Rakenneultra

Tänään käytiin sitten katsomassa vauvaa toista kertaa telkkarista.

Hoitaja varoitteli vaimoa ennen ultraamista, että voi joutua tänään tökkimään aika paljonkin, jos vauva ei satu olemaan oikein päin kuvaamisen kannalta. Noh, eipä ollut huolta. Teelusikka sai kuvaamisen jälkeen kehut oltuaan kuulemma "esimerkillisen yhteistyöhaluinen". Kuulemma hoitajan homma olisi helppoa, jos kaikki vauvat lukisivat ajatuksia yhtä hyvin kuin meidän vauveli. Voitte arvata, kuinka tällaiset kehut hivelevät isin itsetuntoa. :)

Mutta mitäs siellä sitten näkyikään. Terveen näköinen vilkas veijari, joka kerran jopa selvästi vilkutti yleisölle. Ennen kuvaamista hoitaja totesi, että painon pitäisi olla jossain 300-400 gramman välillä. Painoarvioksi saatiin 347g, eli aika lailla juuri sen verran kuin pitikin. Viisi sormea molemmissa käsissä ja viisi varvasta molemmissa jaloissa. Sydän ja verisuonet näkyi niinkuin pitikin, kuten myös mahalaukku ja virtsarakko. Ehjä huulikin löytyi, eli halkiopelko voidaan nyt haudata.

Istukka löytyi aika lailla kohdun pohjasta eli ihan masun yläpäästä, kuten oltaisiin ehkä voitu arvatakin siitä, että kaverin liikkeet tuntuu melkein aina sieltä alempaa. Myös napanuora näytti toimivan hyvin, eikä se ollut kaulan ympärillä, vaikka tuossa yhdessä kuvassa se kaulan etupuolella näkyykin. Pää alaspäin kaveri siellä kellui ja jalkoja heiteltiin välillä korviin ja välillä kippuraan mahan alle. Oli se vaan taas ihmeellistä nähdä, kuinka kova meno siellä masussa oikein onkaan päällä. :) Saatiin kolme kuvaa mukaan:

pieni jalkapohja istukan ympäröimänä

Teelusikka näyttää perineen äitinsä pitkän kaulan :)

pieni ja suloinen sivuprofiili

Ja sitten, ihan yhtäkkiä, hoitaja päättää kysyä "Noin. Olisiko jotain kysyttävää?". Pikku hetki meni, ennen kuin vaimo sitten kysäisi, jos sitä sukupuolta voitaisiin katsoa. Totuuden hetki. Palataanpa hetkeksi ennakkotunnelmiin:

- eteenpäin kasvanut maha
- kova potkimaan

Eli kuten odottaa sopi, hoitaja vahvisti meidän molempien tuntemukset: "Kyllä minä veikkaisin neidiksi."

Meille tulee ihana pieni tyttönen. Aivan huikea fiilis. Isin tekisi mieli itkeä ilosta.

Tyttö vai poika?

Huomenna on sitten vihdoinkin vuorossa kauan odotettu rakenneultra, jossa hyvällä säkällä saadaan tietää Teelusikan sukupuoli. (Haluamme siis todellakin tietää sen, jos vain mitenkään mahdollista.) Kopsaisin nyt sitten Meerin Vauvalandia -blogista pienen ennustuslistan, vaikka en näihin ihan hirveästi uskokaan. Mutta onhan veikkaaminen kivaa. Siinä suomalainen voittaa aina. :)

POIKA

1. Ei pahoinvointia.
2. Et ole muuttunut ulkonäöllisesti, tai jopa hehkut (oletan että tämä ja vastaavat koskevat äitiä)
3. Säärikarvojen kasvu kiihtynyt
4. Tekee mieli happamia, kirpeitä ja suolaisia ruokia (alkuraskaudesta kyllä)
5. Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaa päin
6. Vauvan sydämensyke hidas
7. Potkut napakoita ja kovia
8. Tumma viiva vatsalla, jatkuu navasta ylöspäin
9. Sinulla on terävä ilme
10. Olit yhdynnässä ovulaation aikaan
11. Odotat esikoista tai edellinenkin lapsesi oli poika
12. Elitte leppoisaa elämän vaihetta lasta tehdessänne
13. Kätesi ovat kuivat
14. Olet rauhallinen ja hyväntuulinen
15. Vauvan isä lihoo odotusaikana (ei liho enää, ehkä ihan vähän alussa)
16. Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät
17. Rinnoissa valtava muutos, arat ja turvonneet (semisti jep)
18. Poikaolo

9,5/18

TYTTÖ

1. Pahoinvointia raskauden aikana
2. Kukkiva iho
3. Olet kiukkuinen
4. Ikenet verestävät
5. Vauva on kova hikkamaan
6. Vauvan potkut ei kovin rajuja
7. Vauvan syke tiheä
8. Närästys
9. Sinulla on jatkuvasti salaperäinen, lempeä ilme
10. Vatsasi leviää sivuille
11. Makean himo
12. Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota
13. Viiva vatsassa päättyy napaan 
14. Edellinenkin lapsesi on tyttö
15. Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne
16. Kädet aiempaa pehmeämmät
17.  Rinnoissa ei juuri muutosta
18. Tyttöolo

4,5/18

Mielenkiintoista. Meillä molemmilla on ollut jonkinasteinen tyttöolo alusta lähtien, joskin viime päivinä vauvan potkut ja eteenpäin kasvanut maha on saaneet allekirjoittaneen epäilemään poikaa. Mutta toi mahajuttuhan on siis aivan potaskaa. Eiköhän se sivulle kasvaminen johdu yksinkertaisesti lihomisesta raskauden aikana. Tuoreen kummitytönkin äidillä maha kasvoi reilusti ja ainoastaan eteenpäin, ja niin..suloinen tyttövauvahan sieltä tuli. Että se noista ennustuksista. Pidän noista edellä luetelluista piirteistä ainoana luotettavana tuota yhdynnän ajoittamista. Muut lienee enemmän tai vähemmän kansanuskomuksia, joille ei ole minkäänlaista näyttöä löydettävissä.

Mutta ehkäpä huomenna saadaan vähän valaistusta asiaan. Vähän jo jännittää... :)

iPhone: VIIKKO 19 PÄIVÄ 6

Voit vielä matkustaa lentokoneella.

Kiva tietää. Jos ois rahaa ja lomaa, niin voitais vaikka käydäkin jossain.

EDIT: Näköjään tekstin muotoilu heittää jostakin syystä ihme volttia. En jaksa selvittää asiaa nyt, vaan taidan tyytyä toivomaan, että seuraavassa postauksessa kaikki olisi taas kunnossa. Tsori. :)

17+0

Ja taas päästiin uudelle viikolle. :)

Raskausviikot tuntuvat nyt vilistävän hirveää vauhtia eteenpäin. Enää pari viikkoa, ja raskaus on jo puolivälissä. Huh huh. Vaikka eipä tuo nopeus nyt niin haittaa, saadaanpahan vauva nopeasti tänne meidän luokse. Rakenneultraan on tasan kolme viikkoa. Haluamme tietää tulevan vauvan sukupuolen heti kun se on mahdollista. Vaikka yllätykset ovatkin jossain määrin kivoja, niin tässä tapauksessa haluan valmistautua sekä henkisesti että materiaalisesti joko poikaan tai tyttöön. Unisex on ihana asia, mutta sex on kyllä vielä ihanampi. :D

Olen myös saanut kuulla huonoja uutisia vauvan tuloon liittyen. Se pirulainen valloittaa mun huoneen! Tai siis "työhuoneen", mutta minä tämän olen sisustanut ja täällä minä pidän tavaroitani. Nyt kuulemma minulta viedään sekä sohva että kämpän kakkostelkkari. Työpöytä ja baarikaappi saavat sentään jäädä. (Tuo baarikaappihan sopii pinnasängyn viereen kuin nenä päähän...)

Vaimokaan ei vielä tunne vauvan liikkeitä, vaikka näin "pitkällä" jo ollaankin. Se aiheuttaa hieman harmitusta. Lähinnä minussa, koska mitä nopeammin vaimo tuntee liikkeet, sitä nopeammin luulen itsekin pääseväni niitä tunnustelemaan. Joten alkaisi nyt jo tuntea. Dopplerin käyttö alkaa olla jo aika epämukavaa, koska kaveri potkii ja heiluu niin voimakkaasti, että välillä tuntuu kuin joku potkaisisi suoraan tärykalvoon. Mutta hyvähän se on, että kaveri on reipas tapaus. :) Mutta saisi kyllä jo vähitellen potkaista vaimoa oikein kunnolla jonnekin...

iPhone: VIIKKO 17

 Paino nousee raskausaikana keskimäärin 12 kiloa.

Saas nähdä. Tuskinpa se vaimolla ihan niin paljoa nousee, mutta katsellaan. iPhonen mukaan myös tulevan äidin halut usein kasvavat näillä viikoilla. Mutta "onneksi" tähän on varauduttu. Vaimo vilkaisi eilen allekirjoittaneen viiksiä ja totesi suoraan "ihan turha on sitten luulla seksiä saavas noilla viiksillä". Nice. Mutta kyllä näitä nyt täytyy vielä viikko kasvatella. Mitäpä sitä ei urheilujoukkueensa eteen tekisi...

Ultra bra!!

Nyt voi huokaista. Ultra on takana ja kaikki näyttää olevan kunnossa. :)

Oikein mukava täti otti meidät vastaan ja käytiin suoraan asiaan, eli vaimo selälleen ja katsetta monitoriin. Hoitaja sanoi, että kokeillaan ensin vatsan päältä vaikka usein tässä vaiheessa ei vielä mitään siitä näekään. Noh. Anturi ehti tuskin koskettaa masua, kun ruudulle ilmestyi selkeä kuva pienestä ihmeestä ja lujaa sykkivästä sydämestä. Ennen tutkimuksen aloittamista allekirjoittaneella oli pienen pienen hetken sellainen olo, että ei ihme, jos tuleva isäkin saattaa pökrätä. Mutta heti kun kaveri ilmestyi näkyviin, niin kaikki epävarmuus katosi ja tilalle syöksyi valtava onnellisuuden ja ylpeyden tunne. Erään suomalaisen yhtyeen hittikipaleessa sanotaan varsin kuvaavasti "Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit". Juuri siltä tuntui kyseisellä hetkellä. Ja asiaankuuluvasti pieni tippa silmäkulmassa.

Mitat tarkistettiin toki vielä alateitsekin, josta saatiin entistäkin terävämpi kuva.

Siellä sitä vaan kellutaan

Kovin oli liikkuvainen kaveri. Kädet ja jalat viuhtoivat jatkuvasti ja asento vaihtui koko ajan. Hoitajan toteamus "No nyt siellä vihdoinkin vähän rauhoituttiin..Jaa eipäs sittenkään." antaa aika kattavan kuvan koko tarkasteluajasta. Taitaa olla perinyt isänsä tanssimuuvit. ;-D Ja vaikka saatiinkin aika pitkään nauttia ikiliikkujan esityksestä, niin shown loppuminen oli pettymys. Monitoria olisi voinut tuijottaa vaikka koko päivän.

Ja tehtiinhän siellä niitä mittauksia ja tarkistuksiakin. Päästä peppuun oli pituutta kertynyt noin 5,7cm ja hyvin näkyneen reisiluun myötä kokonaiskooksi arvioitiin jo reilusti yli kuusi senttiä. Korvasta korvaan melkein 2cm ja niskaturvotusta vain vähän yli millin verran. Eli Down-riskiluvuiltaankin kaveri oli huippuluokkaa. Mahalaukku ja virtsarakkokin näkyivät jo selvästi, kuten myös selkäranka, napanuora ja pätkä aortan kaarta. Kaiken kaikkiaan tyypin ensimmäinen kuvaussessio oli oikein onnistunut. Suorastaan täydellinen. Ja sellainen olo on isilläkin. Täydellinen. Taidan olla rakastunut.

Vaihteeksi selällään

iPhone VIIKKO 12

Vauvasi osaa jo imeä peukaloaan.

Ei taida kaverilla olla paljon aikaa imeskellä, ainakaan päätellen tarmokkaasta heiluttelusta. :D

PS. Aika jännä juttu muuten, että vaikka ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä jo lähes 11 vuotta, niin sillä hetkellä kun rakas siitä tutkimuspöydältä nousi, näin hänet ihan uudessa valossa. Entistäkin täydellisempänä.

Tänään on täydellinen päivä. :) 

Jännittää...

Nopea päivitys aamun fiiliksistä tähän väliin, kun ultraan lähtö lähestyy.

Yö meni kieriessä ja seiskan jälkeen ei enää uni juuri tullut silmään. Vaimo nukkui oikein makoisasti kahden peittonsa alla, mutta allekirjoittanut pohti syntyjä syviä. Onko vauvalla kaikki hyvin? Onko siellä edes vauvaa? Mitä jos ei ole? Mitä jos jokin on huonosti? Mitä jos siellä on enemmänkin kuin yksi!?!?

Eli pikkuisen on jännät hetket käsillä. Onneksi tunnin päästä ollaan jo paljon viisaampia. :)

Ja sitten se suurin jännityksen aihe: lähteeköhän meidän auto tuolta parkkikselta yhtään minnekään näillä keleillä...

TJ2

Se olisi sitten enää kaksi päivää ultraan. Alkaa pikkuisen jo täpisyttämään tämä odotus. Eilen pohdittiin vaimon kanssa toimenpidettä ihan käytännön näkökulmasta. Netti tarjosi tällä kertaa hieman ristiriitaista informaatiota siitä, tullaanko ultra tekemään alateitse vai masun päältä. Neuvolan tyttö käski valmistautua siihen, että operaatio suoritetaan sisäkautta ja näin me ollaan tehtykin. Joillekin on vissiin tehty näillä viikoilla (ultrapäivänä siis 12+0) pelkästään vatsan päältäkin, mutta useimmiten joko ainoastaan alakautta tai sitten molempina versioina. Onneksi tuota vaimoa ei nyt ainakaan vielä hirveästi näytä toimenpide pelottavan. Eikä itseänikään sen puoleen. (Kaveri oli kuulemma meinannut pyörtyä tässä ekassa ultrassa. Siis nimenomaan mies...)

Muuten hiljaiselo on jatkunut. Vaimo syö tasaisesti parin tunnin välein, muuten tulee huono olo ja alkaa huippaamaan. Muuten pahoinvointia ei ole täällä vieläkään juuri ilmaantunut. Sen sijaan päänsärystä on tuo parempi puolisko joutunut jonkin verran kärsimään, mutta toistaiseksi siitä ollaan yleensä selvitty hieronnalla ja parilla pahemmalla kerralla yhdellä Panadol Zappilla.

Myös hajuaisti tuntuu terästyneen. Eilen(kin) allekirjoittaneen löhöily sohvalla loppui lyhyeen, kun jalat piti laskea heti alas sohvalta niistä leijuneen käryn takia. Eikä ne edes haisseet! Haistoin ihan läheltä enkä huomannut minkäänlaista katkua. Nih! Ja pakkohan näillä keleillä on villasukkia pitää.

Keskiaikainen kidutuspenkki?

Tänään oli muuten minun vuoroni käydä lääkärin pakeilla. Sain lopultakin otettua itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin noin vuoden verran kiusanneiden leukakipujen takia hammaslääkäripäivystykseen. Edellisestä kerrasta olikin vasta viisi vuotta...Huomenna täytyy sitten mennä röntgenkuviin ja edessä on myös kunnon tarkastus jossain vaiheessa kevättä. YTHS:lläkin on aika tylyt jonot, joskaan ei mitään kunnallisen hammashoidon luokkaa sentään. Lukuunottamatta tätä leukaongelmaa suu oli ilmeisesti yllättävän hyvässä kunnossa. Kuulemma vähän hammaskiveä ja pari tummentumaa, mutta ei reikiä eikä mitään muuta hälyttävää. Vältynpä ainakin poralta. *Helpottunut huokaus*

Ylihuomenna sitten isompia uutisia koskien varsinaista asiaa ja toivottavasti myös muutama mustavalkoinen kaikuluotauskuva. :)

iPhone: VIIKKO 11 PÄIVÄ 5

Raskauspahoinvointi hellittää yleensä viikoilla 14-16.

Kuten sanottu, me ollaan säästytty pahoinvoinnilta varsin hyvin. Onneksi. :)  

Odottelua

Taas on melkein viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Jotenkin tällä hetkellä on sellainen "tyyntä myrskyn edellä" -fiilis. Ei siis mitenkään negatiivisessa mielessä, mutta kovasti jo odotellaan ensi viikon ultraa ja tällä hetkellä inspiraatio elää pientä suvantovaihetta. Ehkä myös yövuorojen sekoittamalla elämänrytmillä on osuutta asiaan...

Tänään tuli pieni säikähdys, kun vaimolta tuli tekstiviesti, että oli meinannut pyörtyä töissä kassan taakse. Olo oli kuitenkin mennyt huilaamalla ohi, mutta nyt oli sitten viimein ollut kuulemma pakko paljastaa tilanne parille työkaverille. Oli jo aikakin, sanoisin minä, mutta vaimo on ollut todella järkähtämätön mielipiteensä kanssa: kun eka kolmannes on takana ja ultrassa on katsottu kaiken olevan kunnossa, voidaan asiasta alkaa kertoa.

Sisustukseen sopiva tuskanlähde

Itse en malttaisi (tässäkään asiassa) millään olla hiljaa. Tekisi mieli toitottaa tätä onnea kaikille tutuille (ja vähän tuntemattomillekin)! Mutta olen nyt tehnyt parhaani ja pitänyt enimmäkseen mölyt mahassa. Eilen putkahti aivan yhtäkkiä mieleen, että oma isänihän ei vielä tiedä uutista. Pieni lapsus. Vanhempani ovat siis eronneet ja isä asuu eri kaupungissa kuin muu lähisuku, niin jotenkin asia on jäänyt sanomatta, kun joulun jälkeen ei ole nyt muutakaan asiaa kummallakaan ollut. Nyt pitää isälle soitella aika pian, ennenkuin joku (lue: isosisko tai pikkuveli) asiasta möläyttää. :)

Ja sitten asiasta rautaan. Vaikka tämä tuskin ketään kiinnostaa. Tulin tänään ostaneeksi edellisissäkin postauksissa mainitun pilottiryhmän innoittamana itselleni kahvakuulan. Luin useasta eri lähteestä, että 16-kiloinen mötikkä on sopiva miesten aloituskuula, joten sellaisen sitten kannoin Prismasta kotiin. Virhe. ISO virhe. Vartin "helppo" ohjelma takana ja jokainen lihas huutaa hoosiannaa. Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja jälkivenyttelystä. Tällaisen vannoutuneen palloilulajiharrastajan naruhauiksille olisi voinut suosiolla ottaa 10- tai ehkä jopa 8-kiloisen kuulan, mutta pitipä taas machoilla. Noh, toivotaan että tuo helpottuu kun muutaman kerran reenaa ja oppii oikeanlaiset suoritustavat. Mutta on toi 16 kiloa siltikin aikamoinen riippakivi...

Nälkä kasvaa syömällä. Not.

Ja niin valkeni yhdeksäs raskausviikko. Tulevan äidin tunnelmat vaihtelevat väsymyksen, nälän ja ällötyksen välillä.

Ensinnäkin vaimolla on huomattavasti entistä useammin nälkä. Ruokaa täytyy saada melko tarkalleen kahden tunnin välein. Yleensä nälkä on "hirvee" tai vähintäänkin tasoa "kauhee", miksi aina onkin yhtä suuri yllätys, kun tämä sudennälkä katoaa useimmiten yhdellä porkkanalla tai viiden sentin kurkun palasella. Tätä mässäilyä seuraa noin puolen tunnin kestoinen vaihe, jolloin odottavalla äidillä on etova olo. Melko erikoista.

Erikoista on myös se, että nykyään kun vaimolla alkaa tehdä mieli jotakin tiettyä syötävää, ei tästä tunteesta päästä yli ennen kuin kyseinen tarve on täytetty. Esimerkiksi joskus tämän viikon alkupuolella vaimo sanoi, että hänen tekisi mieli oikein kermaista lohisoppaa. Eilen halu kärjistyi siihen, että meidän oli käytännössä pakko lähteä ravintolaan syömään, koska lohisoppaa nyt vain oli saatava. Heti. Ja lienee ihan turha edes sanoa, että lohisoppaa ei todellakaan jaksettu syödä kokonaan. (Itse söin loistavalla ruokahalulla kunnon sisäfilepihvin vuohenjuustolla. Raakana. Oli muuten taivaallisen hyvää. Suosittelen Plevnan "Panimomestarin pihviä" jokaiselle, joka haluaa saada Tampereella hyvää pihviä.)

Nyttemmin näitä mielihaluja ei jäädä enää odottelemaan. Tänään vaimon teki herätessään mieli appelsiinia, mandariinia ja greippiä, joten kun minä jäin tekemään gradua, poikkesi parempi puolisko kaupassa ja söi kotiin tultuaan yhdeltä istumalta kaksi greippiä. Ja nyt, nelisen tuntia heräämisen jälkeen, tuo näyttää nukkuvan sohvalla päiväunia, jotka näyttävät maistuvan entistäkin paremmin. Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että vaimo saattaa herätä yhdeksältä ja olla päiväunilla jo vähän kymmenen jälkeen.

bon bébé -veluuriasu

Pieniä vaatteita lipastossa
 
Rakas vaimoseni on vaatekaupassa töissä, minkä lisäksi myös kirpparit ovat varsin suosittu harrastus, joten ei liene yllätys, että meille on alkanut pikkuhiljaa kertyä lipaston laatikoihin vauvanvaatteita. Kun nyt muitakaan kuva-aiheita ei tullut mieleen, niin päätin räpsäistä pari kuvaa näistä.

Ekassa kuvassa on kirppikseltä parilla eurolla löytynyt bon bébén veluuriasu, jonka yläosassa on keinuhevosen kuva. Koko on vähän oudosti "medium", mutta näyttäisi vastaavan suunnilleen kokoa 68-74. (Kuva on vähän huonolaatuinen, siitä pahoittelut.)

farkut ja parit pipot

Toisena esittelyssä on pari pipoa ja pehmoiset farkut kokoa 64. Toi toinen pipo on muuten vaaleansininen eikä valkoinen, mutta iPhone on taas tehnyt tepposet. Ehkä hieman tuli kuitattua vaimolle, että milloinkahan tuon isomman pipon on tarkoitus tulla käyttöön (se mahtuu melkein allekirjoittaneellekin), mutta kuulemma se menee jo ekana kesänä (2013) vallan mainiosti. Jäämme odottamaan, onko tosiaan näin...

Ylihuomenna onkin sitten kauan odotettu ensimmäinen neuvolakäynti. Kovasti olisi toiveissa kuulla pienokaisen sydänäänet (neuvolakäynti ajoittuu siis rv 8+4), mutta ollaan kyllä valmistauduttu siihenkin, ettei niitä vielä kuulu, tai edes yritetä kuunnella. Tänään mennään juhlimaan kummipojan (eli meidän alkion serkun) 4v-synttäreitä. Toivottavasti makea maistuu edes vähän jo vaimollekin, tai jos ei, niin minulle ainakin maistuu, kuten meidän molempien painonkehityksestä alkuraskauden aikana voi päätellä. Vaimo noin -2kg, minä noin +3kg...Auts.

iPhone: VIIKKO 8, PÄIVÄ 2
Vauvan sydän näkyisi nyt ultraäänitutkimuksessa.

Hmm. Mitähän ne yksityiset ultrat maksaisi...Noh, ehkä meillä on sillekin parille sadalle eurolle parempaakin käyttöä. Vaikka kyllähän ajatus hieman houkuttaisi. :)

PS. Vaimo heräsi ja siirtyi keittiöön syömään nakkirisottoa. Vastahan se tunti sitten veti kaksi greippiä!