17+0

Ja taas päästiin uudelle viikolle. :)

Raskausviikot tuntuvat nyt vilistävän hirveää vauhtia eteenpäin. Enää pari viikkoa, ja raskaus on jo puolivälissä. Huh huh. Vaikka eipä tuo nopeus nyt niin haittaa, saadaanpahan vauva nopeasti tänne meidän luokse. Rakenneultraan on tasan kolme viikkoa. Haluamme tietää tulevan vauvan sukupuolen heti kun se on mahdollista. Vaikka yllätykset ovatkin jossain määrin kivoja, niin tässä tapauksessa haluan valmistautua sekä henkisesti että materiaalisesti joko poikaan tai tyttöön. Unisex on ihana asia, mutta sex on kyllä vielä ihanampi. :D

Olen myös saanut kuulla huonoja uutisia vauvan tuloon liittyen. Se pirulainen valloittaa mun huoneen! Tai siis "työhuoneen", mutta minä tämän olen sisustanut ja täällä minä pidän tavaroitani. Nyt kuulemma minulta viedään sekä sohva että kämpän kakkostelkkari. Työpöytä ja baarikaappi saavat sentään jäädä. (Tuo baarikaappihan sopii pinnasängyn viereen kuin nenä päähän...)

Vaimokaan ei vielä tunne vauvan liikkeitä, vaikka näin "pitkällä" jo ollaankin. Se aiheuttaa hieman harmitusta. Lähinnä minussa, koska mitä nopeammin vaimo tuntee liikkeet, sitä nopeammin luulen itsekin pääseväni niitä tunnustelemaan. Joten alkaisi nyt jo tuntea. Dopplerin käyttö alkaa olla jo aika epämukavaa, koska kaveri potkii ja heiluu niin voimakkaasti, että välillä tuntuu kuin joku potkaisisi suoraan tärykalvoon. Mutta hyvähän se on, että kaveri on reipas tapaus. :) Mutta saisi kyllä jo vähitellen potkaista vaimoa oikein kunnolla jonnekin...

iPhone: VIIKKO 17

 Paino nousee raskausaikana keskimäärin 12 kiloa.

Saas nähdä. Tuskinpa se vaimolla ihan niin paljoa nousee, mutta katsellaan. iPhonen mukaan myös tulevan äidin halut usein kasvavat näillä viikoilla. Mutta "onneksi" tähän on varauduttu. Vaimo vilkaisi eilen allekirjoittaneen viiksiä ja totesi suoraan "ihan turha on sitten luulla seksiä saavas noilla viiksillä". Nice. Mutta kyllä näitä nyt täytyy vielä viikko kasvatella. Mitäpä sitä ei urheilujoukkueensa eteen tekisi...

Houston, meillä on masu!

Kyllä vain, nyt se alkaa näkyä. Vaimon masua on jo kommentoitu töissä ja anoppikin sanoi viikonloppuna, että mahaa alkaa olla. Ei sitä vieläkään mitenkään paljoa ole, eikä sitä tuntemattomat varmasti vielä vauvamasuksi arvaa, mutta sitä se on!

15+5

Masu on myös alkanut saada peitokseen mammavaatteita. Viereisessä kuvassa esiintyvät masun lisäksi kirpparilta löydetyt Mamaliciouksen äitiysfarkut, jotka kuulemma viiden euron hintaisena olivat todellinen löytö, ainakin mikäli vaimoa (ja varmistukseksi myös internetiä) on uskominen.

Minusta äitiysvaatteet ovat hauskoja. Niillä voi kertoa kaikille suoraan "Kyllä, olen raskaana", eikä kenenkään tarvitse tuijotella tulevaa äitiä ja miettiä "Wow, kylläpä Maijakin on pulskistunut.". Lisäksi kuuleman mukaan kyseiset tuotteet ovat erittäin mukavia käyttää. Kuten eräs raskaana oleva koulukaverini totesi: "Hei, farkut jotka ei purista! En todellakaan luovu näistä synnytyksen jälkeenkään.". Myös vaimo pitää mammahousuistaan. Niissä on masulla tilaa kasvaa.

Oikea masu väärissä kehyksissä

Ja ai niin. Hormonisoppa on alkanut kiehua. Vaimo esimerkiksi valittaa tämänkin kirjoituksen kuvista. Ei siksi, että niiden sisällössä olisi vikaa (tai noh, vähän siksikin), vaan siksi, että niissä on eri väriset reunat. Vaimon mukaan kaikkien blogin kuvien pitäisi olla samalla tavalla muokatut sekä samassa kohtaa kirjoituksia. Miten niin perfektionisti. Mutta tästäkin meinattiin saada riita aikaiseksi. Joku ei vaan meinaa millään ymmärtää, kenen blogi tämä on. :D



Mutta muuten meillä jaksellaan ihan hyvin. Vaimo syö edelleen paljon, doppleria kaivellaan esiin pari kertaa viikossa (tosin sydänäänien kuuntelu alkaa olemaan melko vaikeaa pikkukaverin pyöriessä ja potkiessa anturia) ja uni maittaa. Sekä isille että äidille.

Ja hei, ylihuomenna on jo maaliskuu. Kevät tulee. :)

iPhone: VIIKKO 15 PÄIVÄ 5

Pian voisi jo ultrassa erottaa, onko vauvasi poika vai tyttö!

Jesh! Ollaan heti alusta alkaen oltu sitä mieltä, että sukupuoli selvitetään heti kun (/jos) mahdollista. Vaimo toivoo tietysti tyttöä, mutta itselläni fiilikset vaihtelevat päivittäin. Ehkä tyttö olisi kivempi...Tai ehkä sittenkin poika...

Huh huimaa...

Tänään alkoi 16. raskausviikko ja melko vauhdikkaasti alkoikin. Olin juuri saanut aamupalan syötyä kun vaimo soitti ja kysyi voisinko tulla hakemaan töistä. Ehdin vähän pohtia aikataulujani ja kysyin, että moneltako pitäisi tulla. Kuulemma heti, kun ei meinaa tajuissaan pysyä ja työkaverit käskee lähtemään kotiin. Lähdin sitten hakemaan tapausta kotiin. Ei mennyt töihinpaluu sitten niinku Strömsössä. Kolme edellistä päivääkin oli nimittäin vierähtänyt sairaslomalla, sillä kertaa alaselkävaivojen takia.

Kun sain vaimon kyytiin, oli olo jo parantunut jogurtin syömisen myötä, mutta tuleva mamma oli kuitenkin varmuuden vuoksi soittanut neuvolaan ja saanut käskyn poiketa sitä kautta. (Kauhea sanoa, mutta itse olin ajatuksesta vähän innoissani. Jos vaikka kuunneltais niitä sydänääniä...)

Even supergirl can faint.

Neuvolatäti päätti sitten, että käydään kaikki normaalikäynnin asiat läpi kun kerran paikalle ollaan vaivauduttu ja siirretään sitä seuraavaa neuvolakertaa vähän pidemmälle. Kokeissa ei näkynyt mitään erikoista. Virtsa oli puhdasta, verenpaineet hyvät ja paino noussut parissa viikossa kolmisensataa grammaa. Ainoastaan hemoglobiini oli tullut aika paljonkin alaspäin ekasta neuvolakäynnistä (silloin 150, nyt 117), mutta kätilön mukaan Hb-taso ei siltikään ole mitenkään huono, vaan aika normaalia laskua on tapahtunut. Kuulemma tämä lasku voi tosin olla syynä huimauksiin, kun kroppa ei ole tottunut näin alhaisiin lukemiin. Ja lopuksi päästiin vielä kuuntelemaan niitä sydänääniäkin. Allekirjoittanut taputti käsiään innosta. Eikä tämä siis ole mikään metafora.

Paikalla ollut harjoittelija ei meinannut ensin oikein saada meidän pyöriskelijää kiinni, kun aina äänien löydyttyä kaveri kierähti jonnekin muualle. Mutta lopulta äänet löytyivät oikein selvästi ja aika lailla samaa tahtia näytti neuvolankin laitteet kuin allekirjoittaneen käsiajanotto kotidoppleroinneilla. Ja saatiinpa selvyys niille kotonakin kuuluneille oudoille särähdyksille. Kaveri siellä vaan monottaa anturia. :D

Mitään vikaa vaimosta tai vauvasta ei löytynyt. Todettiin vaan, että vielä ei saa rautalisää alkaa nappailla, mutta ruisleipää ja mustaamakkaraa kannattaa syödä. Ja pitää aina muutenkin mukana vähän syötävää (tänään ilmeisesti kaksi tuntia ilman välipalaa oli liikaa...). Haettiin sitten kotimatkalla kaupasta mustaamakkaraa, kun sitä tuo vaimo onkin jo vähän aikaa himoinnut.

Kotona tuli sitten pieni suruhetki. Lähinnä siksi koska vaimoa nolottaa se, kun ei jaksa olla töissä. Koitin selittää, että kyllä työpaikka pyörii ilman yhtä raskaana olevaakin ja kyllä ne kaikki naiset siellä ymmärtävät, että joskus raskauden aikana vaan tulee jaksoja, jolloin kroppa ei jaksa tehdä töitä. Varsinkaan sellaista työtä, jossa joutuu koko ajan olemaan pystyssä ja menemään edestakaisin. Vaimo ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka on töistä pois raskausoireiden takia. Onneksi järkipuhe tällä kertaa auttoi.

Ja nyt tuo sitten nukkuu tuossa sohvalla. Ja näyttää niin hirveän kauniilta.

Oma urhea rakas.

AngelSounds - Päivän pelastaja

Doppler on saapunut! \o/

Tänään tuli postista lappu, että paketti on noudettavissa klo 16 alkaen. Vaimohan oli töissä kolmeen asti, joten sinällänsä aika sopivaan aikaan oli nouto ajoitettu, mutta kävin silti jo yhdeltä kysymässä pakettia. Ei ollut silloin vielä saapunut posteljoonin kierrokselta, mutta heti kun olin hakenut vaimon töistä, saatiin haettua dopplerikin.

Kotona ei paljoa sitten nokka tuhissut. Paristo paikoilleen, vaimo selälleen ja geeliä mahalle. Pari minuuttia kuulokkeista kuului vain piinaavaa kohinaa, mutta kun oikea paikka löytyi niin se oli kerrasta jackpot! Sydämenlyönnit kuuluivat niin selvästi, että piti melkein varmistaa, onko siinä vaimon ihoa enää välissä ollenkaan. :D Käsiajanotolla laskin sykkeeksi noin 145-150 bpm, eli pikkuisen vähemmän kuin mitä neuvolassa oli mitattu, mutta tärkeintä oli toki kuulla pienen sydämen hakkaavan raivokkaasti elämää. On siellä melkoinen dynamo käynnissä. :)

Thank you, Mr. Edward H. Hon :)

Ja sitten muihin aiheisiin. Vaimon maha on alkanut kasvaa. Jee! Tosin hänen mukaansa kasvu johtuu lähinnä turvotuksesta ja ummetuksesta. Mutta kuten suosikkibloggaajani H yhdessä kirjoituksessaan erinomaisesti kiteytti: Suurentunut masu + vauva = vauvamasu. Sen verran voisin tätäkin vielä yksinkertaistaa, että mielestäni kaavaksi riittää vallan mainiosti *masu + vauva = vauvamasu*. Noh, joka tapauksessa vaimo koittaa nyt helpottaa oloaan vetämällä Bonan luumusosetta. Vauva lienee jo aloittanut äidin koulimisen tulevaisuuden ruokailuja varten.

Hieman huonompana uutisena se, että vaimoa heikottaa nykyään aika usein. Eilen kaupassa, tänään töissä, huomenna ties missä. Olen koittanut sanoa, ettei nyt lähde esimerkiksi töissä yksin raahaamaan roskia kellariin vaan pistää vaikka harjoittelijat asialle. Ja niitä isoja kaupan lasiovia ei pidä sulkea, jos se tuntuu mahassa. Täytyy varmaan kohta palkata sille joku ympärivuorokautinen vahtikoira, joka estää tekemästä liian raskaita hommia...

Katsotaan jos perjantaina laittaisi uutta masukuvaa, kun siirrytään 15. raskausviikolle. :)

iPhone: VIIKKO 13 PÄIVÄ 6

Kehossasi kiehuu varsinainen hormonisoppa!

Itselläni ei kiehu mikään muu kuin jauhelihasoppa hellalla, mutta eipä tuleva äitikään ole mitenkään erityisesti "hormoniensa valtaan" joutunut. Ei itkuja, raivareita tai mitään muutakaan. Ja hyvä niin. :)

Ostoksia

Tänään tuli vähän shoppailtua. Heti aamusta huusin huuto.netistä kotidopplerin. Postikuluineenkin hinta jäi vain vähän yli kahteen kymppiin, joten säästöä uuteen verrattuna tuli melkein 50%. Vaimo on hintaan tyytyväinen ja nyt allekirjoittanut voi alkaa sormet syyhyten odottamaan pakettia. :) Vapise vauva, kohta isi on kuulolla!

Myöhemmin päivällä poikettiin pyörähtämässä ostoksilla ja mukaan tarttui taas pieniä ja suloisia vaatteita. Unisexia tietysti, kun tulokkaan sukupuolesta ei ole vielä mitään hajua. Mutta vaikka olisikin, niin unisex-värit tulevat varmaan säilyttämään suosionsa meidän vauvanvaatelaatikossa. Pinkkiä on varmasti tulossa jonkin verran, jos vauva osoittautuu tytöksi, mutta ei siitä kyllä mitään ykkösväriä silloinkaan tule.

Raitapaita by newbie KappAhlista, muut Lindexiltä. Ruusut isiltä äidille.

Seuraavaa kirjoitusta luvassa varmaankin sitten kun doppler saapuu, eli mahdollisimman pian. Ja koitanpa saada tuoretta masukuvaakin esille lähiaikoina. :)

iPhone: VIIKKO 13 PÄIVÄ 3

Kaikki elimet ovat nyt muodostuneet.

What? Eikös ne olleet muodostuneet jo useampi viikko sitten? Tämä taitaa olla sovelluksen vakioinfo aina niille päiville, kun kehitysosasto ei ole mitään muuta sanottavaa keksinyt. :D

13+0

Tälle päivälle vain lyhyt iloinen postaus.

Neljästoista raskausviikko pyörähti tänään käyntiin ja näin olemme virallisesti ohittaneet "riskirajan". Keskenmenon todennäköisyys on siis laskenut sille tasolle, että voidaan melko varmuudella todeta meidän kahden hengen talouden saavan elokuussa lisävahvistusta. :) Olo on varsin onnellinen. Siellä se meidän tilaus kasvaa ja kehittyy koko ajan kohti toimituspäivää.

Hyvään fiilikseen on myös syytä siinä, että parin päivän taivuttelun jälkeen vaimo antoi lopulta luvan huutaa huuto.netistä kotidoppleria. Sieltä sen voi saada varmaan jopa puoleen hintaan ovh:sta, mutta tärkeintä olisi kyllä nyt nopeasti saada laite käsiin ja kuulokkeet korville. (Miten niin malttamaton...)

Huomenna palkkapäivän kunniaksi parturiin ja hot wingseille Hookiin hyvällä kaveriporukalla.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille! :)

Sydänääniä

Eilen oli toisen neuvolakäynnin ja samalla ekan lääkäritapaamisen aika. Itsellä osui viikon ainoa työvuoro ikävästi sen päälle, joten ajattelin heti vaihtaa vuoron pois jotta pääsisin mukaan. Vaimo kuitenkin oli sitä mieltä, että minun on ihan turha tulla sinne, koska ei siellä tehdä muuta kuin gynekologinen tutkimus ja silloin vaimo ei edes halua mun olevan siinä vieressä. Uskoin häntä ja menin töihin. Virhe.

Vaimo tapasi samalla meidän varsinaisen omahoitajan, joka oli ekan käynnin aikaan lomalla (ja on muuten ensi käynninkin aikaan, ehdinköhän minä tapaamaan tätiä ennen synnytystä). Kuulemma ihan mukava vanha täti. Paino oli noussut sopivasti ja verenpainekin pysyi pienestä noususta huolimatta hyvissä lukemissa. Tällä kertaa virtsassakaan ei ollut mitään ongelmia (kun oli ohjeistukset tiedossa) ja lääkärin mukaan limakalvotkin on hyvässä kunnossa. Hoitaja oli kuulemma kysellyt paljon samoja asioita kuin se ekan käyntikerran tuuraaja, eli mikäs on elämäntilanne ja mitäs mies tekee ja lopuksi antanut mukaan lantionpohjan lihasten jumppaohjeita ja muita liikuntaneuvoja. Mutta sitten! Tietystikin olivat kuunnelleet vauvan sydänäänet! Ekaa kertaa minun vauvan sydänäänet ja minä en ole paikalla. :(

Tärkeintä on tietysti, että ne kuuluivat ja että syke oli hyvä (160-170), mutta silti olen hieman pettynyt. Ehkä vähän itseenikin, kun päätin mennä töihin. Alusta asti olen halunnut olla mahdollisimman paljon mukana kaikessa ja pysyä ajan tasalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu ja nyt sitten missaan oman lapseni ensimmäiset sydänäänet. Kolme ihmistä (vaimo, hoitaja ja joku god damn harjoittelijakin vielä) on kuulleet ne, mutta minä en.

Saattaa olla, että teen tästä nyt vähän liian isoa numeroa, mutta jotenkin nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että jäin vähän ulkopuoliseksi. Kaverin mukaan sydänäänet eivät ole mitenkään erityinen juttu ja että niistä katoaa ensiviehätys hyvin nopeasti ja vaimokin muistutti, että olen sentään nähnyt ultrassa livekuvaa siitä, kun sydän sykkii. Mutta silti. Jokin tässä nyt kaivertaa...

Katselin jo kotidopplereiden hintoja. Angelsoundsin saisi nyt halvimmillaan netistä hintaan 39e sis. postikulut. Vaimo vaan ei lämmennyt idealle. Kuulemma laite on ihan "turhake" ja maksaakin vielä. Mutta helppoahan se on sanoa, kun itse on juuri saman päivän aamuna kuullut pienen sydämen lyövän villisti, täynnä elämää. Vaimo saa kuitenkin tuntea vauvan liikkeetkin paljon ennen kuin minä ne voin masun päältä tuntea, niin olisi se nyt oikeus ja kohtuus, että itsekin saisi ultrakuvan lisäksi jotain kouriin tuntuvaa todistetta pikkuisen läsnäolosta. Tai tässä tapauksessa kyllä korviin tuntuvakin kävisi. Jotain ihan pientä. Ei kai se ole liikaa vaadittu?

Isi rakastaa sinua