Tulevaisuuden pohdiskelua ja alkutohinaa

Heisulivei ja terveisiä kiireisen vauva-arjen keskeltä. :)

Kuten aivan ensimmäisessä kirjoituksessani kirjoitin, tämän oli tarkoitus olla raskausajan projektiblogi, jolle en luvannut jatkoa vauvan syntymän jälkeen. Ja jos ihan totta puhutaan, vieläkään en ole aivan varma, haluanko jatkaa kirjoittamista tästä eteenpäinkin.

Oma motivaatio on laskenut, koska jokainen hetki jonka koneella vietän, on pois siitä ajasta, jonka voisin viettää seuraten ihanan tyttäreni elämän alkutaipaleen erityisiä ja ainutlaatuisia hetkiä, jotka menevät niin nopeasti ohitse.

(Tässä välissä kävin hyvin asiaankuuluvasti ottamassa vastaheränneen Telsun syliin ja vaihtamassa erityisen ja ainutlaatuisen kakkavaipan...)

Lisäksi tunnen koneella ollessani valtavaa syyllisyyttä myös siitä, että näinä hetkinä voisin Telsun ihailemisen lisäksi lukea koulun viimeisiin tentteihin. Jouluna on pakko saada paperit koulusta pihalle, mutta eivät ne viimeiset kirjatentit itse itseään sentään suorita.

Toisaalta haluaisin jatkaa kirjoittamista ja kertoa kaiken lapseni kehityksestä, mutta pelkään, että tällöin blogista tulisi vain oman lapsensa ihanuudesta sokeutuneen isän kertomus siitä, kuinka ihana lapsi Telsu onkaan. Ja vaikka oman lapsen ihanuudesta sokeutuminen on mielestäni täysin hyväksyttävää ja jopa kannustettavaa, epäilen kyseisessä mielentilassa tuotetun tekstin kykyä viihdyttää blogin lukijoita.

Koska en kuitenkaan vielä tiedä blogin tulevaisuudesta, voin ainakin toistaiseksi vielä jatkaa kirjoituksia, jos vaikka into blogin kirjoittamista kohtaan saisikin taas lisää bensaa liekkeihin. Joten tässä vähän tilannekatsausta meidän arkeen:

Ensinnäkin, elämä kotona on asettunut varsin nopeasti mukaviin uomiin. *koputan puuta* Esimerkkinä käynee viime yö, joka sujui siten, että Telsu meni nukkumaan 23:n maissa, heräsi neljältä (kun äitinsä herätti syömään), söi kaksi tuntia(!) ja nukkui sen jälkeen tyytyväisenä yhdeksään. Isi ja varsinkin äiti sen sijaan heräilivät pitkin yötä. Vielä ilmeisesti vaistot herättävät vauvan pienimpäänkin inahdukseen. Myös päivisin Telsu nukkuu hyvin, huolimatta HIRVEÄSTÄ remonttimelusta. Isi ja äiti eivät pysty melussa edes juttelemaan, mutta Telsu vetelee hymyillen hirsiä. Aina siihen asti, kunnes työmiehet lähtevät kotiin/tauolle. Silloin Telsu alkaa pyöriä ja heräillä. Muutenkin Telsu ei oikein tykkää nukkua hiljaisuudessa

Kokonaiskuvaa ajatellen Telsu siis nukkuu yllättävänkin hyvin, mutta myös ruoka maistuu. Vaimo imettää toistaiseksi vielä rintakumin turvin, mutta myös paljasta tissiä on menestyksekkäästi kokeiltu. päivällä ruokailut kestävät yleensä puolisen tuntia, mutta öisin ja iltaisin tissi suussa vierähtää helposti tuntikin. Valveillaoloaikanaan Telsu on rauhallinen ja tarkkailevainen persoona, aivan kuten äitinsä. Pieni pää pyörii ja silmät mittailevat ahkerasti kaikkea, mihin vielä heikko katse vain yhtään yltää. Turhaa kitinää Telsu ei juurikaan harrasta, vaan oikeastaan vain nälkä saa hänet pahalle tuulelle. Jos buffet-pöydän pystytys vie liian kauan, Telsu saattaa kevyesti raivota kymmenisen minuuttia rinnalla, kunnes hän on varma, että isi ja äiti ovat ymmärtäneet, että palvelun saaminen kesti tällä kertaa vähän liian kauan.

Vaunuissa Telsu ei oikein vielä viihdy, vaan parilla kärryttelylenkillä uni on pitänyt käydä hakemassa isin keinuvasta sylistä. Sen sijaan autossa uni tulee nopeasti. Myös vieraassa ympäristössä uni tulee hyvin, viime viikonlopun Telsu ja vaimo viettivät mummulassa. Isillä oli perjantaina varpajaiset ja lauantaina yövuoro. Onneksi jo tänään alkoi isyysloma. Kyllä yksi työvuoro viiden viikon kesälomien jälkeen alkoikin jo tuntua pahalta. ;)

No niin, näinhän se kirjoittaminen taas alkoi kulkea, kun vauhtiin päästiin. Tulikin taas todella "lyhyt" tilannekatsaus. Mutta tästäkään kirjoitusvimmasta huolimatta en osaa vielä sanoa, jatkanko blogin kirjoittamista. Ehkäpä uusi blogi voisi olla ratkaisu. "Suojassa kaikelta"? Tilanne vaatii vielä pohtimista.

Lämmintä ja vähäsateista syksyä kaikille lukijoille, Tampereella on ollut tosi kiva keli parin päivän ajan. *koputan puuta*

Ai niin. Telsu sai tänään postissa hetunsa. Siksipä Telsulla täytyy tietysti olla myös nimi.

Telsusta tulee Emma.

Valmennus III ja Neuvola VII

Eilen oli taas valmennuspäivä. Aiheena tällä kertaa imetys ja lastenhoito. Oli ihan kiva kerta. Imetyksestä opittiin pari uutta kikkaa, kuten myös vauvan muusta hoitamisesta. Viideltä alkanut valmennus kesti sopivasti 1h 45min, niin ehti vielä täydellisesti kotiin ennen Ranska-Englanti -matsin aloituspotkua. :)

Tänään olikin sitten neuvolakäynnin vuoro (RV 30+5). Vaimon arvot oli taas aika hyvin kohdillaan, vaikka hemoblogiini olikin vähän alhaalla (114), mistä syystä saatiin nyt kehoitus alkaa syömään vähän lisärautaa joka toinen päivä. Verenpaineet oli hyvät (128/72), kuten aina. Niitä mittaillessa Teelusikalla oli omat lyhytkestoiset bileet ja maha heilui kuin viimeistä päivää. Liikkeisiin siis nopeasti saatiin ++. :D

Painoa vaimo oli kerännyt huikeat 200g viime mittauskerrasta eli 74g/vko. Koko raskauden aikana kiloja on tähän mennessä kertynyt 3.7kg. (Tai noh, ekasta neuvolakäynnistä lähtien 4.7, mutta raskauden alkuviikkoina vaimolta lähti noin kilo normaalipainosta.) Neuvolatäti sanoikin, että on tainnut sokerirasituksen jälkeinen dieetti toimia. Myönnettiin kyllä, että pientä lipsumista on saattanut tapahtua ja samaan hengenvetoon todettiin, että jos oikein tiukasti noudatettaisiin, niin vaimolla alkaisi varmaan kohta paino pudota.

Sitten tulikin taas aika nostaa kissa pöydälle, eli ei muuta kuin vaimo selälleen, paita ylös ja painelemaan mahaa. Ensin tutkimukset suoritti jo tutuksi tullut kätilöopiskelija, joka tunnusteli vauvan asennon, kuunteli sydänäänet (155-165) ja mittasi SF-mitan, joka oli taas ottanut kevyen harppauksen (nyt 30cm, viimeksi 25cm). Opiskelijan jälkeen meidän vakkaritäti vielä varmisti, että vauva oli oikein päin (raivotarjonta) ja kysäisi tältä opiskelijalta, että varmistetaanko vielä tuo fundus-mittakin. Varmistettiin sitten ja todettiin, että eipä riittänytkään 30cm, pistettiin vielä pari senttiä lisää...Alkaa tuo käyrä taas huidella melkoisen korkealla:

vuoristorata

On se muuten jännää, kuinka paljon tuo keskimmäinen (nuoren mieslääkärin mittaama) arvo poikkeaa noiden kahden muun (kokeneen naiskätilön) mittauksen linjasta. Kumpaankohan tässä sitten luottaisi...

Sekin on aika ihmeellistä, että vaimon paino nousee noin vähän, vaikka vauva selvästikin kasvaa hyvää vauhtia. Tuo 200g ei nimittäin riitä edes siihen, mitä pelkästään Teelusikan paino on noussut näiden vajaan kolmen viikon aikana. Eli toisin sanottuna, vaimo taitaa todellisuudessa olla laihtunut hieman.

Juteltiin tänään myös mahdollisista TAYSin ruuhkista. Aamulehti ehti jo viime viikolla otsikoimaan "Kesäsynnyttäjä, varaudu ruuhkaan". Mitenkäs siihen pitäisi varautua? Hankkia kyynelkaasua ja mellakkakilpi? Jutun mukaan varsinkin elokuussa todennäköisesti rikotaan synnytysennätyksiä. Nice...

Mutta kuultiin myös hyviä uutisia. Tämä meidän "oma" kätilöopiskelija on kuulemma elokuussa synnytyssalissa (vissiin harjoittelussa), niin hyvällä säkällä voidaan vaikka törmätä siellä. Olisi kyllä siistiä, kun olisi jo ennestään tuttu kätilö (vaikka onkin vasta opiskelija), varsinkin kun ollaan tultu tosi hyvin juttuun kyseisen tytön kanssa. :) Toivotaan, toivotaan. Ja pidetään silti se Vammalakin mielessä.

Siinä taisi olla aika lailla kaikki tälle päivälle. Nyt täytyy lopetella postaus ja herätellä vaimo päiväunilta. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 5

Muista, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmiina vauvalle.

Ja nyt tää sovellus sen sanoo!!! Myöhäistä...