Sydänääniä

Eilen oli toisen neuvolakäynnin ja samalla ekan lääkäritapaamisen aika. Itsellä osui viikon ainoa työvuoro ikävästi sen päälle, joten ajattelin heti vaihtaa vuoron pois jotta pääsisin mukaan. Vaimo kuitenkin oli sitä mieltä, että minun on ihan turha tulla sinne, koska ei siellä tehdä muuta kuin gynekologinen tutkimus ja silloin vaimo ei edes halua mun olevan siinä vieressä. Uskoin häntä ja menin töihin. Virhe.

Vaimo tapasi samalla meidän varsinaisen omahoitajan, joka oli ekan käynnin aikaan lomalla (ja on muuten ensi käynninkin aikaan, ehdinköhän minä tapaamaan tätiä ennen synnytystä). Kuulemma ihan mukava vanha täti. Paino oli noussut sopivasti ja verenpainekin pysyi pienestä noususta huolimatta hyvissä lukemissa. Tällä kertaa virtsassakaan ei ollut mitään ongelmia (kun oli ohjeistukset tiedossa) ja lääkärin mukaan limakalvotkin on hyvässä kunnossa. Hoitaja oli kuulemma kysellyt paljon samoja asioita kuin se ekan käyntikerran tuuraaja, eli mikäs on elämäntilanne ja mitäs mies tekee ja lopuksi antanut mukaan lantionpohjan lihasten jumppaohjeita ja muita liikuntaneuvoja. Mutta sitten! Tietystikin olivat kuunnelleet vauvan sydänäänet! Ekaa kertaa minun vauvan sydänäänet ja minä en ole paikalla. :(

Tärkeintä on tietysti, että ne kuuluivat ja että syke oli hyvä (160-170), mutta silti olen hieman pettynyt. Ehkä vähän itseenikin, kun päätin mennä töihin. Alusta asti olen halunnut olla mahdollisimman paljon mukana kaikessa ja pysyä ajan tasalla siitä, mitä milloinkin tapahtuu ja nyt sitten missaan oman lapseni ensimmäiset sydänäänet. Kolme ihmistä (vaimo, hoitaja ja joku god damn harjoittelijakin vielä) on kuulleet ne, mutta minä en.

Saattaa olla, että teen tästä nyt vähän liian isoa numeroa, mutta jotenkin nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että jäin vähän ulkopuoliseksi. Kaverin mukaan sydänäänet eivät ole mitenkään erityinen juttu ja että niistä katoaa ensiviehätys hyvin nopeasti ja vaimokin muistutti, että olen sentään nähnyt ultrassa livekuvaa siitä, kun sydän sykkii. Mutta silti. Jokin tässä nyt kaivertaa...

Katselin jo kotidopplereiden hintoja. Angelsoundsin saisi nyt halvimmillaan netistä hintaan 39e sis. postikulut. Vaimo vaan ei lämmennyt idealle. Kuulemma laite on ihan "turhake" ja maksaakin vielä. Mutta helppoahan se on sanoa, kun itse on juuri saman päivän aamuna kuullut pienen sydämen lyövän villisti, täynnä elämää. Vaimo saa kuitenkin tuntea vauvan liikkeetkin paljon ennen kuin minä ne voin masun päältä tuntea, niin olisi se nyt oikeus ja kohtuus, että itsekin saisi ultrakuvan lisäksi jotain kouriin tuntuvaa todistetta pikkuisen läsnäolosta. Tai tässä tapauksessa kyllä korviin tuntuvakin kävisi. Jotain ihan pientä. Ei kai se ole liikaa vaadittu?

Isi rakastaa sinua