Mitalisadetta, Kela-lomakkeita ja raskausdiabetesta

Mjooh. Vähän vaihtelevin fiiliksin ollaan edetty viime blogikirjoituksesta. Viikonlopun kisat meni suoraan sanottuna putkeen. Kolmesta lajista kolme mitalia, joista kaksi kultaisia. Käteen (ja niskaan, ja naamaan, ja pohkeisiin) jäi myös vahva "rusketus" kolmen päivän auringossa seisoskelusta/juoksemisesta. Perisuomalaisen vahva puna koristaa ihoa ja on melkoisen kipeä. Mutta positiivinen fiilis karkeloista jäi joka tapauksessa. :)

kisojen mitalit oli valmistettu kierrätysmateriaalista, mm. vanhoista tietokoneista

Kotiin oli myös kiva eilen palata. Täällä oli pärjäilty yllättävänkin hyvin. Työhuoneen sohva oli kadonnut poissaoloni aikana, mikä on kyllä loistava asia. Mahtuu taas siinäkin huoneessa liikkumaan. Illalla soitin vielä työkaverille ja maanittelin hänet tekemään puolestani tämän aamun työvuoron, kun energiat oli kisojen jäljiltä aika vähissä. Uni tulikin silmään heti kun pää laskeutui tyynylle. En jaksanut edes MM-finaalia loppuun asti katsella.

Tänään tunnelmat kuitenkin vähän vaihtuivat, kun vaimo sai soiton neuvolasta. Puhelu koski viime perjantaista sokerirasituskoetta ja kuten tuleva mamma oli vähän pelännytkin, niin "kiinni jäätiin". Pari arvoa oli turhan korkealla ja nyt tuli käsky hakea neuvolasta tarpeet ja ohjeet viikon omaseurantaa varten. Tällä kertaa meitä neuvoikin vakihoitajan sijaan nuorempi, todella mukava neuvolatäti. Ennen kotiin lähtöä testattiin kerran veriarvojen tsekkaamista, ja varsin reippaasti vaimo itseään neulalla tökkäsi. :) Lupasin kyllä, että minäkin voin ne testaukset aina tehdä, mutta ilmeisesti ei tarvitse.

reikiä sormiin ja arvoja paperiin

Neuvolan jälkeen käytiin kaupassa ja katsottiin tarkasti, mitä kärryihin eksyi. Namit, limsat ja mehut on nyt sitten bännissä. Kiitos muuten Ketustelua -blogin Lisa Lovelle loistavasta diabetes-postauksesta. Tuli se juuri luettua läpi. :) Jotenkin on todella vaikea uskoa, että vaimolla varsinaista raskausdiabetesta olisi. Maha tosin kasvaa yläkäyrillä tai niiden yläpuolella, mutta muita merkkejä ei kyllä ole ilmassa. Vaimo on ollut aina ennemminkin ali- kuin ylipainoinen, eikä ainoa ei ole yli puolen vuoden odotuksen aikanakaan tullut lisää kuin muutama kilo. Vaimon suvussa ei ole esiintynyt diabetesta eikä aikaisempia isoja vauvojakaan vaimo tietääkseni ole saanut. Ikääkään ei ole vielä lähellekään neljääkymppiä. Luotan siis vakaasti siihen, että tästä selvitään kevyillä ruokavaliomuutoksilla.

isin täytyy nyt syödä isin tuomat karkit

Tänään saatiin vihdoinkin täyteltyä Kelankin lomakkeet. Tai siis lomakehan oli jo kerran (väärin) täytetty ja viety vaimon työnantajalle, josta oli sittenkin tullut käsky täyttää kaavakkeet netissä. Tänään sitten rukkailtiin yhdessä ne kaavakkeet kohdilleen ja täytyy kyllä sanoa, että tietokoneella homma tuntui jotenkin paljon helpommalta kuin paperilla. Jotenkin sen äidin vanhempainetuuskaavakkeen jako kolmeen eri nettilomakkeeseen helpotti asiaa kummasti. Go internet!

iPhone: VIIKKO 27 PÄIVÄ 4

Kun sinä voit hyvin, vauvakin voi hyvin.

Kyllähän me tämä tiedettiin. Kuten myös se, että kun mamma stressaa, niin vauvakin stressaa. Tänään oli melkoista muksimista, kun jännitettiin yllätysneuvolaa. 

PS. Elonkerjuu julkaisi tänään ekan singlen uudella kokoonpanolla! Viistäköön siipeni maata kuulosti niin hyvältä radiossa, että olihan se heti pakko hankkia. :)

tätä on odotettu!

suoraan listaykköseksi :)

Month of Achievements päättyy Wappuun

Dodii. Se ois sitten tämä "saavutusten kuukausi" pitkälti pulkassa ja on aika tarkistaa tulokset. (Tässä postauksessa siis tavallista vähemmän raskausasiaa. Toki vähän sitäkin.)

Ensimmäisenä se isotöisin juttu, eli gradu. Päätin tosiaan noin kuukausi sitten kiskaista gradun kasaan huhtikuun loppuun mennessä, ja tänään vein tuotoksen proffalle esitarkastukseen. On kyllä hyvä fiilis. Ei kuitenkaan liian hyvä, mikä on positiivista, koska tekelettä täytyy vielä kuitenkin korjailla. Toisaalta ihan hyvä, että ei ole mitään "se oli vihdoinkin siinä, perkele" -tunnetta, koska todennäköisesti toukokuullekin riittää vielä ihan reilusti tekemistä sen kanssa. Mutta on kyllä mukavaa, että 2,5 vuotta työn aloittamisesta sain lopultakin jotain palautettua. :)

Dieetti alkoi lujaa, mutta pari viimeistä viikkoa tuli vähän lipsuttua. Silti painoa lähti kuitenkin sellainen 4-5 kiloa, mihin olen varsin tyytyväinen. Varsinkin kun lihasmassa näyttäisi kasvaneen ainakin jonkin verran. Edelleen koitan kuitenkin vältellä hiilareita aina kun pystyn. Paitsi eilen ja tänään gradun kunniaksi oon vähän nautiskellut...

Urheilussa meni lujaa. Opiskelijoiden Suomen mestaruus kaiken huippuna. Frisbeegolfkausi on lähtenyt ihan messevästi käyntiin ja tiistaina oli jo ekat ultimaten ulkoreenitkin. Ja niissä oli vieläpä kivaa. Tästä tulee hyvä kesä lätyn viskelynkin kannalta.

Vauva-asioissa on nyt vähän ryppyä rakkaudessa ja suurimman rypyn nimi on Kela. Voi jeesus, kuinka vaikeaksi asiat voidaankaan tehdä!!! Ei niistä maanantaisista kaavakkeentäyttöohjeista enää mitään muista. Noh, toivottavasti noi nyt aukeaa, ja jos eivät aukea, niin sitten on lompsittava kyseisen laitoksen palvelutiskin tädin luo ja valutettava pari kyyneltä. Eiköhän sieltä viimeistään saa apua. Toivottavasti.

Voitin tänään muuten tämän vuoden Tampin, kun tunnistin Rakkauden Wappuradiosta (kannattaa kuunnella, kuuluu vielä wappuaattoon asti) Bonanzan tunnarin. :D Loistavaa, eipähän tarvitse tänä vuonna kyseistä painosta ostaa omilla rahoilla. (Vaikka äitihän sen on mulle yleensä ostanutkin.)

Tänään alkaa sitten yövuorojen putki. Neljä yötä ja niiden päälle wappuaaton iltavuoro. Onneksi siitä ehtii kuitenkin vielä hyvin vetämään haalarit päälle ja seuraamaan Suomen Neidon lakitusta Hämeensillalle. Ens viikolla on jo toukokuu! Jeejee. :)

Rattoisaa Wappua kaikille!

iPhone: VIIKKO 24 (Jaa niin, uus viikkokin alkaa tänään.)

Onko vauvasi jo hikannnut?

Ei ole. Justiinsa eilen illalla vaimo tästä mainitsi. Ei taida Teelusikka olla hikkaavaa sorttia.

Neuvola 5: infoähky

Tänään poikettiin taas neuvolassa. Aurinko paistoi, niin mentiin ihan kävellen tuo 500 metriä. Hyvä me. :D

Neuvola eteni taas tutulla kaavalla, eli vaimo kävi puntarilla ja pissalla, jonka jälkeen päästiin terveydenhoitajan luokse, joka mittasi hemoglobiinin, verenpaineen ja fundus-mitan sekä kuunteli sydänäänet. Ja kyseli tietysti isän gradusta. Tässä tämän päivän tulosliuska:

Rv: 23+4
Paino: 60,9 kg (vaimo veikkasi eilen illalla 60,8 ja allekirjoittanut tasan 61kg.)
Painonnousu/vko: 425g
Verenpaine: 120/68
Hb: 131
Fundus: 24cm
Sydänäänet ja liikkeet: ++
Gradu: Menossa esitarkastukseen tällä viikolla.

Toi fundus-mitta pääsi vähän yllättämään. Loikattiin sitten kertaheitolla keskiarvosta yläkäyrän yläpuolelle. Kuulemma voi tosin johtua siitä, että vaimon masu kasvaa aika lailla pelkästään eteenpäin, jolloin tuossa navan kohdalla ymmärrettävästi mitta suurenee nopeasti. Eiköhän tuo tuosta tasaannu. :)

Mutta sitten kun oltiin kaikki fyysiset testit saatu hoidettua, alkoikin tulla infoa niskaan oikein laarikaupalla. Kelan lomakkeita vyöryi syliin, sovittiin perhevalmennusaikoja, käskettiin varata sokerirasitustestiin laboratorioaika, opeteltiin täyttämään sähköistä esitietolomake i-Panaa jne. jne.
Termejä vilisi korvasta sisään ja toisesta ulos. Äitiysraha, isäkuukausi, vanhempainpäiväraha, äitiysavustus, isyysraha, vanhempainetuushakemus. APUA!!!

Tietotulva otti koville, varsinkin vaimon osalta. Itsehän olen saanut opiskelijana Kelan paperihelvettiin tutustua, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun vaimo joutuu tekemisiin kyseisen instituution kanssa. Eikä ilmeisesti jäänyt kovin hyvä ensivaikutelma.

Kela strikes back!

Lopuksi neuvolan täti otti vielä puheeksi nämä viimeaikaiset perhesurmat ja kysäisi mahdollisimman kohteliaasti, että "eihän teillä vaan riidellessä koskaan käydä toiseen käsiksi". Juu, ei käydä. (Mutta tuli vaan mieleen, että jos jossain perheessä käytäisiin, niin tuskinpa sitä tässä tilanteessa tunnustettaisiin.)

Neuvolan jälkeen käytiin vaihtamassa autoon kesärenkaat anoppilassa. Saatiin myös anopin joltain retkeltä ostamia tuliaisia. Tai siis Teelusikka sai. Eihän meille tuleville vanhemmille kukaan enää mitään osta. :D

mummu lähetti Telsulle viltin, ruokalapun, sukat ja lampaan (aitoa lampaanvillaa)

Niin ja olihan tuo vaimokin ostanut taas jotain. Kuulemma tässä on ensi pääsiäisen asu valmiina. Mutta mikä ihme siinä on, että heti kun ultraäänessä saadaan varovainen lupaus siitä, että vauva saattaisi olla tyttö, alkavat kaikki suvun naiset rakastaa pinkkiä yli kaiken. Ja minä kun luulin, että meidän lapselle ei pueta hirveästi ns. perinteisiä tyttö- tai poikavärejä...

kisupuku (vaimo käski myös mainita, että asussa on häntä ja anturat)

Mutta sellaista. Tällä viikolla on gradun esitarkastus-deadline, joten toivotaan, että seuraavassa postauksessa voidaan jo vähän tuuletella. Aurinkoista kevättä, nyt se on vihdoinkin täällä! \o/ (Me pistetään nyt makkarat ja pekoni-juusto-herkkusienet upouuteen sähkögrilliin. Ny rillataan!)

iPhone: VIIKKO 23 PÄIVÄ 4

Äitiyspakkausta voi hakea jo tällä viikolla.

Niin...Tätähän me vielä mietitään. Kaikkien mielestä pitäisi ottaa pakkaus, mutta me taidetaan kyllä olla kallistumassa rahan puolelle. Noita vaatteitakin on jo aivan perkeleesti. :D

Vaunuostoksilla

Olemme melko lailla heti raskauden varmistuttua alkaneet ajatella vaunujen hankintaa. Vaunut ovat todennäköisesti tässä projektissa se suurin ja tärkein hankinta itse vauvan jälkeen, joten valinnan olisi hyvä olla onnistunut ja hyvin valmisteltu.

Ensimmäinen huomio vaunuista: ne ovat prkleen kalliita. Uutena ostettuna hinnat näyttävät pyörivän lähempänä 1000 euroa kuin viittäsataa. Käytettyinäkin laadukkaista vaunuista saa pulittaa helposti tuon 500e...Eli melko suuria eroja hinnasta löytyy. Käytettyjen vaunujen puolesta puhuu tietystikin hinta, kun taas ostaessa uudet vaunut saat juuri sellaiset kuin haluat ja täyden takuun kaupan päälle. Pari viikkoa on nyt katseltu netistä käytettyjä vaunuja, ja vaikka potentiaalisia ehdokkaita onkin löytynyt, ei mitään täydellistä helmeä ole silmiin osunut. Tänään kävimme sitten Vauvatalo Johannassa tarkastelemassa liikkeestä löytyvää valikoimaa ja pikkuhiljaa alkaa kyllä tuntua siltä, että taidamme kallistua uusien vaunujen suuntaan, hinnasta huolimatta.

Hartan Topline S - 799e

Vaunukaupan tädin mukaan "Sitten ollaan jo pitkällä, jos väriä mietitään.". Ei muuten pidä paikkaansa. Meistä toiselle väri on ollut ensisijainen valintakriteeri. Arvatkaa kaksi kertaa kummalle. (Itse katsoin esimerkiksi noista kuvan vaunuista ensimmäisenä kääntyviä etupyöriä ja heittoaisaa, vaimo katsoi vaunuihin tehtyjä helmikirjailuja...) Vaimo siis haluaisi valkoiset vaunut. Valkoinen on minustakin kiva väri, mutta Suomen ilmastossa ei ehkä sittenkään se kaikkein käytännöllisin valinta. Lopulta kokosimme tuollaisen kuvan mukaisen kompromissin, mutta kuulemma Hartanin vaunuissa tuollainen "modaaminen" ei oikein onnistu, koska vaunut tulevat kantokoppineen aina kokonaisuuksina. Emmaljungalla ja Teutonialla miksaaminen onnistuu kuulemma helpommin. Harmi vaan, että ne on vielä noita Hartaneitakin kalliimpia. :/ Mutta otettiin nyt kuitenkin kaupasta mukaan molempien esitteet.

"On mistä valita, sata vaunua listalla..."

Niin ja iloisten asioiden sekaan vähän huonompiakin uutisia. Kela muisti allekirjoittanutta eilen kirjeellä, jossa perittiin vuoden 2010 opintotukia takaisin vaatimattomat 1028e. Nice. Mutta minkäs teet, kun on menneet laskut poskelleen pari vuotta sitten. Maksettavahan ne on, vaikka olisihan se ollut kiva ostaa tuolla rahalla jotain. Esimerkiksi mitkä tahansa lastenvaunut...

Mutta en aio antaa tuonkaan asian pilata päivää. Joka tapauksessa elän elämäni parasta aikaa juuri tässä ja nyt. Oma koti, kaunis ja ihana vaimo ja kaiken huipuksi vielä erittäin toivottu pikkuinen matkalla maailmaan. Ja kunhan kesään mennessä saan gradun pois alta, auton vaihtoon ja nuo Kelan laskut maksettua, niin ensi kesästä tulee paras kesä ikinä. :)

Ja kiitokseksi niille, jotka jaksoivat lukea koko kirjoituksen loppuun asti, tässä palkintona vielä masukuva tältä aamulta. Eipä sitä vielä paljon ole, mutta enemmän kuin viimeksi kuitenkin. :)

Aamumasu mallia 14+1

iPhone: VIIKKO 14 PÄIVÄ 1

Alkaako vatsasi jo näkyä?

Ikävä kyllä alkaa, mutta onneksi alkaa vaimollakin.