Elämäntaparemonttia ja verikokeita

Muun muassa näitä on tänään syöty

Tänään alkoi allekirjoittaneen kevätkuuri. Tulin valituksi työnantajan järjestämään hyvinvointi- ja kuntoiluohjelman pilottiryhmään, jossa kokeillaan Jyväskylän yliopistossa kehiteltyä ohjelmaa, josta me koekaniinit saamme ohjeita liikkumiseen, ruokavalioon, venytteleen ja niin edelleen. Itsellä tuo ruokavaliopuoli on varmasti se tärkein, vuorotyön myötä on yleensä tullut syötyä vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Noh, tänään kaikki muuttuu. Ensimmäinen päivä ruokapäiväkirjan pitämistä on takana, ja kaloritavoitteissa pysyttiin ja hiilari-proteiini-rasva -suhdekin näytti oikealta. Jeejee. :) Tarkoituksena on pudottaa neljässä kuukaudessa 8-10 kiloa, kun nuo raskauskilot näyttää medän taloudessa ilmestyneen ihan outoon osoitteeseen...

 

 

Verikoe takana, tulosten odotus (taas) edessä

Mutta on tänään taas tapahtunut raskaudenkin osalta. Käytiin vaimon kanssa laboratoriossa. Tai siis minä olin vain henkisenä tukena, parempi puolisko menetti verta. Ja aika paljon, 6 putkiloa! Multa otetaan yleensä turvakokeissa vain kolme putkea! Mutta hyvin näytti vaimo jaksavan, vaikka minä välttämättä halusinkin tukea hänen etenemistään käsivarresta hetken aikaa kokeiden jälkeen. Ei sitä koskaan tiedä, koska huippaus (tai pirullinen jää lumen alla) yllättää.



Ja kun nyt aiheeseen päästiin, niin tähän loppuun vielä pieni avautuminen, jonka syynä on ennen kaikkea autoni. Pahoittelut jo etukäteen.

Minä vihaan talvea. Tai en talvea, vaan lunta. Se kastelee kävelijän ja juoksijan kengät ja housunpuntit (ja sataessaan kaikki muutkin vaatteet), tekee autonomistajan elämästä helvettiä kaikin tavoin ja polkupyörätkin se pakottaa autotalleihin ja katoksiin hyödyttömiksi. Eli yksinkertaisesti sanoen: ennen niin mukavasti sujunut matka paikasta A paikkaan B muuttuu talvisin kiduttavaksi Via Dolorosaksi. Olit sitten liikkeellä millä kulkuneuvolla tahansa. Paitsi ehkä taksilla. Kaikille ilmaiset taksikyydit talven ajaksi! (Who's with me?) Minun täydellinen talveni olisi sellainen, että marraskuun loppupuolelta maaliskuun puoliväliin olisi jatkuvasti noin viisi astetta pakkasta ja lunta sataisi vain laskettelukeskuksiin. Jouluna (aatonaattona) voisi sataa pari senttiä koko maahan, joka sitten sulaisi tapaninpäivän iltana pois. Ja sitten pakkanen palaisi. Loppiaisen aikaan voisi olla noin viikon kova pakkasjakso, jotta järvet jäätyisivät. Näin kaikki talvilajien harrastajat saisivat lajiansa harjoittaa, koska pakkasellahan minne tahansa, mihin halutaan lunta, voidaan tykittää vaikka pari metriä sitä pirun valkoista p**kaa.

iPhone: VIIKKO 9, PÄIVÄ 5

Raskaus turvottaa limakalvoja ja nenä voi tuntua tukkoiselta.

Kuulemma tällaisesta ei ole suurempia merkkejä ainakaan toistaiseksi.

PS. Perjantaina vauvan saanut kaveri ei ole vieläkään päässyt pois sairaalasta. Kuulemma siellä on kuitenkin kaikki hyvin, eli ei syytä huoleen, kunhan nauttivat ammattilaisten hoitoavusta vähän tavallista pidempään. :)