Mitalisadetta, Kela-lomakkeita ja raskausdiabetesta

Mjooh. Vähän vaihtelevin fiiliksin ollaan edetty viime blogikirjoituksesta. Viikonlopun kisat meni suoraan sanottuna putkeen. Kolmesta lajista kolme mitalia, joista kaksi kultaisia. Käteen (ja niskaan, ja naamaan, ja pohkeisiin) jäi myös vahva "rusketus" kolmen päivän auringossa seisoskelusta/juoksemisesta. Perisuomalaisen vahva puna koristaa ihoa ja on melkoisen kipeä. Mutta positiivinen fiilis karkeloista jäi joka tapauksessa. :)

kisojen mitalit oli valmistettu kierrätysmateriaalista, mm. vanhoista tietokoneista

Kotiin oli myös kiva eilen palata. Täällä oli pärjäilty yllättävänkin hyvin. Työhuoneen sohva oli kadonnut poissaoloni aikana, mikä on kyllä loistava asia. Mahtuu taas siinäkin huoneessa liikkumaan. Illalla soitin vielä työkaverille ja maanittelin hänet tekemään puolestani tämän aamun työvuoron, kun energiat oli kisojen jäljiltä aika vähissä. Uni tulikin silmään heti kun pää laskeutui tyynylle. En jaksanut edes MM-finaalia loppuun asti katsella.

Tänään tunnelmat kuitenkin vähän vaihtuivat, kun vaimo sai soiton neuvolasta. Puhelu koski viime perjantaista sokerirasituskoetta ja kuten tuleva mamma oli vähän pelännytkin, niin "kiinni jäätiin". Pari arvoa oli turhan korkealla ja nyt tuli käsky hakea neuvolasta tarpeet ja ohjeet viikon omaseurantaa varten. Tällä kertaa meitä neuvoikin vakihoitajan sijaan nuorempi, todella mukava neuvolatäti. Ennen kotiin lähtöä testattiin kerran veriarvojen tsekkaamista, ja varsin reippaasti vaimo itseään neulalla tökkäsi. :) Lupasin kyllä, että minäkin voin ne testaukset aina tehdä, mutta ilmeisesti ei tarvitse.

reikiä sormiin ja arvoja paperiin

Neuvolan jälkeen käytiin kaupassa ja katsottiin tarkasti, mitä kärryihin eksyi. Namit, limsat ja mehut on nyt sitten bännissä. Kiitos muuten Ketustelua -blogin Lisa Lovelle loistavasta diabetes-postauksesta. Tuli se juuri luettua läpi. :) Jotenkin on todella vaikea uskoa, että vaimolla varsinaista raskausdiabetesta olisi. Maha tosin kasvaa yläkäyrillä tai niiden yläpuolella, mutta muita merkkejä ei kyllä ole ilmassa. Vaimo on ollut aina ennemminkin ali- kuin ylipainoinen, eikä ainoa ei ole yli puolen vuoden odotuksen aikanakaan tullut lisää kuin muutama kilo. Vaimon suvussa ei ole esiintynyt diabetesta eikä aikaisempia isoja vauvojakaan vaimo tietääkseni ole saanut. Ikääkään ei ole vielä lähellekään neljääkymppiä. Luotan siis vakaasti siihen, että tästä selvitään kevyillä ruokavaliomuutoksilla.

isin täytyy nyt syödä isin tuomat karkit

Tänään saatiin vihdoinkin täyteltyä Kelankin lomakkeet. Tai siis lomakehan oli jo kerran (väärin) täytetty ja viety vaimon työnantajalle, josta oli sittenkin tullut käsky täyttää kaavakkeet netissä. Tänään sitten rukkailtiin yhdessä ne kaavakkeet kohdilleen ja täytyy kyllä sanoa, että tietokoneella homma tuntui jotenkin paljon helpommalta kuin paperilla. Jotenkin sen äidin vanhempainetuuskaavakkeen jako kolmeen eri nettilomakkeeseen helpotti asiaa kummasti. Go internet!

iPhone: VIIKKO 27 PÄIVÄ 4

Kun sinä voit hyvin, vauvakin voi hyvin.

Kyllähän me tämä tiedettiin. Kuten myös se, että kun mamma stressaa, niin vauvakin stressaa. Tänään oli melkoista muksimista, kun jännitettiin yllätysneuvolaa. 

PS. Elonkerjuu julkaisi tänään ekan singlen uudella kokoonpanolla! Viistäköön siipeni maata kuulosti niin hyvältä radiossa, että olihan se heti pakko hankkia. :)

tätä on odotettu!

suoraan listaykköseksi :)

Elämäntaparemonttia ja verikokeita

Muun muassa näitä on tänään syöty

Tänään alkoi allekirjoittaneen kevätkuuri. Tulin valituksi työnantajan järjestämään hyvinvointi- ja kuntoiluohjelman pilottiryhmään, jossa kokeillaan Jyväskylän yliopistossa kehiteltyä ohjelmaa, josta me koekaniinit saamme ohjeita liikkumiseen, ruokavalioon, venytteleen ja niin edelleen. Itsellä tuo ruokavaliopuoli on varmasti se tärkein, vuorotyön myötä on yleensä tullut syötyä vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Noh, tänään kaikki muuttuu. Ensimmäinen päivä ruokapäiväkirjan pitämistä on takana, ja kaloritavoitteissa pysyttiin ja hiilari-proteiini-rasva -suhdekin näytti oikealta. Jeejee. :) Tarkoituksena on pudottaa neljässä kuukaudessa 8-10 kiloa, kun nuo raskauskilot näyttää medän taloudessa ilmestyneen ihan outoon osoitteeseen...

 

 

Verikoe takana, tulosten odotus (taas) edessä

Mutta on tänään taas tapahtunut raskaudenkin osalta. Käytiin vaimon kanssa laboratoriossa. Tai siis minä olin vain henkisenä tukena, parempi puolisko menetti verta. Ja aika paljon, 6 putkiloa! Multa otetaan yleensä turvakokeissa vain kolme putkea! Mutta hyvin näytti vaimo jaksavan, vaikka minä välttämättä halusinkin tukea hänen etenemistään käsivarresta hetken aikaa kokeiden jälkeen. Ei sitä koskaan tiedä, koska huippaus (tai pirullinen jää lumen alla) yllättää.



Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin tähän loppuun vielä pieni avautuminen, jonka syynä on ennen kaikkea autoni. Pahoittelut jo etukäteen.

Minä vihaan talvea. Tai en talvea, vaan lunta. Se kastelee kävelijän ja juoksijan kengät ja housunpuntit (ja sataessaan kaikki muutkin vaatteet), tekee autonomistajan elämästä helvettiä kaikin tavoin ja polkupyörätkin se pakottaa autotalleihin ja katoksiin hyödyttömiksi. Eli yksinkertaisesti sanoen: ennen niin mukavasti sujunut matka paikasta A paikkaan B muuttuu talvisin kiduttavaksi Via Dolorosaksi. Olit sitten liikkeellä millä kulkuneuvolla tahansa. Paitsi ehkä taksilla. Kaikille ilmaiset taksikyydit talven ajaksi! (Who's with me?) Minun täydellinen talveni olisi sellainen, että marraskuun loppupuolelta maaliskuun puoliväliin olisi jatkuvasti noin viisi astetta pakkasta ja lunta sataisi vain laskettelukeskuksiin. Jouluna (aatonaattona) voisi sataa pari senttiä koko maahan, joka sitten sulaisi tapaninpäivän iltana pois. Ja sitten pakkanen palaisi. Loppiaisen aikaan voisi olla noin viikon kova pakkasjakso, jotta järvet jäätyisivät. Näin kaikki talvilajien harrastajat saisivat lajiansa harjoittaa, koska pakkasellahan minne tahansa, mihin halutaan lunta, voidaan tykittää vaikka pari metriä sitä pirun valkoista p**kaa.

iPhone: VIIKKO 9, PÄIVÄ 5

Raskaus turvottaa limakalvoja ja nenä voi tuntua tukkoiselta.

Kuulemma tällaisesta ei ole suurempia merkkejä ainakaan toistaiseksi.

PS. Perjantaina vauvan saanut kaveri ei ole vieläkään päässyt pois sairaalasta. Kuulemma siellä on kuitenkin kaikki hyvin, eli ei syytä huoleen, kunhan nauttivat ammattilaisten hoitoavusta vähän tavallista pidempään. :)