Synnytyskertomus

No niin. Nyt kun ollaan kotiuduttu ja ensimmäinen yö kotona onnellisesti takana, ehdin vihdoinkin kirjoitella meidän synnytyskertomusta, joten tässä se tulee. Kronologisessa järjestyksessä lyhyin kommentein, koska jos alan kirjoittaa omaan rönsyilevään tyyliini, tästä tulisi aivan järjettömän pitkä kirjoitus. Ja taitaa tästä tulla näinkin...

Perjantai 17.8., n. klo 17: "Tuskinpa tässä mitään tapahtuu, joten isi voi ihan hyvin lähteä parille pussikaljalle Ratinan suvannon rantaan kuuntelemaan BlockFesteiltä kantautuvaa musiikkia."

Lauantai 18.8.

01:00 Isi kotiutuu kaupungista, vaimo on vielä hereillä. "Mitä sä vielä hereillä oot?" "No kun tuli pari supistusta." "Koska?" "Puoli tuntia sitten ja nyt ihan äsken." "Jaa. No mä meen nukkumaan. Herätä, jos jotain tapahtuu."

06:54 Isi herää, vaimo irvistelee vieressä. "Onko sulla taas supistus?" "Joo, on niitä ollut koko yön." "Ootko sä valvonut koko yön??" "No nyt viime supparin jälkeen oon pari tuntia nukkunut." Totuus selviää, kun vaimo ottaa esiin pikku lappusen, johon on kirjannut yön supistukset. "Eikun oho, ei siitä edellisestäkään oo kuin 11 minuuttia..." Lähempi tarkastelu paljastaa, että supistuksia on ollut koko yön noin 10 minuutin välein. Supistusten kirjanpitovastuu siirtyy isille, samalla kaivetaan esiin netistä tulostettu supistuskalenteri. Isiä alkaa jänskättää.

Aamupäivä Suppareita tulee tasaisesti. Vaimo käy aamulla suihkussa. (Myöhemmin sairaalassa todetaan, että synnytys on alkanut kello 10:00.) Kello 11:40 päätetään lähteä "käymään TAYSissa näytillä". Jätän vielä mikroeväät jääkaappiin, kun tuskinpa sinne sairaalaan nyt heti jäädään. Tripit ja energiapatukat sentään pakkaan mukaan. Sairaalakassi olalle ja menoksi.

aamupäivän supistukset

11:56 Ilmoittaudutaan TAYS:n synnytysvastaanotolle ja jäädään odottamaan tarkatukseen pääsyä. Käytävällä on kolme muutakin paria. Allekirjoittanut tuntee itsensä aloittelijaksi, vaikka moni muukin taitaa olla ensisynnyttäjä. Vaimo sulkee silmät ja hiljenee aina kun tulee supistus. Myös allekirjoittanut hiljenee. Jo kotona tuli huomattua, ettei vaimo mielellään kuuntele vitsejä kesken supistuksen.

12:45 Vaimo pääsee tarkastukseen ja käyrille. Telsulla kaikki hyvin. Tunnin jälkeen vaimo tulee tarkastushuoneen ovelle tyylikkäässä sairaalamekossa. Kuulemma tänne jäädään ja seuraava etappi on synnytyssali. Kohdunkaula on hävinnyt ja kohdunsuu on 3 cm auki. Seuraavaksi vuorossa peräruiske, joka jälkeenpäin kuultuna tuntui hassulta. 13:45 Vaimo käy suihkussa, jossa limatulppa sanoo bye bye solahtaessaan viemäriin.

15:00 Istutaan vaimon kanssa edelleen SVO:n käytävällä. Osa suppareista on jo aika tiukkoja ja väli on tasaantunut noin viiteen minuuttiin. Vaimoa väsyttää. Vastaanotolla on aika paljon väkeä. Kevyttä ruuhkaa ilmassa.

15:15 Seuraava tutkimus. Kohdunsuu on auki 5 cm, joten siirtymistä saliin aletaan valmistella.

15:27 Asetutaan TAYSin synnytyssaliin numero 10. Esittäydytään kätilön kanssa. Ensivaikutelman perusteella ehkä vähän kyyninen täti. Vaimo kysyy kivunlievityksistä, että jos vaikka saisi vielä vähän nukuttua. "Ei tässä nyt mitään nukuta. Nyt synnytetään." vastaa kätilö. Kysyy kuitenkin kivunlievityksistä ja ehdottaa ilokaasua tai vaihtoehtoisesti spinaali-/epiduraalipuudutuksia. Vaimo kertoo pärjäävänsä vallan mainiosti ilman puudutuksia, mutta päätetään kokeilla ilokaasua. Ilokaasun aloittamisajankohdaksi merkitään 15:34. Vaimo ei oikein pääse kärryille ilokaasun käytöstä ja hyödyistä, mutta onneksi allekirjoittaneella on oikein hauskaa pienissä kaasupöhinöissä.

vasemmalla Telsun sydänäänet (jotka oli koko synnytyksen ajan hyvät), oikealla supistuslaskuri

16:15 Isillä on nälkä. Kätilön mukaan "vauva voi syntyä jo muutamassa tunnissa, mutta voi olla myös, ettei synny ennen hänen vuoronsa päättymistä (22:00). Todennäköisesti ei synny seuraavan tunnin aikana, mutta ei sitäkään voi luvata." Tämän erittäin selkeän selvityksen perusteella uskallan lähteä hakemaan pizzani kotoa. 16:30 olen kotipihassa ja totean, että kotiavaimenihan on omassa sairaalakassissani SVO:n lukitussa kaapissa. 16:40 saavun Kalevan Prismalle. Käyn ensin hakemassa vaimolle yllätyslahjaksi korun Timanttisilta, jonka jälkeen syön nopeasti viereisessä McDonald'sissa kaksi El Maco Junioria ja neljä nuggettia. 17:00 pääsen takaisin synnytyssaliin. Vaimo keinuttelee keinutuolissa ja nauraa avainongelmalleni. Ajattelen mielessäni, että odotetaanpa muutama tunti. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa...

18:30 Vaimosta tuntuu siltä, että ilokaasusta ei ole mitään apua. Kutsutaan kätilö huoneeseen ja tehdään päätös, että nyt voisi kokeilla sitä epiduraalia, vaikka vaimo sitä vähän jännittääkin. Kätilö tekee sisätutkimuksen huolellisesti. Vetäessään kumihanskaa pois kädestään kätilö toteaa "En kyllä uskonut, että oot ollut 5 cm auki tänne tullessas, kun oot niin tyyni ja rauhallinen, mutta kyllä sä oot sen verran auki. Tai siis nyt jo reilusti enemmänkin. Noin 8 senttiä. Tässä vaiheessa epiduraalista ei välttämättä ehdi olla hirveästi enää apua, joten miltäs susta kuulostais, jos kokeiltais kohdunkaulan paikallispuudutusta?" Ehdotus sopii meille, kätilökin on alkanut tuntua mukavammalta hetki hetkeltä. (Ehkä tieto siitä, että hänellä on yli 1000 synnytystä alla rauhoitti hieman meitä molempia...)

18:41 Lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot ja antaa PCB-puudutuksen (18:42). Vaimon suusta lipsahtaa koko synnytyksen ainoa "vittu", kun puudutusneula osuu. Isin käy vaimoa sääliksi, mutta puudutus auttaa nopeasti, meidän molempien jännitys laukeaa pikkuisen ja tunnelma salissa rentoutuu. Käyriltä näkyy voimakkaita supistuksia, mutta vaimo ei ole moksiskaan. Reipas kulta. Kätilö käy silloin tällöin salissa ja muistuttaa aina, että pitää painaa kutsunappia, jos kivut palaavat tai vauva alkaa syntyä. Synnärillä on kuulemma vähän ruuhkaa.

20:10 Supistukset alkavat taas tehdä kipeää. Kätilö tarkastaa taas tilanteen ja toteaa, ettei PCB-puudutusta voida uusia, koska kohdunkaulaa ei enää oikeastaan ole. Vaimo on 9,5 cm auki. Kätilö ehdottaa emättimen seiniin pistettävää pudendaalipuudutusta, jonka vaimo päättää ottaa.

20:21 Lääkäri pistää pudendaalipuudutuksen. Vaimoon sattuu ja suusta taitaa päästä taas joku voimasana, mutta niin hiljaa, ettei sitä oikein kuule. Puudutus auttaa, mutta puudutuksen laittaminen tuntui kuulemma siltä, kuin neula olisi työnnetty reidestä ulos. Auts. Silittelen vaimon kättä ja hiuksia. Paitsi suppareiden aikana, silloin vain pidetään kädestä ja ollaan hiljaa.

20:45 Tehdään kokoarviot. Isi sanoo 51cm/3155g, äiti veikkaa 50cm/3090g.

20:50 "Alkaa vähitellen ketuttaa nää supistukset." vaimo toteaa. Ensimmäisestä supistuksesta on 20 tuntia ja risat.

21:15 Parin supistuksen aikana vaimosta tuntuu siltä, että pitäisi ehkä vähän ponnistaa.

21:30 Kätilö tarkistaa tilanteen ja antaa luvan ponnistaa. Kuullaan, että keskimäärin ponnistusvaihe ensisynnyttäjällä kestää 20 minuuttia, mutta voi mennä paljon pidempäänkin. Vaimo riisuu silmälasit.

21:50 Kätilö toteaa, että ei hän ikävä kyllä ehdi tätä vauvaa näkemään, mutta kehuu vaimoa kuitenkin ponnistamisesta.

22:00 Uusi kätilö. Muutospelko iskee (ainakin isiin). Tekee mieli huutaa meitä koko päivän hoitaneen kätilön perään "Älä jätä!". Vaimo ponnistaa joka supistuksella 2-3 kertaa.

22:00-23:30 Kokeillaan eri asentoja. Kyljellään, jakkaran kanssa, seisaaltaan, selällään. Uusi kätilökin osoittautuu ihan kivaksi. Vaimo tekee joka supistuksella hirveän määrän töitä, mutta väsymys alkaa näkyä. Allekirjoittanut painelee vaimon otsaa kylmällä pyyhkeellä supistuksien välissä. Ja kehuu koko ajan, kuten kätilökin. Vaimolle laitetaan oksitosiinitippa tehostamaan supistuksia.

23:30 Kätilö ehdottaa lopulta imukupin käyttöä apuna. Vauva käy joka ponnistuksella ihan kynnyksellä, mutta aina ponnistuksen loppuessa vetäytyy takaisin. Vaimo sanoo, että imukuppi käy.

23:35 Lääkäri saapuu ja kiinnittää imukupin. Avuksi tulee myös toinen kätilö.

23:35-23:40 VERTA JA HEVOSIA! Siis herran jestas, kuinka paljon voikaan tapahtua viidessä minuutissa. Vaimo ponnistaa, lääkäri kiskoo minkä jaksaa. Imukuppi irtoaa ja verta roiskuu kaikkialle (siis oikeasti kaikkialle, mm. isin paidalle ja vaimon tyynylle.). Imukuppi kiinnitetään uudestaan, välilihaa leikataan (onneksi tosi vähän ja tosi siististi), mahaa painellaan suorastaan väkivaltaisen näköisesti. Vaimo hikoilee ja sanoo "Au!".

"kaunis ja luonnollinen tapahtuma" on ohitse

23:40 Telsun pää syntyy, ja samaa kyytiä koko vauva. Napanuora on löysästi kaulan ympärillä, no problem. K-vitamiinia reiteen. Telsu kiljuu ja pääsee äitinsä rinnalle, jossa rauhoittuu. Isi leikkaa napanuoran. Kukaan ei itke. Aika jännää. Jälkeenpäin nauretaan, kuinka vaimo aina liikuttuu Sydänääniä-telkkarisarjan synnytyksiä katsoessaan, mutta oma synnytys hoituu kuivin silmin. Telsu painaa 3580g ja saa 9/10 apgar-pistettä. Meidän mielestä Telsu on täydellinen. Telsulla on paljon tummaa tukkaa.

Telsu muutaman minuutin "vanhana"

 23:47-24:00 Istukka syntyy. Telsu kakkaa äitinsä päälle. Telsu pestään ja puetaan. Pituus mitataan: 51 cm. Isi osui oikeaan! \o/

00:30 Ensimmäisestä supistuksesta on kulunut vuorokausi. Telsu alkaa imeä maitoa.

joskus 01:30 aikoihin Telsu lopettaa imemisen, vaimo käy suihkussa, jonka jälkeen saadaan kuulemma purtavaa. Siivooja tulee kysymään, voisimmeko syödä käytävällä, kun tarvisi siivota huone seuraava synnyttäjää varten. Tänä yönä on kuulemma vähän ruuhkaa. Meille sopii.

Kahden maissa syödään eväitä, kun meidän ohi kärrätään seuraava synnyttäjä saliin. Nainen voihkii minkä ehtii. Vaimo toteaa, että kyllä voihkiminen kuuluu enemmän siihen vaiheeseen, kun sitä vauvaa tehdään. :D

Lähdetään siirtymään synnytäneiden osastolle. Isi kuljettaa Telsun ja hoitaja vaimon. Mennään eri hisseillä. Isi meinaa jättää Telsun muovisängyn hissin oven väliin. Huh.

Kolmelta vaimo on saatu osastolle paikoilleen, isi on noutanut sairaalakassit SVO:n kaapista ja korun autosta. SVO:n käytävällä on pelokkaan näköisiä ensisynnyttäjä-isejä. Allekirjoittanut on tuntenut itsensä vanhaksi konkariksi näissä hommissa. Vaimo tykkää korustaan. Telsu nukkuu kiltisti. Isi pääsee lähtemään kotiin. Ajomatka on nopea, liikennettä ei ole. SVO:n 30 minuutin "jättöparkissa" on kolme autoa. Taitaa synnärillä olla tänä yönä vähän ruuhkaa.

AL kertoi tänään meidän synnytysyöstä. Oli vähän ruuhkaa.

Synnytyksen jälkeisiä huomioita:

- Osastolta lähteminen jännitti enemmän kuin synnyttämään lähteminen.
- Vaimo jätti raskauskilot TAYSiin, vaaka näyttää 1,1 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta.
- Telsu on täydellinen.
- Eka yö kotona meni hyvin. Telsu heräsi kolmesti. Nyt remonttipora laulaa seinän takana ja Telsu nukkuu kuin enkeli.
- Huomenna neuvolatäti tulee käymään.

Huh huh.

PS. Anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä, en ehdi nyt tekstiä oikolukemaan. :)
PPS. Edit: pari kuvaa lisätty.

Supistuksia

Jahas. Vaimolla on nyt ollut supistuksia tuolta keskiyöstä lähtien. Tulleet melkein alusta saakka noin 10 minuutin välein (lyhimmillään väli ollut 5 minuuttia, pisimmillään 13), mutta eivät kuulemma vielä ole kauhean voimakkaita. Yhden supparin kesto on keskimäärin minuutin luokkaa.

Olisikohan tänään SE päivä...

Lääkärillä vol 3

Dodiih! Poikettiin tosiaan neuvolassa moikkaamassa lääkäriä viimeistä kertaa näin raskausaikana. Kolmas lääkärikäynti, kolmas eri lääkäri. Tällä kertaa tarjolla oli oikein mukava nuori nainen. :)

Vaimo on vähän jännittänyt sitä, mahtuukohan Teelusikka alakautta syntymään, kun äitinsä on aikoinaan synnyttänyt molemmat lapsensa keisarinleikkauksella ja isosiskollansakin oli tehnyt kolmikiloisen kanssa tiukkaa. Yritä siinä sitten vakuutella, ettei äidin ja siskon synnytyksillä ole mitään tekemistä meidän synnytyksen kanssa (mikä on siis tieteellinen fakta), kun anoppi muistaa joka kerta todeta, että "heti sitten pyydät leikkausta, jos vähänkin näyttää tiukalta"...Argh!

Onneksi lääkäri totesi tänään varsin selväsanaisesti asian olevan niinkuin minä olen sen ajatellutkin: vauva tuntuu sirolta (syntymäpainoksi veikkaili noin kolmea kiloa) ja vaimon lantio ihan normaalilta, joten alatiesynnytyksessä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Nih.

Toki tänään mittailtiin myös kaikki perus-neuvolajutskat. Vaimon paino oli noussut 600g kahden viikon takaisesta käynnistä, eli nyt on sitten viiden lisäkilon raja rikottu meidänkin raskaudessa (+5,1kg). Fundus-mitta oli vähän pienentynyt (nyt 31cm, viimeksi 33cm), mutta kuulemma meidän vakioterkalla onkin vähän "suurilinjainen käsiala". :D

"kätilökäyrä" vs "lääkärikäyrä"

Mitäpä muuta. Telsu liikkuu kivasti, pää on jo kiinnittynyt lantioon (lääkäri kuulemma kutitteli vauvan päätäkin tänään :D ) ja sykkeet vaihtelee siellä 120-150 -välillä. Vaimon verenpaine oli ensimmäistä kertaa vähän heilahtanut, mutta eipä 111/80 vielä hirveästi huolta aiheuta.

Niin ja Telsu viihtyy masussa vielä niin hyvin, ettei ainakaan ihan lähipäivinä ole tulossa maailmaan. Kohdunkaula on kiinteä ja täysin kiinni, niinkuin tietty vielä pitääkin. Kun sitten tuli meidän kysymysten aika, niin otettiin taas Vammalassa synnyttäminen puheeksi. Hyvähän asiaan on saada useita mielipiteitä. :)

Lääkärin mukaan meillä ei pitäisi olla mitään estettä lähteä Vammalaan, vaan näillä näkymin voidaan valita synnytyspaikka ihan oman fiiliksen mukaan. Muutenkin lääkärin puheista tuli sellainen fiilis, että ainakin allekirjoittaneesta Vammala tuntuu taas vähän houkuttelevammalta paikalta. Kunhan Teelusikka vaan malttaa odottaa 13. elokuuta asti, sillä siihen asti VAS:n synnytykset on kesätauolla. :)

Mutta eipä kai tällä kertaa muuta. Ulkona sataa, mutta ei haittaa vielä. Kesäloman alkuun 3 päivää ja 10 tuntia...Mukavaa ihan jo lomaakin ajatellen, että Teelusikastakin alkaa olla jo ihan konkreettista hyötyäkin:

Tarjotin-Telsu

iPhone:

 
Kampaamoista en pidä, mutta jalkahoito kyllä kelpaisi. :)

PS. Suuren suuret onnittelut angel86:lle pienestä pojasta. \o/
PPS. Tänään saadaan uusi sohva! Vanha lähti justiinsa uuteen kotiin.
PPS. YKSI KUUKAUSI LASKETTUUN AIKAAN!! :-O Panic...

Äitiysloma!

Niinpä. Tänään on vaimon äitiysloman ensimmäinen päivä. Johan se ehtikin rehkiä kolme päivää töissä kesälomansa jälkeen. :)

Mammaloman kunniaksi käytiin tutustumiskäynnillä TAYSissa. Oli muuten melkoisen turha reissu. Kuultiin pitkälti juurikin niitä samoja asioita, mitä oltiin jo perhevalmennuksissa käyty läpi. Synnytyssalissa ei päästy käymään (eikä edes samassa kerroksessa), mutta jotain sentään jäi käteen: tiedänpähän nyt, mille ovelle pitää autolla kaahata sitten kuin H-hetki saapuu. Niin ja saihan siellä sentään suklaatäytekeksejä. Ja vaimo sai purkkaa. (Kuulemma sen takia kannatti jo mennä.) Eli ei se nyt ehkä sittenkään ihan NIIN turha reissu ollut. Tavattiin meidän vanha kaverikin, jota ei oltu nähty vuosiin. On nyt menossa sitten naimisiin ja LA heillä on 16.10. eli tasan kaksi kuukautta meidän jälkeen. Ympäri käydään, yhteen tullaan. :)

En muistanut räpsiä kuvia tuolta TAYS-käynniltä, mutta kerrataanpa vähän muita viimeaikaisia tapahtumia kuvien avulla.

masu mallia 35+0. kyllä se vaan kasvaa.

Ja näin se Teelusikka kieriskeli viime perjantain helteessä. :)
(Kylläpä muuten oudosti kaventui toi video nettiin siirtämällä. Mutta kyllä tuosta vähän selvää saa.)

tiistaina oli harsopyykin vuoro. nyt Telsu saa puhtaita harsoja kuolattavaksi.

kirppareilta löytyy silloin tällöin todellisia helmiä...

...kuten tämä haalari, jonka rinnassa vaimo näki aluksi lukevan "humper". ois aika härski lastenhaalari. :D

 

Noista kuvista taisikin välittyä kaikkein tärkein. Seuraavaksi jäämme odottelemaan ensi maanantain neuvolaa sekä ensi perjantaina alkavaa isin kesälomaa. Mutta sitä ennen luonnollisestikin silmäys iPhoneen. Aurinkoista viikonloppua. :)

iPhone:

Siis joko taas tosiaan viikko on mennyt?!? :-o Huh huh, kuinka aika juoksee. Mutta niin, kohtu on siis korkealla. Vissiinkin. Tähän on aika vaikea keksiä yhtään mitään nasevaa sanottavaa. :D

Synnytysvalmennus

Eilen oltiin sitten ensimmäisessä perhevalmennuksessa, jonka aiheena ei ollut enempää eikä vähempää kuin itse synnytys.

Meillä oli valmennuksessa oikein hauskaa. Vaimo kikatti mahdollisimman hiljaa useampaan otteeseen, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Tässä valmennuksen hauskimpien hetkien TOP3:

1. Nenä poskella

Koulutusta pitänyt kätilö (eli meidän oma neuvolatäti) kuvaili vastasyntyneitä melko värikkäin sanakääntein. "Lapsen pää muotoutuu synnytyksen aikana, joten ei pidä pelästyä, jos lapsella on vähän pitkulainen pää. Tai erilaisia pahkoja päässä. Tai vaikka nenä poskella, on niitäkin nähty."

2. Sulle peräruiske, mulle pullaa

Tyyliin toisella powerpoint-kalvolla kerrottiin synnytyksen alkuhetkistä, muun muassa peräruiskeesta (josta kuullessaan vaimo tuuletti ja totesi "Jes!"). Ja heti seuraavalla kalvolla olikin jo aika kertoa seuraavaksi tärkein asia, eli TAYSin kahvilan aukioloajat. Oli sitten ihan pakko todeta vaimolle, että "sulle peräruiske, mulle pullaa". Vaikka eihän se nyt ihan niin mene. Saahan tuo vaimokin siellä synnärillä herkutella sokeriliuoksellakin (suoraan suoneen) jos oikein nälkä alkaa heikottaa...


3. Tukihenkilössä roikkuminen + muut synnytyskuvat

Meille näytettiin myös kuvia synnytyksestä. Kuvat vaikuttivat erittäin lavastetuilta ja ne taisivat olla peräisin viime vuosituhannelta. Päätellen esimerkiksi siitä autonkokoisesta ja -hintaisesta Hewlett-Packardin ctg-laitteesta...Osa synnytysasennoista oli vaan sellaisia, ettei niitä voinut katsoa nauramatta.

tähän väliin masu mallia 29+5, ettei ole pelkkää tekstiä koko postaus :)

En sitten tiedä, ollaanko me ahmittu jotenkin poikkeuksellisen paljon tietoa jo etukäteen vai oliko osa paikallaolijoista vaan ihan kuutamolla. Osa kuvitteli saavansa epiduraalin vielä ponnistusvaiheessakin ja joillekin oli epäselvää, mitä termi "tarjontavirhe" tarkoittaa. (Vaikka oltiin jo viisi minuuttia niistä puhuttu...) Meille ainoa uusi asia oli se, että synnytys lasketaan alkaneeksi siitä hetkestä kun supparit tulee säännöllisesti 10 minuutin välein.

Paikalla oli myös yksi ärsyttävä tuleva äiti, joka oli niin aggressiivisen oloinen luonne, että huh huh. Kuulemma tulevat kätilöt saavat turpaan useasti, muun muassa jos he harkitsevat episiotomiaa tai koskevat häneen imetystä opetellessa. Pitkä lista synnytystoiveitakin löytyy. Ja voi v***u sitäkin, jos joutuu ottamaan lävistykset pois synnytykseen lähtiessä! Täytyy ens kerralla muistaa istua mahdollisimman kauas kyseisestä henkilöstä.

Mutta kaiken kaikkiaan valmennuksessa oli ihan kivaa ja oli siellä käymisestä varmasti hyötyäkin. Muutamat huhut katkesivat ja asiat selkenivät huomattavasti. Jotenkin synnytys näyttäytyy nyt aikaisempaa konkreettisempana tapahtumana.

iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 5

Äitiysloma lähestyy!

Juu, niin tekee. Vähän yli kuukausi vielä, mutta onneksi vaimon kesäloma alkaa jo juhannuksesta. Tai noh, onneksi ja onneksi. Se on ollut nyt aika känkkäränkkä viime aikoina...

PS. Teelusikalla on selkeä rytmi. Illalla ja aamulla jumpataan puoli tuntia, minkä lisäksi johonkin aikaan päivästä pyöritään hieman. Muuten nukutaan. Tulee isäänsä.