Lomalla on kiire!

Heipä hei taas, edellisestä postauksesta on vierähtänyt syntisen pitkä aika, mutta miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että allekirjoittaneella on ollut kiire, eikä niitä lyhykäisiä vapaita hetkiä ole halunnut viettää kone sylissä.

Viime perjantaina pääsin vihdoinkin lomille vaimon seuraksi. Tai no jaa, heti aamusta käänsin nokan kohti Vaasaa, jossa valmensin junioreita ultimaten SM-kisoissa koko viikonlopun. Samalla kävin myös kiertämässä muutaman vähän kauempana olevan frisbeegolfradan. Meidän junnut pääsi muuten SM-finaaliin, joka pelataan syyskuussa. Saas nähdä, pääsenkö silloin koutsaamaan, vai onko jotain muuta tekemistä. :)

Etelä-Pohjanmaata nähtynä Kurikan näkötornista

Vaimo voi paksusti. Mitään merkkejä siitä, että synnytys olisi lähestymässä, ei ole. Teelusikka mönkii joka päivä ahkerasti ja hieman näyttäisi siltä, että masussa ollaan kyllä laskeuduttu lähtötelineisiin, mutta siinäpä se. Kuulemma kävelylenkeillä tulee välillä yksittäisiä supistuksia, mutta that's it. Onneksi.

"Onneksi" siis siitä syystä, että tänään isimies menee taas. Tällä kertaa vuorossa on oman joukkueen turnaus Porissa, joka kestää sunnuntaihin asti. Samalla tämä reissu on vähän niinkuin "viimeinen irtiotto". Ensi viikosta alkaen rauhoitutaan odottelemaan sitä hetkeä, kun Teelusikka haluaa saapua meille. Eli pieni toive sinne masuun: Ota vielä viikonloppu rauhallisesti, mutta heti maanantaina voit alkaa ryömiä kohti maailmaa. :)

Tänne ei siis kuulu oikeastaan mitään. Siksipä ei ole paljoa kirjoiteltukaan. Allekirjoittanut heittelee frisbeetä minkä ehtii, koska siinä touhussa aika kuluu mukavasti. :) Mutta on sitä muutakin saatu tehtyä.

- Alavaraston häkkikomero siivottiin tulevan putkiremontin tieltä
- MINÄ pesin matot! (Yleensä vaimo on hoitanut homman, mutta nyt on maha tiellä. :D )
- Pakkaseen ollaan tehty ruokaa ja vierasvaraa
- Sairaalakassi on vihdoinkin aika lailla pakattu
- ym. ym.

Eli taas kerran voidaan todeta, että kaikki alkaa olla valmiina. Ensi viikolla on neuvola ja sitten Telsu sais jo tulla! (Saatoinkin jo sanoa sen tuossa aikaisemmin.) :)

frisbeegolfia, frisbeegolfia, frisbeegolfia

matotkin piti pestä, että Telsu pääsee sitten pulauttelemaan ja kakkimaan puhtaalle alustalle

masu kasvaa, tänään 37+1

iPhone:

 Ei ole muita lapsia, mutta onneksi vauvan isovanhemmat asuu lähellä. 2 viikkoa! (Ja meidän Telsu ei muuten todellakaan paina 3100 grammaa...)

PS. Jättimäiset onnittelut potrasta pojasta H ja A! Varsinkin A:lle iso respect. Onnea onnea onnea! :)

Neuvola IX

Tärkeimmät asiat ensin: 10 työvuoroa jäljellä kesä/isyyslomiin! \o/

Ja asiaan. Tänään käytiin taas neuvolassa mittailtavana, joten käydäänpä nopeasti vähän tuloksia läpi.

Hemoglobiini oli noussut 128:aan (viimeksi 114), joten ilmeisesti joka toinen päivä otettu rauta toimii. Hyvä hyvä. Vaimon verenpaine on pysynyt tappavan tasaisesti samoissa arvoissa koko raskauden, tällä kertaa kone näytti 120/66 (ekassa neuvolassa 122/68). Paino oli noussut edelliskäynnistä 280g/vko, mikä kuulemma on ihan terve tahti. Viimeksihän sama luku oli vain 74g/viikko, mutta nyt tälle kolmen viikon ajanjaksolle osui sekä juhannus että allekirjoittaneen synttärikahvittelut, joten ei ihme, jos paino on vähän noussut. Itselläkin puhutaan varmaan suunnilleen samoista lukemista...

Sydän kuului taas vahvana. Itsekin olen sitä jo pystynyt kuuntelemaan masun läpi ilman apuvälineitäkin, mikä on hauskaa. Fundus-mitan kasvu oli hieman tasaantunut, nyt mittaa oli 33cm (viimeksi 32). Eli aletaan pikku hiljaa lähestyä yläkäyrää, vielä toki mennään sen yläpuolella. Mutta ei tuo masu taas tänään niin isolta näyttänyt, tsekatkaa vaikka itse:

33+4

Teelusikka on neuvolatädin mukaan masussa oikein päin, eli nuppi kohti uloskäyntiä. Ilmankos hikat tuntuu kuulemma aina vaan alavatsassa. Jalat ja peppu heiluukin sitten tuossa kaikkien näkösällä. Tälläkin hetkellä. Täti arvioi Telsun olevan tällä hetkellä "vähän normaalia pienempi" mutta lisäsi samaan hengenvetoon, että tuskinpa vaimosta mitään nelikiloista olisikaan tulossa. Siro tyttö siis tuloillaan, ihan kuten äitinsä (48cm/2760g) aikoinaan. :)

Tällä kertaa täti jutteli myös allekirjoittaneen kanssa tosi paljon. Lähinnä opiskeluista ja politiikasta(!). Muun muassa eurokriisiä käytiin läpi. :D Niin ja tietysti edellisillan futispettymyksestä. Näytinpä kuvaakin mun maalatusta naamasta ja vaimon maalatusta masusta. Vaimo yritti kyllä hienovaraisesti estellä, mutta huonoin tuloksin.

Myös synnytystavasta jo vähän kyseltiin. Kuulemma siitä puhutaan sitten vasta viimeisellä neuvolalääkärikäynnillä, mutta jo nyt täti sanoi, että vaimo näyttää kyllä "oikein hyvältä synnyttäjältä". Että eiköhän tuolta pieni tyttönen ulos mahdu. Summa summarum: neuvolassa meni oikein kivasti. Ensi kerralla tavataankin taas sijainen, kun meidän vakkaritäti jää lomille ja palaa hommiin vasta elokuun 12. päivä. Arvuuteltiinkin jo, että ehtiiköhän näkemään vaimoa enää yhtenä kappaleena. Kolmanteen ja viimeiseen Rhesus-verikokeeseen tuli käsky mennä parin viikon päästä, minkä lisäksi saatiin lomake Telsun liikkeiden laskentaa varten, jos alkaa jossain vaiheessa liikkeiden vähyys huolestuttaa. Eipä ainakaan toistaiseksi ole sitä ongelmaa ollut.

Kotimatkalla neuvolasta kotiin käytiin vielä ostamassa kesän ekat herneet ja ruokkimassa sorsapesuetta läheisen lammen rannalla.

toiset on jo vauvansa saaneet

Tajusin tänään myös sen, että miksiköhän ihmeessä oon aina kirjoittanut noi iPhonen jutut, kun siitä saa tosiaan otettua kuvakaappauksenkin...Tänään blogi siis siirtyy siltä osin nykyaikaan:

iPhone:

All babies are supposed to look like me - at both ends. - Winston Churchill. Voiko sitä sen selkeämmin sanoa?

Synttärit sun muuta

Huh huh, kun on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tästä syvimmät pahoitteluni. Jotenkin nyt raskaudessa on sellainen vaihe, että mitään uutta ja mullistavaa ei tapahdu. Masu kasvaa tasaisesti ja siinäpä se. Lisäksi näin kesällä sitä viettää usein mieluummin aikaa esimerkiksi frisbeegolfradalla kuin sisällä koneen ääressä.

Mutta koitetaan nyt jotain kuitenkin keksiä. :)

Maanantaina on seuraava neuvola (ja heinäkuu!). Neuvolavisiitit alkaa näköjään tihentyä, eihän edellisestäkään käynnistä ole kuin pari viikkoa. Teelusikka pyörii kuin väkkärä. Varsinkin iltaisin. Männä viikolla saatiin lastenhuoneesta pois tilaa vieneet Ikean PS-kaappi ja vanha telkkari, joten nyt huone alkaa vähitellen näyttää kivalta. Ostettiin Telsulle jo ekat vaipatkin:

voi kuinka noi vaipat on pieniä...

Viime viikon tiistaina lähdettiin muuten vaimon kanssa käymään hääpäivän kunniaksi ihan Helsingissä asti. Vihje muille tuleville isille: se on liian pitkä matka istua autossa tässä vaiheessa...Paluumatkalla piti pysähtyä jaloittelemaan vielä alle 10 kilsan päässä kotoa, kun vaimolle iski supistus. Mutta kyllä se vaimo ihan urheasti sinnitteli, eikä (sillä kertaa) purkanut pahaa oloa allekirjoittaneeseen. Mistä tulikin mieleeni...

Vaimon loma on alkanut. Luulisi, että se on hyvä juttu, mutta minä olen nähnyt tämän niin monta kertaa, että se ei enää yllätä: lomaa odotetaan kuin joulua, mutta sitten kun loma on kestänyt kolme päivää, alkaa turhautuminen. "Mitä mä tekisin?" "Keksi mulle jotain tekemistä." "Miks me ei mennä mihinkään?" Ja arvatkaapa, mihin suuntaan nämä kysymykset yleensä suuntautuvat. Onneksi en ole itse vielä lomalla, mutta sitten se riemu varmasti vasta repeääkin. En minä halua tehdä lomalla mitään erityistä! Kunhan saan käydä heittämässä fribaa ja pari kertaa terassilla. Ja voitte uskoa, ettei tilanne tänä kesänä ole ainakaan tavallista parempi. Sitä lomaahan meinaan riittää...

Allekirjoittaneella oli muuten eilen synttärit. Täytin 20 vuotta. Jo kymmenettä kertaa. Mikähän siinä on, että melkein kaikki sukulaiset halus antaa mulle lahjaksi heidän kustantamansa ruokailun jossain raflassa? En minä omasta mielestäni ole mitenkään alipainoisen tai nälkäisen näköinen ja oloinen. Mutta en valita! Ruoka maistuu aina. :D Paras synttärilahja tuli kuitenkin illalla Italian maajoukkueelta. Niin se Saksa taas jäi jalkoihin. \o/ Vaimo oli hieman vihainen kun tuli (taas) vähän huudettua.

Niin ja tänään heitin muuten frisbeegolfissa hole in onen! Edellinen holari tuli vuonna 2009, eli oli jo vähitellen aikakin. Kertakaikkiaan loistavat pari päivää takana. :)

Loppuun vielä vähän tavallisesta poikkeava masukuva. Pistetään vaikka seuraavaan postaukseen taas perinteisempi malli kera tuoreiden neuvolatulosten. Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

33+1

iPhone: VIIKKO 33, PÄIVÄ 1

Älä pode syyllisyyttä. Sinulla on oikeus sanoa välillä "ei".

No tämä on huojentavaa kuulla. Minun ei siis tarvitse aina suostua hieromaan vaimon jalkoja/selkää.

Vaimo pääsi irti

Tuleva äiti on tehnyt alusta asti varsin selkeästi tätä blogia koskevan päätöksen: hän ei halua lukea tätä, eikä kellekään meidän tutullekaan saa kertoa tästä.

Kuten blogin muuttuneesta ulkoasusta voi päätellä, tämä päätös on nyttemmin pyörretty. Taustakuva, fontit, otsikkobanneri ja gadgetit ovat joutuneet rankkoihin muutoksen tuuliin. Pari kertaa olen jo ääneen ihmetellyt, että tarvitseeko minun enää kirjoittaakaan tätä. Mutta pidin sentään jossakin pääni. Kuulemma tuohon otsikkopalkkiin olisi sopinut kivasti kuva isosta raskausmahasta, mutta tässä kohtaa minä puhalsin miehekkäästi pelin poikki, eli pistin kädet puuskaan ja aloin itsekseni (mutta tarkoituksella sen verran kovaan ääneen, että vaimokin kuulee) mutista sohvannurkassa "Tää blogi on MIEHEN näkökulmasta. ***kele. ***tana. En kyllä enää kirjoita mitään. Taidan poistaa koko blogin." jne. Joten vauvamahakuva jäi pois. Muihin ehdotettuihin muutoksiin jouduin alistumaan.

Tänään vaimo kävi hakemassa sairauslomaa. Mitään vakavaa ei ole tapahtunut, vaan ainoastaan pientä flunssaa pukkaa. Itse menin töihin jo kuuteen (hyi!), joten vaimo joutui kävelemään tuohon terveysasemalle. Mutta kuulemma raitis ilmakin teki hyvää. Hoitaja kirjoitti kolme päivää saikkua, eli tälle viikolle jäi sitten käytäväksi vain yksi työpäivä (torstai). Kuulemma sen vaimo pystyy "tsemppaamaan". Itse olen tietysti töissä joka päivä (myös perjantaina eli loppiaisena) paitsi tuona torstaina. Eli yhteisiä vapaapäiviä ei ole tiedossa ennen viikonloppua. Mutta onneksi on edes silloin.

Tänään on tasan viikko aikaa ensimmäiseen neuvolakäyntiin. Sitä odotellaan (tai ainakin minä odotan) jo innolla, on kiva päästä puhumaan vauvasta jollekin ihan avoimesti. Tää salailu on ihan hanurista.

iPhone VIIKKO 7, PÄIVÄ 4
Tekeekö mieli? Siitä vain, rakastelusta ei ole mitään haittaa sikiölle!

Vaimo kieltää kommentoimasta tätä vinkkiä, mistä voineekin jotain päätellä. ;)