Herkuttelua ja kummittelua

Viime yönä soin itselleni ensimmäisen vapaan herkutteluillan kolmeen viikkoon. 16. tammikuuta aloitin siis tosiaan sen pienimuotoisen elämäntaparemontin, jolloin pistettiin ensimmäisenä ruokavalio jotenkuten kuntoon ja aloitettiin lisäksi monipuolisempi liikunta ainaisen lajiharjoittelun rinnalla. Kolmessa viikossa aamupainosta on pudonnut kolme kiloa ja jotenkin olo on tuntunut muutenkin paremmalta, eikä edes syötyjen aineksien syöttäminen nettipalveluun ole kiristänyt hermoja kuin ajoittain, vaikka kännykällä homma onkin melko hidasta.

Puoliaika!

Viime yönä päätin kuitenkin olla laskematta, mitä suuhuni laitan. Ja syyhän oli selvä. Jos vietät koko yön Hervantalaisessa opiskelijakämpässä kolmen muun miehen kanssa katsoen töllöstä amerikkalaisen jalkapallon vuosittaista multihuipentumaa eli Super Bowlia, näyttäisi kalorilaskuri aamulla niin masentavia numeroita, että köyden rasvaamisen voisi aloittaa saman tien...Söin ja join hyvällä omallatunnolla ja päätin tänään vetäistä oikein kovat reenit ja syödä überterveellisesti. Myös joka-aamuinen vaa'allakäynti sai tänä aamuna jäädä väliin. Katsotaan sitten huomenna rytmin ja syömisen hieman tasaannuttua...


Käytiin toissapäivänä myös moikkaamassa kaveripariskunnan kolmiviikkoista neitokaista. Kaikki näyttävät toipuneen synnytyksestä hyvin ja tuore isä vaihteli vaippoja tottuneen oloisesti. Kerrottiin samalla sitten myös, että tyttönen saa elokuussa leikkikaverin ja näyteltiin ultrakuvia. Ja sitten ihan yhtäkkiä (ja oikeasti aika yllätyksenä) perheen äiti kysäisi, että jokos meidän kummilapsikiintiö on täynnä vai mahtuisiko vielä yksi. Mukava yllätys, ei siinä mitään. Tietysti suostuttiin. Itselläni on ennestään pian 12-vuotias "oma" kummipoika ja lisäksi vaimon kanssa yhteinen nelivuotias vastaava. Eli ensimmäinen kummityttö on nyt sitten vuorossa. :)

Tuo raskaana oleva puoliso on voinut viime päivinä ihan hyvin, joskin pientä äreyttä näyttäisi olevan ilmassa. Tai sanotaanko näin, että niin kauan kuin allekirjoittanut toimii halutulla tavalla, kaikki on ok, mutta pienestäkin virheestä tulee palaute välittömästi. Vaimo ei ole koskaan ollut mikään huutaja tai väittelijä (meillä mies on se, jonka mielestä asioista pitää puhua), vaan vihaisuus ja ärtymys näkyy mykkäkouluna ja kuuluu niiden harvojen sanojen äänensävystä varsin selvästi. Äsken unohdin herättää vaimon nokosilta ja se mokoma heräsi 8 minuuttia myöhässä. Damn. Pitää varmaan alkaa itse laittaa herätyskello soimaan silloin kun pitää herättää toinen. Kun jostain syystä se toinen ei sitä herätyskelloa näytä käyttävän...

iPhone: VIIKKO 12 PÄIVÄ 4 

Vauva osaa jo haukotella makeasti.

Tämä on kyllä hauska ajatus. :D Siellä se vaan kelluu ja pyörii. Ja haukottelee. Taitaa tulla isäänsä.

PS. 25 lukijaa! Tervetuloa kaikille, toivottavasti jaksette lueskella tekstejä. Ja jos on jotain kyseltävää tai ehdotuksia (tai kritiikkiä), niin rohkeasti vaan kommenttia tulemaan. Niihin vastaileminen on aina ilo. :)