Forza Azzurri!

Iltapäivää. Täällä sitä istutaan ja odotellaan illan EM-otteluita. Italian voittoon luotetaan, mutta samalla Espanjan ja Kroatian matsia odotetaan pelolla. En haluaisi millään uskoa hallitsevan mestarin taktikointiin, mutta silti vuoden 2004 biscotton uusiutuminen vähän jännittää...

kaikki valmiina...

 Mutta asiaan. Tänään oli viimeinen perhevalmennus, tällä kertaa aiheenaan vanhemmuus. Paikalle oli meidän lisäksi vaivautunut yksi pariskunta sekä yksi tuleva äiti yksinään. Ehkäpä aurinkoinen sää vaikutti, mene ja tiedä. Itse valmennus ei ihmeitä tarjonnut, vaan aika peruskauraa siellä käytiin läpi. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että molempien meistä pitää muistaa, että isä on lapselle ihan yhtä tärkeä ihminen kuin äitikin.

Kokonaisuutena perhevalmennuksista jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Konkreettiset synnytys- ja imetys-/lastenhoitovalmennuskerrat olivat hyödyllisiä ja niissä oikeasti oppikin jotain, mutta nämä vähemmän konkreettiset vanhemmuus- ja parisuhdereenit olivat kyllä aika hyödyttömiä. Varsinkin seurakunnan parisuhdekoulutus oli sellainen rimanalitus että huh huijaa.

Vaimo on nyt kärsinyt kuivasta yskästä muutaman päivän ja päätti sitten vihdoinkin tänään lähteä työterveyteen. Ja saikkuahan sieltä napsahti. Eli vaimon kesäloma alkoi sitten käytännössä jo tänään. Sunnuntaina olisi ollut viimeinen työpäivä. Onneksi lääkäri antoi lomaa koko viikon, sillä vaikka yskä hellittäisikin, niin on hyvä ettei vaimon tarvitse olla sunnuntaina töissä, kun heillä alkaa kesän alet. Muutenkin työt on stressanneet ajoittain aika pahastikin (ja aiheuttaneet vähän supistuksiakin), niin nytpähän saa sitten keskittyä lomailemaan aina heinäkuulle asti. Ensi kuussa pitäisi tosin vielä kolme päivää käydä pyörähtämässä töissä ennen mammalomaa. :D

Vaimoa on kohdannut yskän ja työstressin lisäksi myös kolmas ikävä vastoinkäyminen. Nimittäin paitojen säännöllinen likaantuminen. Ja arvaatte varmaan, mistä kohtaa paidat likaantuvat. Masusta. Lähes joka päivä paidalta löytyy jokin läikkä tai tahra juuri tuosta navan kohdalta. Olen kyllä koittanut selittää, että mikäs ihme tuo on kun maha osuu aina pöydän laitaan jne. ja kaikki suusta putoava ruoka ja valuva kuola (no okei, ei näin kyllä oikeasti käy) tippuvat suoraan masulle. Maha on vähän niinkuin luonnollinen ruokalappu.

Juhannuskin lähestyy. Allekirjoittanut suuntaa aattona kaverin mökille tuohon parinkymmenen kilometrin päähän juhlistamaan viimeistä lapsetonta jussia vähään aikaan. Vaimo kuulemma ei tee aattona mitään.

Niin ja huomenna on muuten meidän paperihääpäivä. Kaksi vuotta, eikä suotta, masussa vauva, se on totta. :)

Azzurri-rakkauden imeyttäminen käynnissä

cucchiaino da tè 31+4

  iPhone: VIIKKO 31, PÄIVÄ 4

Supistaako? Kehosi valmistautuu synnyttämään.

Ajoittain on vähän supistellut, mutta ei mitään sen suurempaa. Eiköhän loma vähennä näitä vähiäkin suppareita.

Valmennus III ja Neuvola VII

Eilen oli taas valmennuspäivä. Aiheena tällä kertaa imetys ja lastenhoito. Oli ihan kiva kerta. Imetyksestä opittiin pari uutta kikkaa, kuten myös vauvan muusta hoitamisesta. Viideltä alkanut valmennus kesti sopivasti 1h 45min, niin ehti vielä täydellisesti kotiin ennen Ranska-Englanti -matsin aloituspotkua. :)

Tänään olikin sitten neuvolakäynnin vuoro (RV 30+5). Vaimon arvot oli taas aika hyvin kohdillaan, vaikka hemoblogiini olikin vähän alhaalla (114), mistä syystä saatiin nyt kehoitus alkaa syömään vähän lisärautaa joka toinen päivä. Verenpaineet oli hyvät (128/72), kuten aina. Niitä mittaillessa Teelusikalla oli omat lyhytkestoiset bileet ja maha heilui kuin viimeistä päivää. Liikkeisiin siis nopeasti saatiin ++. :D

Painoa vaimo oli kerännyt huikeat 200g viime mittauskerrasta eli 74g/vko. Koko raskauden aikana kiloja on tähän mennessä kertynyt 3.7kg. (Tai noh, ekasta neuvolakäynnistä lähtien 4.7, mutta raskauden alkuviikkoina vaimolta lähti noin kilo normaalipainosta.) Neuvolatäti sanoikin, että on tainnut sokerirasituksen jälkeinen dieetti toimia. Myönnettiin kyllä, että pientä lipsumista on saattanut tapahtua ja samaan hengenvetoon todettiin, että jos oikein tiukasti noudatettaisiin, niin vaimolla alkaisi varmaan kohta paino pudota.

Sitten tulikin taas aika nostaa kissa pöydälle, eli ei muuta kuin vaimo selälleen, paita ylös ja painelemaan mahaa. Ensin tutkimukset suoritti jo tutuksi tullut kätilöopiskelija, joka tunnusteli vauvan asennon, kuunteli sydänäänet (155-165) ja mittasi SF-mitan, joka oli taas ottanut kevyen harppauksen (nyt 30cm, viimeksi 25cm). Opiskelijan jälkeen meidän vakkaritäti vielä varmisti, että vauva oli oikein päin (raivotarjonta) ja kysäisi tältä opiskelijalta, että varmistetaanko vielä tuo fundus-mittakin. Varmistettiin sitten ja todettiin, että eipä riittänytkään 30cm, pistettiin vielä pari senttiä lisää...Alkaa tuo käyrä taas huidella melkoisen korkealla:

vuoristorata

On se muuten jännää, kuinka paljon tuo keskimmäinen (nuoren mieslääkärin mittaama) arvo poikkeaa noiden kahden muun (kokeneen naiskätilön) mittauksen linjasta. Kumpaankohan tässä sitten luottaisi...

Sekin on aika ihmeellistä, että vaimon paino nousee noin vähän, vaikka vauva selvästikin kasvaa hyvää vauhtia. Tuo 200g ei nimittäin riitä edes siihen, mitä pelkästään Teelusikan paino on noussut näiden vajaan kolmen viikon aikana. Eli toisin sanottuna, vaimo taitaa todellisuudessa olla laihtunut hieman.

Juteltiin tänään myös mahdollisista TAYSin ruuhkista. Aamulehti ehti jo viime viikolla otsikoimaan "Kesäsynnyttäjä, varaudu ruuhkaan". Mitenkäs siihen pitäisi varautua? Hankkia kyynelkaasua ja mellakkakilpi? Jutun mukaan varsinkin elokuussa todennäköisesti rikotaan synnytysennätyksiä. Nice...

Mutta kuultiin myös hyviä uutisia. Tämä meidän "oma" kätilöopiskelija on kuulemma elokuussa synnytyssalissa (vissiin harjoittelussa), niin hyvällä säkällä voidaan vaikka törmätä siellä. Olisi kyllä siistiä, kun olisi jo ennestään tuttu kätilö (vaikka onkin vasta opiskelija), varsinkin kun ollaan tultu tosi hyvin juttuun kyseisen tytön kanssa. :) Toivotaan, toivotaan. Ja pidetään silti se Vammalakin mielessä.

Siinä taisi olla aika lailla kaikki tälle päivälle. Nyt täytyy lopetella postaus ja herätellä vaimo päiväunilta. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 5

Muista, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmiina vauvalle.

Ja nyt tää sovellus sen sanoo!!! Myöhäistä...

Parisuhdevalmennusta, yleisiä fiiliksiä ja futista

Olen joskus tehnyt ultimatekisareissulle noin tunnin kestävän "kisa-cd:n", jonka otsikoksi muodostui nyt jo unohdetuista syistä "Tunti scheissea". Otsikko olisi sopinut myös eilisen parisuhdevalmennuksen ensimmäisen dian otsikoksi. Vaimo kiteyttikin valmennuksen jälkeen molempien fiilikset varsin osuvasti toteamalla "Taas meni tunti elämästä täysin hukkaan.".

Mutta ollaanpa rehellisiä, kuka odottaa saavansa seurakunnan parisuhdevalmennuksesta jotain hyötyä? Eli eivätpä odotuksetkaan kovin korkealla olleet. (Mutta olisivat nyt silti voineet edes sen tietokoneen ja videotykin virittää kuntoon ennen valmennuksen alkua. Tädeillä meni hommaan noin vartti. Mikä on siis aika pirun pitkä aika istua vaivaantuneena tuntemattomien pariskuntien kanssa neuvolassa.) Noin puolet valmennuksesta oli vieläpä aika pitkälti oman alani eli viestinnän juttuja, joista me molemmat ollaan aika hyvin perillä.

Oli valmennuksessa toki hauskojakin puolia, kuten parisuhdetesti, jossa kyseltiin kaikkea elämäntavoista rahankäyttöön etc. etc. Kuten me ollaan aina tiedetty, vastakohdat täydentää toisiaan. Allekirjoittaneen mukaan 1/10 väittämistä sopi molempiin tai ei kumpaankaan, vaimo oli sentään löytänyt kolme kohtaa. :D

Mutta se valmennuksesta. Puhutaanpa pitkästä aikaa vähän asiaakin.

Olen huomannut itsessäni huolestuttavia piirteitä. Minä olen vaimolle kateellinen siitä, että hän saa tuntea vauvan niin hyvin ja koko ajan lähellään. Ja minä kun ajattelin, etten ikinä tuntisi itseäni ulkopuoliseksi tässä touhussa. Mutta juuri siltä minusta on ajoittain tuntunut viime aikoina. Tiedän, että tällaiset tunteet ovat ihan turhia, mutta minkäs teet...Eikä asiaa ainakaan helpota se, että vauva tuntuu aina rauhoittuvan allekirjoittaneen läheisyydestä. Lähes joka ilta vaimo huutaa makuuhuoneesta minut katsomaan Teelusikan iltajumppaa, ja lähes yhtä usein Telsu lopettaa riehumisensa heti kun isi saapuu masun vierelle tuijoittelemaan. Se on mälsää. Mutta toisaalta tietysti myös mukavaa, että vauva rauhoittuu läsnäolosta. Siitä olen nyt koittanut repiä edes jotain positiivista. Ja ei se vauva nyt niin levollinen kuitenkaan ole, kyllä isikin saa kenkää (ja päätä sun muuta) säännöllisesti. Ja nytkin pikkuisen hikka tuntuu selvästi. Mutta silti...Pöh, sanon minä.

Vaimolla on muuten edelleen aika kova himo syödä purkkaa. Vai mitä sanotte:

ei kai nää menneet yhdessä yössä???

 Oli pakko tänä aamuna ottaa kuva vaimon yöpöydältä. Ja muutenkin tuntuu siltä, että vähän väliä vaimo sylkäisee purkan roskikseen. Koska se edes taas laittoi sen suuhunsa?!? Outoa, sanon minä.

Mutta eipä tässä taas tänään muuta. Kohta pitää lähteä iltavuoroon. Niin ja hei!! Se on futiksen EM-kisat! Hienoa, että edes nämä kisat näkyy ilmaiskanavilta eikä joltain faking kanal plussalta. Se on sinistä päälle ja Forza Azzurri!

hankintaan!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 1

Oletko jo pakannut sairaalakassin?

Viikko 30!?! Mamma mia! Mutta niin, ei todellakaan ole sairaalakassia pakattu. :D (Kuulemma kotiintulovaatteita on sen sijaan jo mietitty...

Synnytysvalmennus

Eilen oltiin sitten ensimmäisessä perhevalmennuksessa, jonka aiheena ei ollut enempää eikä vähempää kuin itse synnytys.

Meillä oli valmennuksessa oikein hauskaa. Vaimo kikatti mahdollisimman hiljaa useampaan otteeseen, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Tässä valmennuksen hauskimpien hetkien TOP3:

1. Nenä poskella

Koulutusta pitänyt kätilö (eli meidän oma neuvolatäti) kuvaili vastasyntyneitä melko värikkäin sanakääntein. "Lapsen pää muotoutuu synnytyksen aikana, joten ei pidä pelästyä, jos lapsella on vähän pitkulainen pää. Tai erilaisia pahkoja päässä. Tai vaikka nenä poskella, on niitäkin nähty."

2. Sulle peräruiske, mulle pullaa

Tyyliin toisella powerpoint-kalvolla kerrottiin synnytyksen alkuhetkistä, muun muassa peräruiskeesta (josta kuullessaan vaimo tuuletti ja totesi "Jes!"). Ja heti seuraavalla kalvolla olikin jo aika kertoa seuraavaksi tärkein asia, eli TAYSin kahvilan aukioloajat. Oli sitten ihan pakko todeta vaimolle, että "sulle peräruiske, mulle pullaa". Vaikka eihän se nyt ihan niin mene. Saahan tuo vaimokin siellä synnärillä herkutella sokeriliuoksellakin (suoraan suoneen) jos oikein nälkä alkaa heikottaa...


3. Tukihenkilössä roikkuminen + muut synnytyskuvat

Meille näytettiin myös kuvia synnytyksestä. Kuvat vaikuttivat erittäin lavastetuilta ja ne taisivat olla peräisin viime vuosituhannelta. Päätellen esimerkiksi siitä autonkokoisesta ja -hintaisesta Hewlett-Packardin ctg-laitteesta...Osa synnytysasennoista oli vaan sellaisia, ettei niitä voinut katsoa nauramatta.

tähän väliin masu mallia 29+5, ettei ole pelkkää tekstiä koko postaus :)

En sitten tiedä, ollaanko me ahmittu jotenkin poikkeuksellisen paljon tietoa jo etukäteen vai oliko osa paikallaolijoista vaan ihan kuutamolla. Osa kuvitteli saavansa epiduraalin vielä ponnistusvaiheessakin ja joillekin oli epäselvää, mitä termi "tarjontavirhe" tarkoittaa. (Vaikka oltiin jo viisi minuuttia niistä puhuttu...) Meille ainoa uusi asia oli se, että synnytys lasketaan alkaneeksi siitä hetkestä kun supparit tulee säännöllisesti 10 minuutin välein.

Paikalla oli myös yksi ärsyttävä tuleva äiti, joka oli niin aggressiivisen oloinen luonne, että huh huh. Kuulemma tulevat kätilöt saavat turpaan useasti, muun muassa jos he harkitsevat episiotomiaa tai koskevat häneen imetystä opetellessa. Pitkä lista synnytystoiveitakin löytyy. Ja voi v***u sitäkin, jos joutuu ottamaan lävistykset pois synnytykseen lähtiessä! Täytyy ens kerralla muistaa istua mahdollisimman kauas kyseisestä henkilöstä.

Mutta kaiken kaikkiaan valmennuksessa oli ihan kivaa ja oli siellä käymisestä varmasti hyötyäkin. Muutamat huhut katkesivat ja asiat selkenivät huomattavasti. Jotenkin synnytys näyttäytyy nyt aikaisempaa konkreettisempana tapahtumana.

iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 5

Äitiysloma lähestyy!

Juu, niin tekee. Vähän yli kuukausi vielä, mutta onneksi vaimon kesäloma alkaa jo juhannuksesta. Tai noh, onneksi ja onneksi. Se on ollut nyt aika känkkäränkkä viime aikoina...

PS. Teelusikalla on selkeä rytmi. Illalla ja aamulla jumpataan puoli tuntia, minkä lisäksi johonkin aikaan päivästä pyöritään hieman. Muuten nukutaan. Tulee isäänsä.

Kesäkuu!

Toukokuu jäi taakse, ja millainen kuukausi se olikaan! Gradu tuli valmiiksi (lähti painoon tiistaina), urheilukisat meni nappiin, sain oman alan työtarjouksen ja vauva potkii masussa iloisesti joka päivä. Toivottavasti kesäkuussa jatketaan samalla meiningillä. Huikeaa että nyt on jo kesäkuu. Kesä on ihmisen parasta aikaa. :)

Vaimon mielihalut muuttuu oudommaksi. Nyt se haluaa haistella kenkiensä kumipohjia tai vaihtoehtoisesti setelinippua...Ja mikä oudointa, nyt pitää saada rahisutella irtosoraa asvalttia vasten aina kun ollaan pihalla. Weird. Purkankulutus on luonnollisesti pysynyt korkealla tasolla.

Teelusikka on saanut leluja. Vaimo shoppaa internetin palstoilta tavaroita, joita allekirjoittantu sitten ajelee hakemassa. Myös Teelusikan serkkupojan lahjoitushalukkuus on edelleen korkealla ja sieltä suunnalta tulee paljon vauvojen leluja.

kaikkee pitää olla

Myös vauvauutisia on alkanut tupsahdella. Aivan aluksi suuret onnittelut Ketustelua -blogin Lisa Lovelle ja Vauvalandia -blogin Meerille pienistä ja ihanista tyttövauvoista. :) Myös muut tutut ovat alkaneet jakautua. Kaveripariskunta sai kahden tytön seuraksi nyt pikkuveljen ja vaimon kaveri kävi saamassa tytön raskausviikolla 29. Juu ei, tuossa ei ole kirjoitusvirhettä. Heillä oli laskettu aika kolme päivää ennen meidän LA:ta, mutta nyt oli tullut ongelmia ja 800-grammainen pikkuinen joutui ottamaan varaslähdön elämäänsä. Mutta mikä parasta, kaikki on ollut oikein hyvin alusta lähtien. Sisukas neiti siis.

Meillä olisi nyt odotusta jäljellä 74 päivää. Vaimo tosin on sitä mieltä, että joku 60 riittäisi aivan mainiosti ja Teelusikka saisi syntyä vaikkapa jo heinäkuun puolella. (Isi on eri mieltä, sillä isillä on vielä ultimateturnaus heinäkuun vikana viikonloppuna, jonne isi kovasti haluaisi vielä päästä.)

Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun perhevalmennukset alkaa. Heti mennään itse asiaan, sillä ensimmäisenä on vuorossa synnytysvalmennus. Saas nähdä, miten siellä pärjätään. Ihan innolla odotan kyllä näitä touhuja. Pääsee kuulemaan muidenkin raskaustunnelmia vähän isommassa porukassa. Toivottavasti muut pariskunnat on mukavaa sakkia.

Kirjoitellaan huomenna sitten lisää, mutta tähän loppuun pitää vielä pistää kuva kauan metsästetystä vaatteesta, jonka vaimo lopultakin oli kirpparilta vitosella löytänyt. Hyvät naiset ja herrat: nallepuku!

vähänxöpö!

 iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 3

Vauvasi maistaa jo eri makuja.

Nice. Nyt on varmaan sitten kivaa lillua samassa vedessä, johon itse pissaa...

Toukokuu!

Dodii, nyt se on jo täällä. Melkein-kesä. :D

Wappu oli ja meni. En jaksanut lähteä minnekään töiden jälkeen, vaan kutsuttiin pari kaveria kylään ja naposteltiin sipsejä ja juotiin pari siideriä. Tai siis minä join.

Nyt on taas ollut aika pitkä tauko kirjoittelussa, eikä hommat ainakaan helpota, sillä edessä on todella tiukka pariviikkoinen. 18.-20.5. pelataan Espoossa isot opiskelijakisat, joissa osallistun ultimateen ja frisbeegolfiin, minkä lisäksi valmennan koulumme naisten ultimatejengiä. Eli siihen asti päällä on aika pirun tiukka reeniohjelma. Onneksi nyt eletään tätä keskiraskautta, jossa ei tapahdu juurikaan mitään. ;)

Kesäkuussa onkin sitten varmasti kirjoiteltavaa, kun meillä alkaa perhevalmennukset. Synnytysvalmennus, vanhemmuusvalmennus, parisuhdevalmennus sekä imetys- ja lastenhoitovalmennus. Kyllä isiä nyt koulutetaan oikein urakalla.

Vaikka nyt onkin muuten ollut hilijaista, niin hankintoja on tehty. Isoimpana varmaankin pitää mainita uusi auto. Ihanan äreä Citroën C4 VTR 2.0 sai lähteä ja tilalle tuli todellinen perheauto: Peugeotin 307 SW farmari. Tosi kiva auto, mutta ei tuo kyllä lähde valoista kuin hauki rannasta tai kiihdy ohituksiin ihan niinkuin edeltäjänsä. Mutta kuluttaapahan vähemmän bensaa ja on rekisteröity peräti seitsemälle(!) jos tässä vaikka iskee joku suurperhe-intoilu päälle. :D

perheauto

Vauva sai myös oman moottoroidun "kulkupelin", kun vaimo huusi nettihuutokaupasta Gracon keinusitterin. Vehkeestä löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä uuden auton kanssa: kuusi vaihdetta, soitin, mukiteline, säädettävä selkänoja jne. jne. Pistettiin meidän "esikoinen" testaamaan laitetta:

koeajo

Muuten elämä rullaa mallillaan. Vaimo pärjäilee ison masunsa kanssa oikein hyvin. Eilen vapun kunniaksi julkaistiin odotus facebookissa meidän kavereille. Allekirjoittanut odottaa gradupalautetta ja heittelee fribaa minkä ehtii. Tänään olisi yksi tenttikin, mutta puoli vuotta jonotettu suu- ja leukapoliklinikka-aika menee kyllä tentin edelle. Ensi keskiviikkona sitten uusintaan.

Uuden masukuvan myötä oikein ihanaa toukokuuta kaikille!

24+6

iPhone: VIIKKO 24, PÄIVÄ 6

Yönärästystä voi lievittää kohottamalla yläpäätäsi tyynyillä.

Ei täällä ketään närästä! :)