Seesteinen keskiraskaus

Taas on yli viikko vierähtänyt viimeisimmästä blogipostauksesta. Mutta mitäpä sitä kirjoittamaan, jos varsinaista asiaa ei ole.

Raskauden suhteen elämme juuri nyt otsikon mukaista rauhallista aikaa. Teelusikka jumppaa säännöllisesti, yleensä iltaisin, ja potkut ei pelkästään tunnu, vaan myös näkyvät jo päällepäin. Tuleva mamma voi hyvin ja isi vääntää gradua. Kävin viikko sitten sopimassa proffan kanssa, että palautan gradun esitarkastukseen viimeistään 27. päivä. Eli tänään on tasan viikko aikaa. Mutta mikä kummallisinta, mulla ei ole minkäänlaista paniikkia tuon dediksen suhteen. Tuntuu siltä, että gradu tosiaan on tarkastettavassa kunnossa ensi perjantaina. :)

Käytiin tänään taas moikkaamassa kummityttöä. Sekin pirulainen täytti jo kolme kuukautta. Kyllä aika vaan rientää. Meilläkin on laskettuun aikaan enää 16 viikkoa. Huh huh. Kummityttö on varsin mukava tapaus. Ei juuri kitise, hymyilee kaikille ja nukahti vaunuihinsakin muutaman minuutin hyssyttelyllä. Toivottavasti meidänkin Telsusta (juu, se on hänen lempinimensä) tulee yhtä iisi tapaus. Vaikka maanantaina kummityttö oli kuulemma ollut rokotuskäynnillä hieman hirvittävämpi. Saattaa siis olla, että tyttö on vain vieraskorea eikä kiukuttele muille kuin porukoilleen. :D

Mutta yksi asia kyllä ärsyttää, ja se on tuo "kevät". Tampereella tuli taas tänään lunta. Tosi kiva. Nyt tulee vettä. Frisbeegolfkausi on avattu jo väkisin, mutta olisi se kiva käydä heittelemässä vähän paremmilla keleillä. Päivää tosin piristi tieto veronpalautuksista. Joulukuussa vois olla rahaa ostaa jotain kivaa. :)

Pistetään nyt loppuun vielä tuore masukuva. Tänään elämme siis viikkoa 23+1. Hyvää viikonloppua!

iPhone: VIIKKO 23, PÄIVÄ 1

Jos laulat vauvallesi tiettyä laulua, hän tunnistaa sen syntymän jälkeen.

Tästä tiedosta allekirjoittanut on jo hetken aikaa ottanut kaiken ilon irti. Vauva on tähän saakka saanut kuulla lähinnä isin esittämiä Petri Nygård -covereita...

PS. Isistä tuli viikko sitten opiskelijoiden Suomen mestari ultimatessa. Sisäkausi päättyi siis kivoissa merkeissä. :)
PPS. Yli 50 lukijaa! Huikeeta! Kiitos kaikille teille! :)

Month of Achievements ja tunnustus

Sain uuden tunnustuksen H:lta (9 kuukautta miehen silmin). Suurkiitos.

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse 5 suosikkiblogiasi (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille kommentoimalla heidän blogiaan.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin 5 omalle suosikkiblogilleen.

Lahjoitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Uuden tulokkaan päiväkirja

Odotan odotan, että tapahtuis jotain

Matkalla äidiksi

Vauvalandia (vaikka onkin tämän jo saanut, niin silti haluan antaa huomiota sinnekin :) )

Ja sitten takaisin asiaan.

Se olis sitten huhtikuu. Month of Achievements. Toivottavasti. Mutta mitä nyt sitten pitäisi saavuttaa?

Gradu

Graduhan on siis ollut tekeillä jo syksystä 2009, mutta erinäisistä hyvistä ja vähemmän hyvistä syistä se on vieläkin kesken. Nyt kuitenkin on takaraivossa alkanut todella kolkuttaa jokin kumma tunne. Olisikohan se kuuluisa omatunto. Kun vauva syntyy syksyllä ja vauvan äiti on äitiyslomalla, on aika selvää, että isin pitää tehdä töitä. Ei siis enää opiskella, varsinkaan kun opintotukikuukaudet on käytetty lähes loppuun ja sekin tulonlähde on siis ulottumattomissa. Juttelutuokio professorin kanssa selvensi asioita sen verran, että mikäli haluan saada graduni painosta kevään aikana, pitäisi se saada esitarkastukseen huhtikuun aikana. Joten eilisestä alkoi loppusuora. Onneksi ei ihan tyhjästä pidä aloittaa, vaan tutkimus on jo tehty, nyt pitää vaan kirjoittaa. Mutta miksi, voi miksi, gradutekstiä ei synny yhtä helposti kuin vaikka tätä blogitekstiä?

Dieetti

Talvi tuli ja talvi meni (ja tuli näköjään taas). Mutta jotain tuli, eikä lähtenyt. Nimittäin ylimääräistä rasvaa kroppaan. Huhtikuu on siitä hieno kuukausi, että se ei sisällä mitään erityisiä juhlan aiheita, eikä siis näin ollen myöskään suurempi sudenkuoppia esimerkiksi kakkujen tai alkoholin muodossa. Siispä nyt on hyvä aika kiristää vyötä. Tänään alkoi kova viiden viikon detox-dieetti, jolla pitäisi saada poltettua mukavasti rasvaa pois. Tavoitteena olisi pudottaa vappuun mennessä muutama kilo painoa ja sen lisäksi muuttaa osa rasvasta takaisin lihakseksi. Toivottavasti tämäkin onnistuu.

Koska koitan nyt oikeasti saada gradua väsättyä, voipi käydä niin, että blogi elää hieman hiljaisempaa eloa kuukauden verran. Koitan saada postauksen ainakin kerran viikossa aikaan, mutta jos teksti alkaa soljua graduun mukavasti, niin en lupaa mitään. Toivottavasti ehdin ja jaksan kirjoittaa tännekin aika ajoin.

Mutta nyt siis nettiselain kiinni ja gradu.doc auki. Katsotaan mitä tästä tulee.

iPhone: VIIKKO 20, PÄIVÄ 5

Puolivälissä ollaan!

Tsiisus. Aikahan lentää. :)

PS. Jotta ei nyt ihan ilman vauvajuttuja tämä postaus menisi, niin kerrottakoon, että Teelusikalla oli eilen elämänsä jumppapäivä. Yli tunnin möyrittiin ja potkittiin äitiä ja isiä, ennen unten maille menoa. Oli aika ihanaa. Siis isistä. Äidille olisi vähempikin riittänyt... 

Kotisairaala

Meillä ollaan nyt sitten oikein porukalla sairaana. Oma flunssa jatkuu, vaikka pelireissun sainkin hoidettua suhteellisen kunnialla alta pois, ja nyt olen sitten tartuttanut tuon paremmankin puoliskon. :/ Yöt on hankalia, kun makuuasennossa tuntuu oireet aina pahenevan, varsinkin vaimolla, joka ei saa edes ottaa mitään yskänlääkettä. Mutta yllättävän hyvällä tuulella ollaan, vaikka tietysti tämä lenssu osui perinteisesti vaimon lomaviikolle. Se sairastaa aina lomallansa...

Mutta paistaa se päivä nenäliinakasaankin, nimittäin yksi meistä tuntuu voivan oikein paksusti. Mahassa asuvalla kaverilla menee lujaa. Varsinkin vaimon käytyä makuulle alkaa yleensä melkoinen jumppaaminen, joka tuntuu välillä masun päällekin varsin selkeästi. Harmillista kyllä, Teelusikka harrastaa liikuntaansa yleensä silloin, kun isi on jossain muualla. Kuten Virossa, kaupassa tai vaikka vessassa. Heti kun isin käsi tulee masulle, liikkuminen loppuu kuin seinään. Ehkä vauva vain möykkää ikäväänsä. Missä isi on? Haluan isin! Tai ainakin näin on mukava ajatella asian olevan. :)

Kävin tosiaan viikonloppuna joukkueen kanssa Tallinnassa pelireissulla. Ja kappas vain, siellähän oli eräällä järjestävän seuran jäsenellä Hartanin Topline S -vaunut kentän reunalla. Kävin sitten kysäisemässä kyseisten vaunujen hintaa etelänaapurissa, ja kuten arvata saattaa, halvathan ne oli olleet. Oli ostanut ne tallinnalaisesta Beebimaailm -liikestä hintaan 580e. Eli vaatimattomat 219e halvemmalla kuin mitä noi Tampereella maksaa. Täytyypä tosissaan alkaa pohtimaan vaihtoehtoa, että kävisi Tallinnassa kesällä hakemassa vaunullisen halpaa juotavaa...

Olen muuten näköjään saanut pari tunnustusta muilta blogisteilta. Kiitos H (9 kuukautta miehen silmin) ja angel86 (Pikku pallero). :) Vastaan tunnustukseen seuraavalla kerralla, nyt täytyy taas niistää...Mutta sitä ennen vielä uusi masukuva:

18+4

iPhone: VIIKKO 18, PÄIVÄ 4

Tuntuuko, kuin mahassa kuplisi? Se voi olla vauvasi!

Juu, kyllä kuplii ja lujaa kupliikin. Siellä se toukka möngertää. :)  

Kicker!

No niin. Alkoihan ne vauvan liikkeet tuntua. Vaimo on pieniä "mahakramppeja" tuntenut jo parin viikon ajan, mutta ei ole uskaltanut uskoa niitä meidän "teelusikan" (onhan vauva jo paljon isompi, mutta nyt tämä nimi näyttää jäävän työnimeksi loppuun asti) muuveiksi. Toissapäivänä sitten olin koneella, kun vaimo olohuoneessa päästi jonkun yllätyksen ja kivun välisen "auts" -äännähdyksen. Heti tietysti paikalle kyselemään, mikä on. Onko jokin vialla? Sattuuko? Jäätelöä?

Oli kuulemma hieronut mahaansa vähän siinä mielessä, jos sieltä jotain tuntuisi vastineeksi, ja sitten oli tullut kolme "kramppia" kolmeen eri kohtaan peräkkäin. Kramppeja. Niivvarmaan! Lopuksi oli kuulemma vielä tuntunut kunnon töytäisy kohti alapäätäkin.

Tänä aamuna pistin käden masulle, tökkäisin vähän ja sanoin jotain, että "no niin, potkaisepa isiäkin oikein kunnolla". Ja sitten se tuntui. Ihan pienen pieni kupla. Niin pieni, että oli pakko kysyä vaimolta varmistus.

"Tunsiksä jotain?"
"Joo siellä vasemmalla."
"Niin tässä vai?"
"Niin."

HIGH FIVE! \o/

Tänään käytiin myös ostoksilla anopin ja appiukon kanssa. Mentiin alunperin katsomaan sitteriä Kodin Ykkösestä, mutta karseet jonot ja huono valikoima sai nopeasti suuntaamaan Vauvatalo Johannaan katselemaan tarjontaa (sittereitä, vaunuja etseteraa). Siellä sitten silmiin osui nätti valkoinen pinnasänky. Ja mikä tärkeintä, suhteellisen halvalla. Päätettiin sitten ottaa se samantien mukaan. Onpahan sitten ainakin jotain isompaa hankittuna. Ja anoppi vielä halusi välttämättä maksaa. Noh, ilmainen on aina halvempaa. :)

Iltapäivästä sitten heivasin TV-tason ja telkkarin huoneen nurkkaan ja kokosin ton sängyn vaimolle yllätykseks. Saa tosin nähdä, onko yllätys positiivinen vai negatiivinen. Tää huone on nyt meinaan aika pirun täynnä tavaraa...Kerron reaktioista sitten seuraavassa postauksessa.

kauniita unia

tytöt saa elokuussa kilpailijan tai ihailijan

iPhone: VIIKKO 17 PÄIVÄ 6

Poika vai tyttö, vaaleansinistä vai -punaista?

Jaa'a. Huomisesta tasan kahden viikon päästä saadaan ehkä asiaan selvyyttä. :)  

17+0

Ja taas päästiin uudelle viikolle. :)

Raskausviikot tuntuvat nyt vilistävän hirveää vauhtia eteenpäin. Enää pari viikkoa, ja raskaus on jo puolivälissä. Huh huh. Vaikka eipä tuo nopeus nyt niin haittaa, saadaanpahan vauva nopeasti tänne meidän luokse. Rakenneultraan on tasan kolme viikkoa. Haluamme tietää tulevan vauvan sukupuolen heti kun se on mahdollista. Vaikka yllätykset ovatkin jossain määrin kivoja, niin tässä tapauksessa haluan valmistautua sekä henkisesti että materiaalisesti joko poikaan tai tyttöön. Unisex on ihana asia, mutta sex on kyllä vielä ihanampi. :D

Olen myös saanut kuulla huonoja uutisia vauvan tuloon liittyen. Se pirulainen valloittaa mun huoneen! Tai siis "työhuoneen", mutta minä tämän olen sisustanut ja täällä minä pidän tavaroitani. Nyt kuulemma minulta viedään sekä sohva että kämpän kakkostelkkari. Työpöytä ja baarikaappi saavat sentään jäädä. (Tuo baarikaappihan sopii pinnasängyn viereen kuin nenä päähän...)

Vaimokaan ei vielä tunne vauvan liikkeitä, vaikka näin "pitkällä" jo ollaankin. Se aiheuttaa hieman harmitusta. Lähinnä minussa, koska mitä nopeammin vaimo tuntee liikkeet, sitä nopeammin luulen itsekin pääseväni niitä tunnustelemaan. Joten alkaisi nyt jo tuntea. Dopplerin käyttö alkaa olla jo aika epämukavaa, koska kaveri potkii ja heiluu niin voimakkaasti, että välillä tuntuu kuin joku potkaisisi suoraan tärykalvoon. Mutta hyvähän se on, että kaveri on reipas tapaus. :) Mutta saisi kyllä jo vähitellen potkaista vaimoa oikein kunnolla jonnekin...

iPhone: VIIKKO 17

 Paino nousee raskausaikana keskimäärin 12 kiloa.

Saas nähdä. Tuskinpa se vaimolla ihan niin paljoa nousee, mutta katsellaan. iPhonen mukaan myös tulevan äidin halut usein kasvavat näillä viikoilla. Mutta "onneksi" tähän on varauduttu. Vaimo vilkaisi eilen allekirjoittaneen viiksiä ja totesi suoraan "ihan turha on sitten luulla seksiä saavas noilla viiksillä". Nice. Mutta kyllä näitä nyt täytyy vielä viikko kasvatella. Mitäpä sitä ei urheilujoukkueensa eteen tekisi...