Odottelua

Taas on melkein viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Jotenkin tällä hetkellä on sellainen "tyyntä myrskyn edellä" -fiilis. Ei siis mitenkään negatiivisessa mielessä, mutta kovasti jo odotellaan ensi viikon ultraa ja tällä hetkellä inspiraatio elää pientä suvantovaihetta. Ehkä myös yövuorojen sekoittamalla elämänrytmillä on osuutta asiaan...

Tänään tuli pieni säikähdys, kun vaimolta tuli tekstiviesti, että oli meinannut pyörtyä töissä kassan taakse. Olo oli kuitenkin mennyt huilaamalla ohi, mutta nyt oli sitten viimein ollut kuulemma pakko paljastaa tilanne parille työkaverille. Oli jo aikakin, sanoisin minä, mutta vaimo on ollut todella järkähtämätön mielipiteensä kanssa: kun eka kolmannes on takana ja ultrassa on katsottu kaiken olevan kunnossa, voidaan asiasta alkaa kertoa.

Sisustukseen sopiva tuskanlähde

Itse en malttaisi (tässäkään asiassa) millään olla hiljaa. Tekisi mieli toitottaa tätä onnea kaikille tutuille (ja vähän tuntemattomillekin)! Mutta olen nyt tehnyt parhaani ja pitänyt enimmäkseen mölyt mahassa. Eilen putkahti aivan yhtäkkiä mieleen, että oma isänihän ei vielä tiedä uutista. Pieni lapsus. Vanhempani ovat siis eronneet ja isä asuu eri kaupungissa kuin muu lähisuku, niin jotenkin asia on jäänyt sanomatta, kun joulun jälkeen ei ole nyt muutakaan asiaa kummallakaan ollut. Nyt pitää isälle soitella aika pian, ennenkuin joku (lue: isosisko tai pikkuveli) asiasta möläyttää. :)

Ja sitten asiasta rautaan. Vaikka tämä tuskin ketään kiinnostaa. Tulin tänään ostaneeksi edellisissäkin postauksissa mainitun pilottiryhmän innoittamana itselleni kahvakuulan. Luin useasta eri lähteestä, että 16-kiloinen mötikkä on sopiva miesten aloituskuula, joten sellaisen sitten kannoin Prismasta kotiin. Virhe. ISO virhe. Vartin "helppo" ohjelma takana ja jokainen lihas huutaa hoosiannaa. Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja jälkivenyttelystä. Tällaisen vannoutuneen palloilulajiharrastajan naruhauiksille olisi voinut suosiolla ottaa 10- tai ehkä jopa 8-kiloisen kuulan, mutta pitipä taas machoilla. Noh, toivotaan että tuo helpottuu kun muutaman kerran reenaa ja oppii oikeanlaiset suoritustavat. Mutta on toi 16 kiloa siltikin aikamoinen riippakivi...