Huh huimaa...

Tänään alkoi 16. raskausviikko ja melko vauhdikkaasti alkoikin. Olin juuri saanut aamupalan syötyä kun vaimo soitti ja kysyi voisinko tulla hakemaan töistä. Ehdin vähän pohtia aikataulujani ja kysyin, että moneltako pitäisi tulla. Kuulemma heti, kun ei meinaa tajuissaan pysyä ja työkaverit käskee lähtemään kotiin. Lähdin sitten hakemaan tapausta kotiin. Ei mennyt töihinpaluu sitten niinku Strömsössä. Kolme edellistä päivääkin oli nimittäin vierähtänyt sairaslomalla, sillä kertaa alaselkävaivojen takia.

Kun sain vaimon kyytiin, oli olo jo parantunut jogurtin syömisen myötä, mutta tuleva mamma oli kuitenkin varmuuden vuoksi soittanut neuvolaan ja saanut käskyn poiketa sitä kautta. (Kauhea sanoa, mutta itse olin ajatuksesta vähän innoissani. Jos vaikka kuunneltais niitä sydänääniä...)

Even supergirl can faint.

Neuvolatäti päätti sitten, että käydään kaikki normaalikäynnin asiat läpi kun kerran paikalle ollaan vaivauduttu ja siirretään sitä seuraavaa neuvolakertaa vähän pidemmälle. Kokeissa ei näkynyt mitään erikoista. Virtsa oli puhdasta, verenpaineet hyvät ja paino noussut parissa viikossa kolmisensataa grammaa. Ainoastaan hemoglobiini oli tullut aika paljonkin alaspäin ekasta neuvolakäynnistä (silloin 150, nyt 117), mutta kätilön mukaan Hb-taso ei siltikään ole mitenkään huono, vaan aika normaalia laskua on tapahtunut. Kuulemma tämä lasku voi tosin olla syynä huimauksiin, kun kroppa ei ole tottunut näin alhaisiin lukemiin. Ja lopuksi päästiin vielä kuuntelemaan niitä sydänääniäkin. Allekirjoittanut taputti käsiään innosta. Eikä tämä siis ole mikään metafora.

Paikalla ollut harjoittelija ei meinannut ensin oikein saada meidän pyöriskelijää kiinni, kun aina äänien löydyttyä kaveri kierähti jonnekin muualle. Mutta lopulta äänet löytyivät oikein selvästi ja aika lailla samaa tahtia näytti neuvolankin laitteet kuin allekirjoittaneen käsiajanotto kotidoppleroinneilla. Ja saatiinpa selvyys niille kotonakin kuuluneille oudoille särähdyksille. Kaveri siellä vaan monottaa anturia. :D

Mitään vikaa vaimosta tai vauvasta ei löytynyt. Todettiin vaan, että vielä ei saa rautalisää alkaa nappailla, mutta ruisleipää ja mustaamakkaraa kannattaa syödä. Ja pitää aina muutenkin mukana vähän syötävää (tänään ilmeisesti kaksi tuntia ilman välipalaa oli liikaa...). Haettiin sitten kotimatkalla kaupasta mustaamakkaraa, kun sitä tuo vaimo onkin jo vähän aikaa himoinnut.

Kotona tuli sitten pieni suruhetki. Lähinnä siksi koska vaimoa nolottaa se, kun ei jaksa olla töissä. Koitin selittää, että kyllä työpaikka pyörii ilman yhtä raskaana olevaakin ja kyllä ne kaikki naiset siellä ymmärtävät, että joskus raskauden aikana vaan tulee jaksoja, jolloin kroppa ei jaksa tehdä töitä. Varsinkaan sellaista työtä, jossa joutuu koko ajan olemaan pystyssä ja menemään edestakaisin. Vaimo ei varmasti ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka on töistä pois raskausoireiden takia. Onneksi järkipuhe tällä kertaa auttoi.

Ja nyt tuo sitten nukkuu tuossa sohvalla. Ja näyttää niin hirveän kauniilta.

Oma urhea rakas.