tiistai 28. helmikuuta 2012

Houston, meillä on masu!

Kyllä vain, nyt se alkaa näkyä. Vaimon masua on jo kommentoitu töissä ja anoppikin sanoi viikonloppuna, että mahaa alkaa olla. Ei sitä vieläkään mitenkään paljoa ole, eikä sitä tuntemattomat varmasti vielä vauvamasuksi arvaa, mutta sitä se on!

15+5
Masu on myös alkanut saada peitokseen mammavaatteita. Viereisessä kuvassa esiintyvät masun lisäksi kirpparilta löydetyt Mamaliciouksen äitiysfarkut, jotka kuulemma viiden euron hintaisena olivat todellinen löytö, ainakin mikäli vaimoa (ja varmistukseksi myös internetiä) on uskominen.

Minusta äitiysvaatteet ovat hauskoja. Niillä voi kertoa kaikille suoraan "Kyllä, olen raskaana", eikä kenenkään tarvitse tuijotella tulevaa äitiä ja miettiä "Wow, kylläpä Maijakin on pulskistunut.". Lisäksi kuuleman mukaan kyseiset tuotteet ovat erittäin mukavia käyttää. Kuten eräs raskaana oleva koulukaverini totesi: "Hei, farkut jotka ei purista! En todellakaan luovu näistä synnytyksen jälkeenkään.". Myös vaimo pitää mammahousuistaan. Niissä on masulla tilaa kasvaa.

Oikea masu väärissä kehyksissä

Ja ai niin. Hormonisoppa on alkanut kiehua. Vaimo esimerkiksi valittaa tämänkin kirjoituksen kuvista. Ei siksi, että niiden sisällössä olisi vikaa (tai noh, vähän siksikin), vaan siksi, että niissä on eri väriset reunat. Vaimon mukaan kaikkien blogin kuvien pitäisi olla samalla tavalla muokatut sekä samassa kohtaa kirjoituksia. Miten niin perfektionisti. Mutta tästäkin meinattiin saada riita aikaiseksi. Joku ei vaan meinaa millään ymmärtää, kenen blogi tämä on. :D



Mutta muuten meillä jaksellaan ihan hyvin. Vaimo syö edelleen paljon, doppleria kaivellaan esiin pari kertaa viikossa (tosin sydänäänien kuuntelu alkaa olemaan melko vaikeaa pikkukaverin pyöriessä ja potkiessa anturia) ja uni maittaa. Sekä isille että äidille.

Ja hei, ylihuomenna on jo maaliskuu. Kevät tulee. :)

iPhone: VIIKKO 15 PÄIVÄ 5
Pian voisi jo ultrassa erottaa, onko vauvasi poika vai tyttö!

Jesh! Ollaan heti alusta alkaen oltu sitä mieltä, että sukupuoli selvitetään heti kun (/jos) mahdollista. Vaimo toivoo tietysti tyttöä, mutta itselläni fiilikset vaihtelevat päivittäin. Ehkä tyttö olisi kivempi...Tai ehkä sittenkin poika...

torstai 23. helmikuuta 2012

Huh huimaa...

Tänään alkoi 16. raskausviikko ja melko vauhdikkaasti alkoikin. Olin juuri saanut aamupalan syötyä kun vaimo soitti ja kysyi voisinko tulla hakemaan töistä. Ehdin vähän pohtia aikataulujani ja kysyin, että moneltako pitäisi tulla. Kuulemma heti, kun ei meinaa tajuissaan pysyä ja työkaverit käskee lähtemään kotiin. Lähdin sitten hakemaan tapausta kotiin. Ei mennyt töihinpaluu sitten niinku Strömsössä. Kolme edellistä päivääkin oli nimittäin vierähtänyt sairaslomalla, sillä kertaa alaselkävaivojen takia.

Kun sain vaimon kyytiin, oli olo jo parantunut jogurtin syömisen myötä, mutta tuleva mamma oli kuitenkin varmuuden vuoksi soittanut neuvolaan ja saanut käskyn poiketa sitä kautta. (Kauhea sanoa, mutta itse olin ajatuksesta vähän innoissani. Jos vaikka kuunneltais niitä sydänääniä...)

Even supergirl can faint.
Neuvolatäti päätti sitten, että käydään kaikki normaalikäynnin asiat läpi kun kerran paikalle ollaan vaivauduttu ja siirretään sitä seuraavaa neuvolakertaa vähän pidemmälle. Kokeissa ei näkynyt mitään erikoista. Virtsa oli puhdasta, verenpaineet hyvät ja paino noussut parissa viikossa kolmisensataa grammaa. Ainoastaan hemoglobiini oli tullut aika paljonkin alaspäin ekasta neuvolakäynnistä (silloin 150, nyt 117), mutta kätilön mukaan Hb-taso ei siltikään ole mitenkään huono, vaan aika normaalia laskua on tapahtunut. Kuulemma tämä lasku voi tosin olla syynä huimauksiin, kun kroppa ei ole tottunut näin alhaisiin lukemiin. Ja lopuksi päästiin vielä kuuntelemaan niitä sydänääniäkin. Allekirjoittanut taputti käsiään innosta. Eikä tämä siis ole mikään metafora.

Paikalla ollut harjoittelija ei meinannut ensin oikein saada meidän pyöriskelijää kiinni, kun aina äänien löydyttyä kaveri kierähti jonnekin muualle. Mutta lopulta äänet löytyivät oikein selvästi ja aika lailla samaa tahtia näytti neuvolankin laitteet kuin allekirjoittaneen käsiajanotto kotidoppleroinneilla. Ja saatiinpa selvyys niille kotonakin kuuluneille oudoille särähdyksille. Kaveri siellä vaan monottaa anturia. :D

Mitään vikaa vaimosta tai vauvasta ei löytynyt. Todettiin vaan, että vielä ei saa rautalisää alkaa nappailla, mutta ruisleipää ja mustaamakkaraa kannattaa syödä. Ja pitää aina muutenkin mukana vähän syötävää (tänään ilmeisesti kaksi tuntia ilman välipalaa oli liikaa...). Haettiin sitten kotimatkalla kaupasta mustaamakkaraa, kun sitä tuo vaimo onkin jo vähän aikaa himoinnut.

Kotona tuli sitten pieni suruhetki. Lähinnä siksi koska vaimoa nolottaa se, kun ei jaksa olla töissä. Koitin selittää, että kyllä työpaikka pyörii ilman yhtä raskaana olevaakin ja kyllä ne kaikki naiset siellä ymmärtävät, että joskus raskauden aikana vaan tulee jaksoja, jolloin kroppa ei jaksa tehdä töitä. Varsinkaan sellaista työtä, jossa joutuu koko ajan olemaan pystyssä ja menemään edestakaisin. Vaimo ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka on töistä pois raskausoireiden takia. Onneksi järkipuhe tällä kertaa auttoi.

Ja nyt tuo sitten nukkuu tuossa sohvalla. Ja näyttää niin hirveän kauniilta.

Oma urhea rakas.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Ärsyttää!

Vaimoa ärsyttää nyt. Jaa mikä? Noh, aika lailla kaikki, mutta lähinnä allekirjoittanut.

Viimeisen vuorokauden aikana olen saanut kuulla kunniani harrastuksistani, hajustani, kosketuksesta, mässyttämisestä, hönkimisestä ja hengittämisestä. Ja varmasti monesta muustakin asiasta, jotka eivät vain nyt juuri juolahda mieleeni. Olen toistaiseksi pysynyt tyynenä ja koittanut muistaa vanhan hyvän ohjeen: vedä syvään henkeä ja laske kymmeneen. Tosin ilman tuota hengen vetoa, koska se ärsyttää vaimoa. (Vaimo korjaa: saan kuulemma vetää henkeä, kunhan en hengitä sitä ulos. Koska se ärsyttää.)

"Jos vielä kerrankin hönkäiset..."
Tässä eletään nyt toista päivää melkoisen ärripurrin kanssa. Tosin pikkuhiljaa alan oppia pitämään pahimmat känkkäränkät loitolla. Siihen auttaa parhaiten myönnyttely. Toistan vain lauseita Kyllä, rakas, En tietenkään, rakas tai Olen kyllä ihan täysin samaa mieltä. Rakas.. Tarkoitin sitä tai en.

Muuten aika on kulunut "rattoisasti" pohtien niitä pirun vaunuja. Parit liikkeet on nyt käyty läpi, kuten myös parit tiukkasävyiset keskustelut. Tai siis minähän olen tietysti vain myönnytellyt, mutta vaimo saa tehtyä kyllä keskusteluista tiukkasävyisiä silloinkin, kun olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ärripurri. Noh, vaunujen vaatimukset alkavat olla selvillä. Ne tulevat tässä:

  • Yhdistelmät
  • Kääntyvät, lukittavat, mahdollisimman isot etupyörät
  • Heittoaisa
  • Kiva väri
  • Keskiöjarrut
  • Täyskumi-/kennorenkaat

Kiva väri on nyt sitten ihan vaatimuksena, koska vaimo päätti iskeä vyön alle toteamalla, että hän joutui jo hääpuvustaan tinkimään, eikä aio vaunujen kohdalla tehdä samoin. Auts. Mitä tuohon voit sanoa. Minäpä kerron, mitä siihen voi sanoa: Olen kyllä ihan täysin samaa mieltä, rakas.

Näin ollen ollaan rajattu vaihtoehdot aika lailla kolmeen malliin: kärkipaikkaa rankingissa pitää tällä hetkellä jo edellisessä postauksessa esitelty Hartan Topline S tiukasti kannoillaan Teutonia... 

(Seuraavaksi autenttista tekstiä juuri tällä samaisella hetkellä käydystä keskustelusta.)

Minä: Missäs ne Teutonian esitteet on?
Vaimo: Ei kai meillä muita vaihtoehtoja ole?
Minä: Jaa kuin noi Hartanit vai?
Vaimo: Niin.

Eli ilmeisesti päätös on tehty. Hartan Topline S on "meidän" valintamme. :)

Mahdollinen värivaihtoehto. Oikeasta mallista kuva edellisessä postauksessa.

iPhone: VIIKKO 14, PÄIVÄ 5
Onko mahavauvallasi jo lempinimeä?

Eipä oikeastaan. Minä sanon vauvaa kavereiden kanssa "Mötköksi" ja vaimo kutsuu kuulemma (mielikuvituksellisesti) "Pikkuiseksi". Mutta yksi asia on varma: masuasukiksi vauvaa ei tulla kutsumaan. Saati sitten rakkauspakkaukseksi. Ja vaimo on samaa mieltä kanssani.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Vaunuostoksilla

Olemme melko lailla heti raskauden varmistuttua alkaneet ajatella vaunujen hankintaa. Vaunut ovat todennäköisesti tässä projektissa se suurin ja tärkein hankinta itse vauvan jälkeen, joten valinnan olisi hyvä olla onnistunut ja hyvin valmisteltu.

Ensimmäinen huomio vaunuista: ne ovat prkleen kalliita. Uutena ostettuna hinnat näyttävät pyörivän lähempänä 1000 euroa kuin viittäsataa. Käytettyinäkin laadukkaista vaunuista saa pulittaa helposti tuon 500e...Eli melko suuria eroja hinnasta löytyy. Käytettyjen vaunujen puolesta puhuu tietystikin hinta, kun taas ostaessa uudet vaunut saat juuri sellaiset kuin haluat ja täyden takuun kaupan päälle. Pari viikkoa on nyt katseltu netistä käytettyjä vaunuja, ja vaikka potentiaalisia ehdokkaita onkin löytynyt, ei mitään täydellistä helmeä ole silmiin osunut. Tänään kävimme sitten Vauvatalo Johannassa tarkastelemassa liikkeestä löytyvää valikoimaa ja pikkuhiljaa alkaa kyllä tuntua siltä, että taidamme kallistua uusien vaunujen suuntaan, hinnasta huolimatta.

Hartan Topline S - 799e
Vaunukaupan tädin mukaan "Sitten ollaan jo pitkällä, jos väriä mietitään.". Ei muuten pidä paikkaansa. Meistä toiselle väri on ollut ensisijainen valintakriteeri. Arvatkaa kaksi kertaa kummalle. (Itse katsoin esimerkiksi noista kuvan vaunuista ensimmäisenä kääntyviä etupyöriä ja heittoaisaa, vaimo katsoi vaunuihin tehtyjä helmikirjailuja...) Vaimo siis haluaisi valkoiset vaunut. Valkoinen on minustakin kiva väri, mutta Suomen ilmastossa ei ehkä sittenkään se kaikkein käytännöllisin valinta. Lopulta kokosimme tuollaisen kuvan mukaisen kompromissin, mutta kuulemma Hartanin vaunuissa tuollainen "modaaminen" ei oikein onnistu, koska vaunut tulevat kantokoppineen aina kokonaisuuksina. Emmaljungalla ja Teutonialla miksaaminen onnistuu kuulemma helpommin. Harmi vaan, että ne on vielä noita Hartaneitakin kalliimpia. :/ Mutta otettiin nyt kuitenkin kaupasta mukaan molempien esitteet.

"On mistä valita, sata vaunua listalla..."
Niin ja iloisten asioiden sekaan vähän huonompiakin uutisia. Kela muisti allekirjoittanutta eilen kirjeellä, jossa perittiin vuoden 2010 opintotukia takaisin vaatimattomat 1028e. Nice. Mutta minkäs teet, kun on menneet laskut poskelleen pari vuotta sitten. Maksettavahan ne on, vaikka olisihan se ollut kiva ostaa tuolla rahalla jotain. Esimerkiksi mitkä tahansa lastenvaunut...

Mutta en aio antaa tuonkaan asian pilata päivää. Joka tapauksessa elän elämäni parasta aikaa juuri tässä ja nyt. Oma koti, kaunis ja ihana vaimo ja kaiken huipuksi vielä erittäin toivottu pikkuinen matkalla maailmaan. Ja kunhan kesään mennessä saan gradun pois alta, auton vaihtoon ja nuo Kelan laskut maksettua, niin ensi kesästä tulee paras kesä ikinä. :)

Ja kiitokseksi niille, jotka jaksoivat lukea koko kirjoituksen loppuun asti, tässä palkintona vielä masukuva tältä aamulta. Eipä sitä vielä paljon ole, mutta enemmän kuin viimeksi kuitenkin. :)

Aamumasu mallia 14+1
iPhone: VIIKKO 14 PÄIVÄ 1
Alkaako vatsasi jo näkyä?

Ikävä kyllä alkaa, mutta onneksi alkaa vaimollakin.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

AngelSounds - Päivän pelastaja

Doppler on saapunut! \o/

Tänään tuli postista lappu, että paketti on noudettavissa klo 16 alkaen. Vaimohan oli töissä kolmeen asti, joten sinällänsä aika sopivaan aikaan oli nouto ajoitettu, mutta kävin silti jo yhdeltä kysymässä pakettia. Ei ollut silloin vielä saapunut posteljoonin kierrokselta, mutta heti kun olin hakenut vaimon töistä, saatiin haettua dopplerikin.

Kotona ei paljoa sitten nokka tuhissut. Paristo paikoilleen, vaimo selälleen ja geeliä mahalle. Pari minuuttia kuulokkeista kuului vain piinaavaa kohinaa, mutta kun oikea paikka löytyi niin se oli kerrasta jackpot! Sydämenlyönnit kuuluivat niin selvästi, että piti melkein varmistaa, onko siinä vaimon ihoa enää välissä ollenkaan. :D Käsiajanotolla laskin sykkeeksi noin 145-150 bpm, eli pikkuisen vähemmän kuin mitä neuvolassa oli mitattu, mutta tärkeintä oli toki kuulla pienen sydämen hakkaavan raivokkaasti elämää. On siellä melkoinen dynamo käynnissä. :)

Thank you, Mr. Edward H. Hon :)

Ja sitten muihin aiheisiin. Vaimon maha on alkanut kasvaa. Jee! Tosin hänen mukaansa kasvu johtuu lähinnä turvotuksesta ja ummetuksesta. Mutta kuten suosikkibloggaajani H yhdessä kirjoituksessaan erinomaisesti kiteytti: Suurentunut masu + vauva = vauvamasu. Sen verran voisin tätäkin vielä yksinkertaistaa, että mielestäni kaavaksi riittää vallan mainiosti *masu + vauva = vauvamasu*. Noh, joka tapauksessa vaimo koittaa nyt helpottaa oloaan vetämällä Bonan luumusosetta. Vauva lienee jo aloittanut äidin koulimisen tulevaisuuden ruokailuja varten.

Hieman huonompana uutisena se, että vaimoa heikottaa nykyään aika usein. Eilen kaupassa, tänään töissä, huomenna ties missä. Olen koittanut sanoa, ettei nyt lähde esimerkiksi töissä yksin raahaamaan roskia kellariin vaan pistää vaikka harjoittelijat asialle. Ja niitä isoja kaupan lasiovia ei pidä sulkea, jos se tuntuu mahassa. Täytyy varmaan kohta palkata sille joku ympärivuorokautinen vahtikoira, joka estää tekemästä liian raskaita hommia...

Katsotaan jos perjantaina laittaisi uutta masukuvaa, kun siirrytään 15. raskausviikolle. :)

iPhone: VIIKKO 13 PÄIVÄ 6
Kehossasi kiehuu varsinainen hormonisoppa!

Itselläni ei kiehu mikään muu kuin jauhelihasoppa hellalla, mutta eipä tuleva äitikään ole mitenkään erityisesti "hormoniensa valtaan" joutunut. Ei itkuja, raivareita tai mitään muutakaan. Ja hyvä niin. :)

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ostoksia

Tänään tuli vähän shoppailtua. Heti aamusta huusin huuto.netistä kotidopplerin. Postikuluineenkin hinta jäi vain vähän yli kahteen kymppiin, joten säästöä uuteen verrattuna tuli melkein 50%. Vaimo on hintaan tyytyväinen ja nyt allekirjoittanut voi alkaa sormet syyhyten odottamaan pakettia. :) Vapise vauva, kohta isi on kuulolla!

Myöhemmin päivällä poikettiin pyörähtämässä ostoksilla ja mukaan tarttui taas pieniä ja suloisia vaatteita. Unisexia tietysti, kun tulokkaan sukupuolesta ei ole vielä mitään hajua. Mutta vaikka olisikin, niin unisex-värit tulevat varmaan säilyttämään suosionsa meidän vauvanvaatelaatikossa. Pinkkiä on varmasti tulossa jonkin verran, jos vauva osoittautuu tytöksi, mutta ei siitä kyllä mitään ykkösväriä silloinkaan tule.

Raitapaita by newbie KappAhlista, muut Lindexiltä. Ruusut isiltä äidille.
Seuraavaa kirjoitusta luvassa varmaankin sitten kun doppler saapuu, eli mahdollisimman pian. Ja koitanpa saada tuoretta masukuvaakin esille lähiaikoina. :)

iPhone: VIIKKO 13 PÄIVÄ 3
Kaikki elimet ovat nyt muodostuneet.

What? Eikös ne olleet muodostuneet jo useampi viikko sitten? Tämä taitaa olla sovelluksen vakioinfo aina niille päiville, kun kehitysosasto ei ole mitään muuta sanottavaa keksinyt. :D

torstai 9. helmikuuta 2012

13+0

Tälle päivälle vain lyhyt iloinen postaus.

Neljästoista raskausviikko pyörähti tänään käyntiin ja näin olemme virallisesti ohittaneet "riskirajan". Keskenmenon todennäköisyys on siis laskenut sille tasolle, että voidaan melko varmuudella todeta meidän kahden hengen talouden saavan elokuussa lisävahvistusta. :) Olo on varsin onnellinen. Siellä se meidän tilaus kasvaa ja kehittyy koko ajan kohti toimituspäivää.

Hyvään fiilikseen on myös syytä siinä, että parin päivän taivuttelun jälkeen vaimo antoi lopulta luvan huutaa huuto.netistä kotidoppleria. Sieltä sen voi saada varmaan jopa puoleen hintaan ovh:sta, mutta tärkeintä olisi kyllä nyt nopeasti saada laite käsiin ja kuulokkeet korville. (Miten niin malttamaton...)

Huomenna palkkapäivän kunniaksi parturiin ja hot wingseille Hookiin hyvällä kaveriporukalla.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille! :)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Sydänääniä

Eilen oli toisen neuvolakäynnin ja samalla ekan lääkäritapaamisen aika. Itsellä osui viikon ainoa työvuoro ikävästi sen päälle, joten ajattelin heti vaihtaa vuoron pois jotta pääsisin mukaan. Vaimo kuitenkin oli sitä mieltä, että minun on ihan turha tulla sinne, koska ei siellä tehdä muuta kuin gynekologinen tutkimus ja silloin vaimo ei edes halua mun olevan siinä vieressä. Uskoin häntä ja menin töihin. Virhe.

Vaimo tapasi samalla meidän varsinaisen omahoitajan, joka oli ekan käynnin aikaan lomalla (ja on muuten ensi käynninkin aikaan, ehdinköhän minä tapaamaan tätiä ennen synnytystä). Kuulemma ihan mukava vanha täti. Paino oli noussut sopivasti ja verenpainekin pysyi pienestä noususta huolimatta hyvissä lukemissa. Tällä kertaa virtsassakaan ei ollut mitään ongelmia (kun oli ohjeistukset tiedossa) ja lääkärin mukaan limakalvotkin on hyvässä kunnossa. Hoitaja oli kuulemma kysellyt paljon samoja asioita kuin se ekan käyntikerran tuuraaja, eli mikäs on elämäntilanne ja mitäs mies tekee ja lopuksi antanut mukaan lantionpohjan lihasten jumppaohjeita ja muita liikuntaneuvoja. Mutta sitten! Tietystikin olivat kuunnelleet vauvan sydänäänet! Ekaa kertaa minun vauvan sydänäänet ja minä en ole paikalla. :(

Tärkeintä on tietysti, että ne kuuluivat ja että syke oli hyvä (160-170), mutta silti olen hieman pettynyt. Ehkä vähän itseenikin, kun päätin mennä töihin. Alusta asti olen halunnut olla mahdollisimman paljon mukana kaikessa ja pysyä ajan tasalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu ja nyt sitten missaan oman lapseni ensimmäiset sydänäänet. Kolme ihmistä (vaimo, hoitaja ja joku god damn harjoittelijakin vielä) on kuulleet ne, mutta minä en.

Saattaa olla, että teen tästä nyt vähän liian isoa numeroa, mutta jotenkin nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että jäin vähän ulkopuoliseksi. Kaverin mukaan sydänäänet eivät ole mitenkään erityinen juttu ja että niistä katoaa ensiviehätys hyvin nopeasti ja vaimokin muistutti, että olen sentään nähnyt ultrassa livekuvaa siitä, kun sydän sykkii. Mutta silti. Jokin tässä nyt kaivertaa...

Katselin jo kotidopplereiden hintoja. Angelsoundsin saisi nyt halvimmillaan netistä hintaan 39e sis. postikulut. Vaimo vaan ei lämmennyt idealle. Kuulemma laite on ihan "turhake" ja maksaakin vielä. Mutta helppoahan se on sanoa, kun itse on juuri saman päivän aamuna kuullut pienen sydämen lyövän villisti, täynnä elämää. Vaimo saa kuitenkin tuntea vauvan liikkeetkin paljon ennen kuin minä ne voin masun päältä tuntea, niin olisi se nyt oikeus ja kohtuus, että itsekin saisi ultrakuvan lisäksi jotain kouriin tuntuvaa todistetta pikkuisen läsnäolosta. Tai tässä tapauksessa kyllä korviin tuntuvakin kävisi. Jotain ihan pientä. Ei kai se ole liikaa vaadittu?

Isi rakastaa sinua

maanantai 6. helmikuuta 2012

Herkuttelua ja kummittelua

Viime yönä soin itselleni ensimmäisen vapaan herkutteluillan kolmeen viikkoon. 16. tammikuuta aloitin siis tosiaan sen pienimuotoisen elämäntaparemontin, jolloin pistettiin ensimmäisenä ruokavalio jotenkuten kuntoon ja aloitettiin lisäksi monipuolisempi liikunta ainaisen lajiharjoittelun rinnalla. Kolmessa viikossa aamupainosta on pudonnut kolme kiloa ja jotenkin olo on tuntunut muutenkin paremmalta, eikä edes syötyjen aineksien syöttäminen nettipalveluun ole kiristänyt hermoja kuin ajoittain, vaikka kännykällä homma onkin melko hidasta.


Puoliaika!
Viime yönä päätin kuitenkin olla laskematta, mitä suuhuni laitan. Ja syyhän oli selvä. Jos vietät koko yön Hervantalaisessa opiskelijakämpässä kolmen muun miehen kanssa katsoen töllöstä amerikkalaisen jalkapallon vuosittaista multihuipentumaa eli Super Bowlia, näyttäisi kalorilaskuri aamulla niin masentavia numeroita, että köyden rasvaamisen voisi aloittaa saman tien...Söin ja join hyvällä omallatunnolla ja päätin tänään vetäistä oikein kovat reenit ja syödä überterveellisesti. Myös joka-aamuinen vaa'allakäynti sai tänä aamuna jäädä väliin. Katsotaan sitten huomenna rytmin ja syömisen hieman tasaannuttua...


Käytiin toissapäivänä myös moikkaamassa kaveripariskunnan kolmiviikkoista neitokaista. Kaikki näyttävät toipuneen synnytyksestä hyvin ja tuore isä vaihteli vaippoja tottuneen oloisesti. Kerrottiin samalla sitten myös, että tyttönen saa elokuussa leikkikaverin ja näyteltiin ultrakuvia. Ja sitten ihan yhtäkkiä (ja oikeasti aika yllätyksenä) perheen äiti kysäisi, että jokos meidän kummilapsikiintiö on täynnä vai mahtuisiko vielä yksi. Mukava yllätys, ei siinä mitään. Tietysti suostuttiin. Itselläni on ennestään pian 12-vuotias "oma" kummipoika ja lisäksi vaimon kanssa yhteinen nelivuotias vastaava. Eli ensimmäinen kummityttö on nyt sitten vuorossa. :)

Tuo raskaana oleva puoliso on voinut viime päivinä ihan hyvin, joskin pientä äreyttä näyttäisi olevan ilmassa. Tai sanotaanko näin, että niin kauan kuin allekirjoittanut toimii halutulla tavalla, kaikki on ok, mutta pienestäkin virheestä tulee palaute välittömästi. Vaimo ei ole koskaan ollut mikään huutaja tai väittelijä (meillä mies on se, jonka mielestä asioista pitää puhua), vaan vihaisuus ja ärtymys näkyy mykkäkouluna ja kuuluu niiden harvojen sanojen äänensävystä varsin selvästi. Äsken unohdin herättää vaimon nokosilta ja se mokoma heräsi 8 minuuttia myöhässä. Damn. Pitää varmaan alkaa itse laittaa herätyskello soimaan silloin kun pitää herättää toinen. Kun jostain syystä se toinen ei sitä herätyskelloa näytä käyttävän...

iPhone: VIIKKO 12 PÄIVÄ 4 
Vauva osaa jo haukotella makeasti.

Tämä on kyllä hauska ajatus. :D Siellä se vaan kelluu ja pyörii. Ja haukottelee. Taitaa tulla isäänsä.

PS. 25 lukijaa! Tervetuloa kaikille, toivottavasti jaksette lueskella tekstejä. Ja jos on jotain kyseltävää tai ehdotuksia (tai kritiikkiä), niin rohkeasti vaan kommenttia tulemaan. Niihin vastaileminen on aina ilo. :)

perjantai 3. helmikuuta 2012

Haaste

Bongasin H:n (EDIT 4.2.: Ja näköjään ilmeisesti myös Daephin) blogista itselleni osoitetun haasteen, ja vaikka yleisesti suhtaudunkin kaikkiin facebook-, maili- yms. haasteisiin/kiertokirjeisiin hieman nihkeästi, ajattelin kuitenkin vastata tähän, koska tämä todennäköisesti kertoo lukijoille myös jotain minusta. Joten ei muuta kuin asiaan:

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."

Toisin kuin H:ta, minua ei materiaalisyyllisyys ole koskaan suuremmin vaivannut. :D

2. Omakotitalo

Ja JOS kerran rahasta ei olisi huolta, niin talohan sijaitsisi rinteessä järven rannalla, siinä olisi kolme kerrosta, joista alin olisi minun oma henkilökohtainen valtakuntani, eli iso sauna, poreallas, suuri takkahuone, terassi ja pieni baaritiski laajalla valikoimalla. Ulkoa talo voisi näyttää esimerkiksi tältä (tämä olisi muuten tällä hetkellä myynnissäkin):

Myyntihinta 3,5 M€
3. Talo Italiassa

Kiva pikku kakkoskämppä kylmiä talvikuukausia varten. Eipä tarvisi potea reumaoireita Suomen pakkasissa. Erityisen houkutteleva vaihtoehto juuri tällä hetkellä. :D

Mamma mia, quella casa bella!

1. Auto

Kuten huomaatte, numerointi menee tässä listassa hieman oudosti. Syy löytyy siitä, että aloitin tämän kirjoituksen kirjoittamisen jo päivällä, mutta keskeytin siksi aikaa, kun lähdin käymään meidän nykyisellä "autolla" asioilla. Ennen tätä reissua auto oli listalla kolmantena ja talot listan kärjessä, mutta nyt on kyllä pakko todeta, että ihan ensimmäisenä ostaisin uuden auton ja heivaisin meidän Citroën C4 2.0 VTR:n pellolle. Mahdollisesti purettuani siihen pari päivää kiukkua esimerkiksi kirveen ja pumppuhaulikon kera. Ja veikkaanpa, että tuo raskaana oleva osapuolikin osallistuisi tähän hupiin enemmän kuin mielellään...Auton ei tarvitsisi olla mikään Ferrari tai Porsche, vaan luotettava ja mukava perheauto kelpaisi täydellisesti. Mutta kun kerran rahaa olisi, niin voisin kyllä ottaa sen kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla.


Esimerkiksi tämä kävisi vallan mainiosti

4. Emmaljunga City Cross White Leatherette pehmeällä kantokassilla


Jotain ajankohtaistakin tietysti pitäisi hankkia, kuten nämä. Varsinkin vaimon mielestä. Ja onhan se mukavaa laittaa listalle jotain sellaista, jonka hankkiminen on edes teoriassa mahdollista lähiaikoina. Voipi kyllä jäädä teorian asteelle, ellei jotain mukavaa satu. On toi 800e ja rapiat sen verran suolainen lähtöhinta...Vaihtaiskohan ne Emmaljungalla nämä päikseen meidän sitikkaan?

Näitä kelpaisi elokuun helteille työnnellä

5. Valkoinen Macbook Pro 17"


Viidettä kohdetta oli vaikea keksiä, mutta kuunnellessa sylissä lojuvan antiikkivehkeen rohinaa tämä tulee kuitenkin väistämättä mieleen. Varsinkin kun kesken edellisen lauseen piti käydä hakemassa toisesta huoneesta virtajohto, kun akku alkoi (taas) huutamaan vajaustaan. :D

Vannoutunut PC:n käyttäjäkin voi muuttua...

Varmasti jotain tärkeämpääkin kuin valitut artikkelit tälle listalle voisi nostaa, mutta nämä viisi tavaraa nyt ainakin tulisivat välittömästi käyttöön. :)

En aio haastaa ketään nimeltä vastaamaan tähän haasteeseen, vaan annan kaikille mahdollisuuden vastata tähän ihan omatoimisesti. Kaivakaa esiin sisäinen materialistinne.

torstai 2. helmikuuta 2012

Ultra bra!!

Nyt voi huokaista. Ultra on takana ja kaikki näyttää olevan kunnossa. :)

Oikein mukava täti otti meidät vastaan ja käytiin suoraan asiaan, eli vaimo selälleen ja katsetta monitoriin. Hoitaja sanoi, että kokeillaan ensin vatsan päältä vaikka usein tässä vaiheessa ei vielä mitään siitä näekään. Noh. Anturi ehti tuskin koskettaa masua, kun ruudulle ilmestyi selkeä kuva pienestä ihmeestä ja lujaa sykkivästä sydämestä. Ennen tutkimuksen aloittamista allekirjoittaneella oli pienen pienen hetken sellainen olo, että ei ihme, jos tuleva isäkin saattaa pökrätä. Mutta heti kun kaveri ilmestyi näkyviin, niin kaikki epävarmuus katosi ja tilalle syöksyi valtava onnellisuuden ja ylpeyden tunne. Erään suomalaisen yhtyeen hittikipaleessa sanotaan varsin kuvaavasti "Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit". Juuri siltä tuntui kyseisellä hetkellä. Ja asiaankuuluvasti pieni tippa silmäkulmassa.

Mitat tarkistettiin toki vielä alateitsekin, josta saatiin entistäkin terävämpi kuva.

Siellä sitä vaan kellutaan
Kovin oli liikkuvainen kaveri. Kädet ja jalat viuhtoivat jatkuvasti ja asento vaihtui koko ajan. Hoitajan toteamus "No nyt siellä vihdoinkin vähän rauhoituttiin..Jaa eipäs sittenkään." antaa aika kattavan kuvan koko tarkasteluajasta. Taitaa olla perinyt isänsä tanssimuuvit. ;-D Ja vaikka saatiinkin aika pitkään nauttia ikiliikkujan esityksestä, niin shown loppuminen oli pettymys. Monitoria olisi voinut tuijottaa vaikka koko päivän.

Ja tehtiinhän siellä niitä mittauksia ja tarkistuksiakin. Päästä peppuun oli pituutta kertynyt noin 5,7cm ja hyvin näkyneen reisiluun myötä kokonaiskooksi arvioitiin jo reilusti yli kuusi senttiä. Korvasta korvaan melkein 2cm ja niskaturvotusta vain vähän yli millin verran. Eli Down-riskiluvuiltaankin kaveri oli huippuluokkaa. Mahalaukku ja virtsarakkokin näkyivät jo selvästi, kuten myös selkäranka, napanuora ja pätkä aortan kaarta. Kaiken kaikkiaan tyypin ensimmäinen kuvaussessio oli oikein onnistunut. Suorastaan täydellinen. Ja sellainen olo on isilläkin. Täydellinen. Taidan olla rakastunut.

Vaihteeksi selällään
iPhone VIIKKO 12
Vauvasi osaa jo imeä peukaloaan.

Ei taida kaverilla olla paljon aikaa imeskellä, ainakaan päätellen tarmokkaasta heiluttelusta. :D

PS. Aika jännä juttu muuten, että vaikka ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä jo lähes 11 vuotta, niin sillä hetkellä kun rakas siitä tutkimuspöydältä nousi, näin hänet ihan uudessa valossa. Entistäkin täydellisempänä.

Tänään on täydellinen päivä. :) 

Jännittää...

Nopea päivitys aamun fiiliksistä tähän väliin, kun ultraan lähtö lähestyy.

Yö meni kieriessä ja seiskan jälkeen ei enää uni juuri tullut silmään. Vaimo nukkui oikein makoisasti kahden peittonsa alla, mutta allekirjoittanut pohti syntyjä syviä. Onko vauvalla kaikki hyvin? Onko siellä edes vauvaa? Mitä jos ei ole? Mitä jos jokin on huonosti? Mitä jos siellä on enemmänkin kuin yksi!?!?

Eli pikkuisen on jännät hetket käsillä. Onneksi tunnin päästä ollaan jo paljon viisaampia. :)

Ja sitten se suurin jännityksen aihe: lähteeköhän meidän auto tuolta parkkikselta yhtään minnekään näillä keleillä...