tekemisiin kyseisen instituution kanssa. Eikä ilmeisesti jäänyt kovin hyvä ensivaikutelma.

Kela strikes back!

Lopuksi neuvolan täti otti vielä puheeksi nämä viimeaikaiset perhesurmat ja kysäisi mahdollisimman kohteliaasti, että "eihän teillä vaan riidellessä koskaan käydä toiseen käsiksi". Juu, ei käydä. (Mutta tuli vaan mieleen, että jos jossain perheessä käytäisiin, niin tuskinpa sitä tässä tilanteessa tunnustettaisiin.)

Neuvolan jälkeen käytiin vaihtamassa autoon kesärenkaat anoppilassa. Saatiin myös anopin joltain retkeltä ostamia tuliaisia. Tai siis Teelusikka sai. Eihän meille tuleville vanhemmille kukaan enää mitään osta. :D

mummu lähetti Telsulle viltin, ruokalapun, sukat ja lampaan (aitoa lampaanvillaa)

Niin ja olihan tuo vaimokin ostanut taas jotain. Kuulemma tässä on ensi pääsiäisen asu valmiina. Mutta mikä ihme siinä on, että heti kun ultraäänessä saadaan varovainen lupaus siitä, että vauva saattaisi olla tyttö, alkavat kaikki suvun naiset rakastaa pinkkiä yli kaiken. Ja minä kun luulin, että meidän lapselle ei pueta hirveästi ns. perinteisiä tyttö- tai poikavärejä...

kisupuku (vaimo käski myös mainita, että asussa on häntä ja anturat)

Mutta sellaista. Tällä viikolla on gradun esitarkastus-deadline, joten toivotaan, että seuraavassa postauksessa voidaan jo vähän tuuletella. Aurinkoista kevättä, nyt se on vihdoinkin täällä! \o/ (Me pistetään nyt makkarat ja pekoni-juusto-herkkusienet upouuteen sähkögrilliin. Ny rillataan!)

iPhone: VIIKKO 23 PÄIVÄ 4

Äitiyspakkausta voi hakea jo tällä viikolla.

Niin...Tätähän me vielä mietitään. Kaikkien mielestä pitäisi ottaa pakkaus, mutta me taidetaan kyllä olla kallistumassa rahan puolelle. Noita vaatteitakin on jo aivan perkeleesti. :D

Neuvola IV

Tänään oli neljännen neuvolakäynnin aika. Hommat alkaa luistaa jo aika rutiinilla: vaimo käy pissalla ja vaa'alla ennen hoitajan tapaamista ja hoitajalla käydään lähes samat hommat aina läpi: verenpaine, hemoglobiini, sydänäänet ja isin gradun tilanne. Pistetään nyt listaan päivän luvut:

RV: 19+4
Paino: 59,2 kg (+1,2kg viime neuvolasta, kuulemma oikein sopiva nousuvauhti)
Hb: 137 (1: 150, 3: 117)
Verenpaine: 120/66 (122/68, 119/81, 118/70)

Uutena asiana mittauksiin tuli mukaan fundus-mitta, eli kohdunpohjan etäisyys häpyluusta. Tasan neuvolakortin keskikäyrällä mennään: 16 cm.

Todettiin myös, että tuberkuloosi-rokote jää meidän lapselta saamatta. Ei olla riskiryhmää eikä oteta sitä riskiä, että rokotteesta tulisi jotakin sivuvaikutuksia. Ja säästyypä vauva sitten kaikkia meidän ikäpolven ihmisiä koristavalta Calmette-arveltakin. :)

Kävin tänään hakemassa vaimon siskolta muovikassillisen meidän nykyään nelivuotiaan kummipojan vanhoja vaatteita. Aika kasa, kuten voitte kuvasta huomata. Vaimo totesikin jo, että eiköhän vaatehankinnat ala pikkuhiljaa olla kasassa. Ainakin kokoa 62 ei tarvita yhtään enempää...Kummipoika on muuten tulevasta serkusta hyvin innoissaan. (Kuten myös toisesta, kesäkuussa syntyvästä serkustaan. Ja elokuussa saapuvasta pikkuserkustaan...) Poika oli tomerasti todennut, että hän haluaa antaa kaikki liian pienet vaatteensa vauvalle. Myös kuvassa näkyvä kuvakirja on lahja kummipojalta meidän vauvalle. Melko söpöä.

serkulta toiselle

Huomasin muuten toissapäivänä, että isyys on todellakin ottamassa minusta vallan. Tärkein aamurutiinini on jo vuosia ollut Aamulehden lukeminen syödessäni aamupalaa, mutta toissapäivänä kaikki muuttui. Vaimo nousi vähän itseni jälkeen ja huomasi, että en ole hakenut aamulehteä eteisestä. Vaimon kysyessä asiasta havahduin itsekin asiaan. Luin nimittäin parhaillaan pöydän ääressä Vauva-lehteä. Ja vieläpä melkein viisi vuotta vanhaa numeroa. Taidan olla menetetty tapaus.

iPhone: VIIKKO 19, PÄIVÄ 4

Jos odotat yksin, tiedustele doulaa mukaan synnytykseen.

Onneksi vaimolla on jo maailman paras doula. :)

MeLLakka!

Oltiin eilen osallisena pahimmassa joukkomellakassa, mitä minä olen nähnyt. Pirkkalassa oli MLL:n lastentarvikekirppis ja voi tsiisus sitä porukan määrää. Olis pitänyt ottaa kuva siitä jonosta. Me tultiin paikalle noin 20 minuuttia ennen ovien aukeamista ja meitä ennen paikalla oli vaan joku kymmenisen ihmistä. Varttia myöhemmin porukkaa oli satoja. Oikeesti. Jono tais olla joku 200m. Ja kun ovet aukes, tuli mieleen Heyselin stadiontragedia. Pelotti niin pirusti lähteä vapaaehtoisesti sinne niiden hullujen äitien keskelle. Mutta sieltä selvittiin. Annoin vaimolle taskurahaksi kaksikymppisen, ja ihan hyvin tuo sen käytti. Alla olevassa kuvassa päivän ostokset. Ja vielä jäi 1,50e käyttämättäkin. :)

vaatteet 50snt/kpl, käyttämätön imetystyyny 5e, vauvakirja 5e, alusta 2e

Kuvasta puuttuvat vielä yhdet parin euron mamma-caprit. Vaimolla on kyllä hyvä periaate: yksikään käytetty body ei saa maksaa euroa. Aika monet kivatkin bodyt/potkarit on jääneet ostamatta hinnan oltua 1-1,50e. Hyvä, että meistä toinen osaa säästää...Ehkä päivän paras löytö oli kuitenkin tuo vauvakirja. Ollaan sitä kaupoissa katseltu, mutta kun hinta on ollut 20-35e, niin on todellakin jäänyt hyllyyn. Nyt sitten löytyi vitosella vastaava. Ja vieläpä ihan käyttämätön. :D

Huomenna on sitten kolmannen neuvolakäynnin aika. Vähän huonolle päivälle (ja ennenkaikkea huonolle ajalle, 09:30!) tuli aika saatua, koska allekirjoittaneellahan on tänään työpaikan vuosijuhlat, joista voi hyvällä säkällä (jos meidät valitaan vuoden toimipaikaksi) tulla melko kosteatkin. Täytyy vissiin vähän painaa jarrua illan aikana, ettei tarvi huomenna hönkiä neuvolatätiä vihreäksi. Vaimo tosin sanoi, että ei ota mua mukaan, jos hirveästi haiskahdan vanhalle viinalle.

Tyttö-fiilis on muuten allekirjoittaneella vähän laantunut viime päivinä. Vauva potkii kuin Jean-Claude Van Damme. Ei kai yksikään tyttö voi olla noin vallaton luonne. Ja tuo mahakin näyttää kasvavan aika suoraan eteenpäin...

iltamasua viikolla 19+1

iPhone: VIIKKO 19, PÄIVÄ 3

Työnnä tyyny vatsan ja polvien alle, niin saat nukuttua paremmin.

Tarpeeton neuvo. Vaimo on aina tarvinnut jotakin polviensa väliin saadakseen unta. :)

Huh huimaa...

Tänään alkoi 16. raskausviikko ja melko vauhdikkaasti alkoikin. Olin juuri saanut aamupalan syötyä kun vaimo soitti ja kysyi voisinko tulla hakemaan töistä. Ehdin vähän pohtia aikataulujani ja kysyin, että moneltako pitäisi tulla. Kuulemma heti, kun ei meinaa tajuissaan pysyä ja työkaverit käskee lähtemään kotiin. Lähdin sitten hakemaan tapausta kotiin. Ei mennyt töihinpaluu sitten niinku Strömsössä. Kolme edellistä päivääkin oli nimittäin vierähtänyt sairaslomalla, sillä kertaa alaselkävaivojen takia.

Kun sain vaimon kyytiin, oli olo jo parantunut jogurtin syömisen myötä, mutta tuleva mamma oli kuitenkin varmuuden vuoksi soittanut neuvolaan ja saanut käskyn poiketa sitä kautta. (Kauhea sanoa, mutta itse olin ajatuksesta vähän innoissani. Jos vaikka kuunneltais niitä sydänääniä...)

Even supergirl can faint.

Neuvolatäti päätti sitten, että käydään kaikki normaalikäynnin asiat läpi kun kerran paikalle ollaan vaivauduttu ja siirretään sitä seuraavaa neuvolakertaa vähän pidemmälle. Kokeissa ei näkynyt mitään erikoista. Virtsa oli puhdasta, verenpaineet hyvät ja paino noussut parissa viikossa kolmisensataa grammaa. Ainoastaan hemoglobiini oli tullut aika paljonkin alaspäin ekasta neuvolakäynnistä (silloin 150, nyt 117), mutta kätilön mukaan Hb-taso ei siltikään ole mitenkään huono, vaan aika normaalia laskua on tapahtunut. Kuulemma tämä lasku voi tosin olla syynä huimauksiin, kun kroppa ei ole tottunut näin alhaisiin lukemiin. Ja lopuksi päästiin vielä kuuntelemaan niitä sydänääniäkin. Allekirjoittanut taputti käsiään innosta. Eikä tämä siis ole mikään metafora.

Paikalla ollut harjoittelija ei meinannut ensin oikein saada meidän pyöriskelijää kiinni, kun aina äänien löydyttyä kaveri kierähti jonnekin muualle. Mutta lopulta äänet löytyivät oikein selvästi ja aika lailla samaa tahtia näytti neuvolankin laitteet kuin allekirjoittaneen käsiajanotto kotidoppleroinneilla. Ja saatiinpa selvyys niille kotonakin kuuluneille oudoille särähdyksille. Kaveri siellä vaan monottaa anturia. :D

Mitään vikaa vaimosta tai vauvasta ei löytynyt. Todettiin vaan, että vielä ei saa rautalisää alkaa nappailla, mutta ruisleipää ja mustaamakkaraa kannattaa syödä. Ja pitää aina muutenkin mukana vähän syötävää (tänään ilmeisesti kaksi tuntia ilman välipalaa oli liikaa...). Haettiin sitten kotimatkalla kaupasta mustaamakkaraa, kun sitä tuo vaimo onkin jo vähän aikaa himoinnut.

Kotona tuli sitten pieni suruhetki. Lähinnä siksi koska vaimoa nolottaa se, kun ei jaksa olla töissä. Koitin selittää, että kyllä työpaikka pyörii ilman yhtä raskaana olevaakin ja kyllä ne kaikki naiset siellä ymmärtävät, että joskus raskauden aikana vaan tulee jaksoja, jolloin kroppa ei jaksa tehdä töitä. Varsinkaan sellaista työtä, jossa joutuu koko ajan olemaan pystyssä ja menemään edestakaisin. Vaimo ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka on töistä pois raskausoireiden takia. Onneksi järkipuhe tällä kertaa auttoi.

Ja nyt tuo sitten nukkuu tuossa sohvalla. Ja näyttää niin hirveän kauniilta.

Oma urhea rakas.

Sydänääniä

Eilen oli toisen neuvolakäynnin ja samalla ekan lääkäritapaamisen aika. Itsellä osui viikon ainoa työvuoro ikävästi sen päälle, joten ajattelin heti vaihtaa vuoron pois jotta pääsisin mukaan. Vaimo kuitenkin oli sitä mieltä, että minun on ihan turha tulla sinne, koska ei siellä tehdä muuta kuin gynekologinen tutkimus ja silloin vaimo ei edes halua mun olevan siinä vieressä. Uskoin häntä ja menin töihin. Virhe.

Vaimo tapasi samalla meidän varsinaisen omahoitajan, joka oli ekan käynnin aikaan lomalla (ja on muuten ensi käynninkin aikaan, ehdinköhän minä tapaamaan tätiä ennen synnytystä). Kuulemma ihan mukava vanha täti. Paino oli noussut sopivasti ja verenpainekin pysyi pienestä noususta huolimatta hyvissä lukemissa. Tällä kertaa virtsassakaan ei ollut mitään ongelmia (kun oli ohjeistukset tiedossa) ja lääkärin mukaan limakalvotkin on hyvässä kunnossa. Hoitaja oli kuulemma kysellyt paljon samoja asioita kuin se ekan käyntikerran tuuraaja, eli mikäs on elämäntilanne ja mitäs mies tekee ja lopuksi antanut mukaan lantionpohjan lihasten jumppaohjeita ja muita liikuntaneuvoja. Mutta sitten! Tietystikin olivat kuunnelleet vauvan sydänäänet! Ekaa kertaa minun vauvan sydänäänet ja minä en ole paikalla. :(

Tärkeintä on tietysti, että ne kuuluivat ja että syke oli hyvä (160-170), mutta silti olen hieman pettynyt. Ehkä vähän itseenikin, kun päätin mennä töihin. Alusta asti olen halunnut olla mahdollisimman paljon mukana kaikessa ja pysyä ajan tasalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu ja nyt sitten missaan oman lapseni ensimmäiset sydänäänet. Kolme ihmistä (vaimo, hoitaja ja joku god damn harjoittelijakin vielä) on kuulleet ne, mutta minä en.

Saattaa olla, että teen tästä nyt vähän liian isoa numeroa, mutta jotenkin nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että jäin vähän ulkopuoliseksi. Kaverin mukaan sydänäänet eivät ole mitenkään erityinen juttu ja että niistä katoaa ensiviehätys hyvin nopeasti ja vaimokin muistutti, että olen sentään nähnyt ultrassa livekuvaa siitä, kun sydän sykkii. Mutta silti. Jokin tässä nyt kaivertaa...

Katselin jo kotidopplereiden hintoja. Angelsoundsin saisi nyt halvimmillaan netistä hintaan 39e sis. postikulut. Vaimo vaan ei lämmennyt idealle. Kuulemma laite on ihan "turhake" ja maksaakin vielä. Mutta helppoahan se on sanoa, kun itse on juuri saman päivän aamuna kuullut pienen sydämen lyövän villisti, täynnä elämää. Vaimo saa kuitenkin tuntea vauvan liikkeetkin paljon ennen kuin minä ne voin masun päältä tuntea, niin olisi se nyt oikeus ja kohtuus, että itsekin saisi ultrakuvan lisäksi jotain kouriin tuntuvaa todistetta pikkuisen läsnäolosta. Tai tässä tapauksessa kyllä korviin tuntuvakin kävisi. Jotain ihan pientä. Ei kai se ole liikaa vaadittu?

Isi rakastaa sinua

Neuvola 1

Tänään käytiin siis ensimmäistä kertaa neuvolassa. Meidän "vakituinen" hoitaja on lomalla, joten tämä kerta mentiin vielä sijaisen kanssa. Käynti sujui aika lailla kuten oltiin ymmärrettykin. Ensiksi juteltiin vähän meidän taustoista ja perusterveydestä, moitittiin kevyesti tulevan isän alkoholinkäyttöä (8p audit-testissä) ja sovittiin, että säännöllinen ulkoiluharrastus olisi hyvä taas käynnistää, kun se on jäänyt talven tultua vähän harvemmalle. Samalla sovittiin myös tulevia päivämääriä, joista 2. helmikuuta merkittiin isoin kirjaimin kalenteriin. Silloin on ensimmäisen ultran aika. Wuhuu!

Jutteluiden jälkeen vaimo joutui suurennuslasin alle. Pituus, paino, verikoe, virtsakoe, verenpaine. Vaimo suoriutui testeistä hyvin, ainoastaan virtsassa "on hieman leukosyyttejä ja proteiinia" (tätä hoitaja ei viitsinyt avata yhtään sen enempää, olisi ollut ihan kiva tietää, pitääkö siellä olla niitä vai ei, ilmeisestikin ei...), mistä syystä huomenna viedään vielä uusi näyte laboratorioon. Hemoglobiini vaimolla on todella korkea, mistä tosin ei kuulemma ole alkuraskaudessa haittaa, vaan ennemminkin hyötyä, koska sen on tapana laskea raskauden loppua kohti. Koville verikoe kuitenkin otti, ainakin päätelleen siitä, kuinka paljon sohvalta jostakin peiton alta tällä hetkellä kuuluu valitusta "pipistä sormenpäästä"...

Vauva tulossa?

isälle VS äidille

Lukemista saatiin mukaan aika kasa, kuten kuvasta näkyy. Hoitajatäti kehotti lukemaan odotuskirjallisuutta sopivan kriittisesti mainiten esimerkkinä jonkin oppaan, jonka "isälle" -osiossa oli raskausviikon 20 kohdalla todettu "Jos et nyt tunne olevasi valmis isäksi, et todennäköisesti tule koskaan näin tuntemaankaan." Nice...

Tuosta pinosta siis sen verran tarkemmin, että ilmeisestikin se sisältää 3-4 odotusajan opaskirjaa, pari odotusajan ruokavalio-opasta/-ohjetta sekä tietoa sikiöseulonnoista, joihin me aiomme siis osallistua.


Ja vielä se on muuten pakko ennen noihin oppaisiin syventymistä sanoa, että kyllä taas meitä tulevia isäukkoja syrjitään. Tietystikin raskaus koskettaa naista enemmän kuin miestä, mutta jotakin rajaa nyt tähän jaettavan informaation epätasa-arvoon olisi saatava (ks. kuva)!

iPhone: VIIKKO 8, PÄIVÄ 4

Tunteet ovat pinnalla ja herkkyytesi lisääntyy.

Ei ainakaan toistaiseksi pidä paikkaansa. Onneksi.