Lääkärillä vol 3

Dodiih! Poikettiin tosiaan neuvolassa moikkaamassa lääkäriä viimeistä kertaa näin raskausaikana. Kolmas lääkärikäynti, kolmas eri lääkäri. Tällä kertaa tarjolla oli oikein mukava nuori nainen. :)

Vaimo on vähän jännittänyt sitä, mahtuukohan Teelusikka alakautta syntymään, kun äitinsä on aikoinaan synnyttänyt molemmat lapsensa keisarinleikkauksella ja isosiskollansakin oli tehnyt kolmikiloisen kanssa tiukkaa. Yritä siinä sitten vakuutella, ettei äidin ja siskon synnytyksillä ole mitään tekemistä meidän synnytyksen kanssa (mikä on siis tieteellinen fakta), kun anoppi muistaa joka kerta todeta, että "heti sitten pyydät leikkausta, jos vähänkin näyttää tiukalta"...Argh!

Onneksi lääkäri totesi tänään varsin selväsanaisesti asian olevan niinkuin minä olen sen ajatellutkin: vauva tuntuu sirolta (syntymäpainoksi veikkaili noin kolmea kiloa) ja vaimon lantio ihan normaalilta, joten alatiesynnytyksessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Nih.

Toki tänään mittailtiin myös kaikki perus-neuvolajutskat. Vaimon paino oli noussut 600g kahden viikon takaisesta käynnistä, eli nyt on sitten viiden lisäkilon raja rikottu meidänkin raskaudessa (+5,1kg). Fundus-mitta oli vähän pienentynyt (nyt 31cm, viimeksi 33cm), mutta kuulemma meidän vakioterkalla onkin vähän "suurilinjainen käsiala". :D

"kätilökäyrä" vs "lääkärikäyrä"

Mitäpä muuta. Telsu liikkuu kivasti, pää on jo kiinnittynyt lantioon (lääkäri kuulemma kutitteli vauvan päätäkin tänään :D ) ja sykkeet vaihtelee siellä 120-150 -välillä. Vaimon verenpaine oli ensimmäistä kertaa vähän heilahtanut, mutta eipä 111/80 vielä hirveästi huolta aiheuta.

Niin ja Telsu viihtyy masussa vielä niin hyvin, ettei ainakaan ihan lähipäivinä ole tulossa maailmaan. Kohdunkaula on kiinteä ja täysin kiinni, niinkuin tietty vielä pitääkin. Kun sitten tuli meidän kysymysten aika, niin otettiin taas Vammalassa synnyttäminen puheeksi. Hyvähän asiaan on saada useita mielipiteitä. :)

Lääkärin mukaan meillä ei pitäisi olla mitään estettä lähteä Vammalaan, vaan näillä näkymin voidaan valita synnytyspaikka ihan oman fiiliksen mukaan. Muutenkin lääkärin puheista tuli sellainen fiilis, että ainakin allekirjoittaneesta Vammala tuntuu taas vähän houkuttelevammalta paikalta. Kunhan Teelusikka vaan malttaa odottaa 13. elokuuta asti, sillä siihen asti VAS:n synnytykset on kesätauolla. :)

Mutta eipä kai tällä kertaa muuta. Ulkona sataa, mutta ei haittaa vielä. Kesäloman alkuun 3 päivää ja 10 tuntia...Mukavaa ihan jo lomaakin ajatellen, että Teelusikastakin alkaa olla jo ihan konkreettista hyötyäkin:

Tarjotin-Telsu

iPhone:

 
Kampaamoista en pidä, mutta jalkahoito kyllä kelpaisi. :)

PS. Suuren suuret onnittelut angel86:lle pienestä pojasta. \o/
PPS. Tänään saadaan uusi sohva! Vanha lähti justiinsa uuteen kotiin.
PPS. YKSI KUUKAUSI LASKETTUUN AIKAAN!! :-O Panic...

Sydänääniä

Eilen oli toisen neuvolakäynnin ja samalla ekan lääkäritapaamisen aika. Itsellä osui viikon ainoa työvuoro ikävästi sen päälle, joten ajattelin heti vaihtaa vuoron pois jotta pääsisin mukaan. Vaimo kuitenkin oli sitä mieltä, että minun on ihan turha tulla sinne, koska ei siellä tehdä muuta kuin gynekologinen tutkimus ja silloin vaimo ei edes halua mun olevan siinä vieressä. Uskoin häntä ja menin töihin. Virhe.

Vaimo tapasi samalla meidän varsinaisen omahoitajan, joka oli ekan käynnin aikaan lomalla (ja on muuten ensi käynninkin aikaan, ehdinköhän minä tapaamaan tätiä ennen synnytystä). Kuulemma ihan mukava vanha täti. Paino oli noussut sopivasti ja verenpainekin pysyi pienestä noususta huolimatta hyvissä lukemissa. Tällä kertaa virtsassakaan ei ollut mitään ongelmia (kun oli ohjeistukset tiedossa) ja lääkärin mukaan limakalvotkin on hyvässä kunnossa. Hoitaja oli kuulemma kysellyt paljon samoja asioita kuin se ekan käyntikerran tuuraaja, eli mikäs on elämäntilanne ja mitäs mies tekee ja lopuksi antanut mukaan lantionpohjan lihasten jumppaohjeita ja muita liikuntaneuvoja. Mutta sitten! Tietystikin olivat kuunnelleet vauvan sydänäänet! Ekaa kertaa minun vauvan sydänäänet ja minä en ole paikalla. :(

Tärkeintä on tietysti, että ne kuuluivat ja että syke oli hyvä (160-170), mutta silti olen hieman pettynyt. Ehkä vähän itseenikin, kun päätin mennä töihin. Alusta asti olen halunnut olla mahdollisimman paljon mukana kaikessa ja pysyä ajan tasalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu ja nyt sitten missaan oman lapseni ensimmäiset sydänäänet. Kolme ihmistä (vaimo, hoitaja ja joku god damn harjoittelijakin vielä) on kuulleet ne, mutta minä en.

Saattaa olla, että teen tästä nyt vähän liian isoa numeroa, mutta jotenkin nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että jäin vähän ulkopuoliseksi. Kaverin mukaan sydänäänet eivät ole mitenkään erityinen juttu ja että niistä katoaa ensiviehätys hyvin nopeasti ja vaimokin muistutti, että olen sentään nähnyt ultrassa livekuvaa siitä, kun sydän sykkii. Mutta silti. Jokin tässä nyt kaivertaa...

Katselin jo kotidopplereiden hintoja. Angelsoundsin saisi nyt halvimmillaan netistä hintaan 39e sis. postikulut. Vaimo vaan ei lämmennyt idealle. Kuulemma laite on ihan "turhake" ja maksaakin vielä. Mutta helppoahan se on sanoa, kun itse on juuri saman päivän aamuna kuullut pienen sydämen lyövän villisti, täynnä elämää. Vaimo saa kuitenkin tuntea vauvan liikkeetkin paljon ennen kuin minä ne voin masun päältä tuntea, niin olisi se nyt oikeus ja kohtuus, että itsekin saisi ultrakuvan lisäksi jotain kouriin tuntuvaa todistetta pikkuisen läsnäolosta. Tai tässä tapauksessa kyllä korviin tuntuvakin kävisi. Jotain ihan pientä. Ei kai se ole liikaa vaadittu?

Isi rakastaa sinua