Synnytyskertomus

No niin. Nyt kun ollaan kotiuduttu ja ensimmäinen yö kotona onnellisesti takana, ehdin vihdoinkin kirjoitella meidän synnytyskertomusta, joten tässä se tulee. Kronologisessa järjestyksessä lyhyin kommentein, koska jos alan kirjoittaa omaan rönsyilevään tyyliini, tästä tulisi aivan järjettömän pitkä kirjoitus. Ja taitaa tästä tulla näinkin...

Perjantai 17.8., n. klo 17: "Tuskinpa tässä mitään tapahtuu, joten isi voi ihan hyvin lähteä parille pussikaljalle Ratinan suvannon rantaan kuuntelemaan BlockFesteiltä kantautuvaa musiikkia."

Lauantai 18.8.

01:00 Isi kotiutuu kaupungista, vaimo on vielä hereillä. "Mitä sä vielä hereillä oot?" "No kun tuli pari supistusta." "Koska?" "Puoli tuntia sitten ja nyt ihan äsken." "Jaa. No mä meen nukkumaan. Herätä, jos jotain tapahtuu."

06:54 Isi herää, vaimo irvistelee vieressä. "Onko sulla taas supistus?" "Joo, on niitä ollut koko yön." "Ootko sä valvonut koko yön??" "No nyt viime supparin jälkeen oon pari tuntia nukkunut." Totuus selviää, kun vaimo ottaa esiin pikku lappusen, johon on kirjannut yön supistukset. "Eikun oho, ei siitä edellisestäkään oo kuin 11 minuuttia..." Lähempi tarkastelu paljastaa, että supistuksia on ollut koko yön noin 10 minuutin välein. Supistusten kirjanpitovastuu siirtyy isille, samalla kaivetaan esiin netistä tulostettu supistuskalenteri. Isiä alkaa jänskättää.

Aamupäivä Suppareita tulee tasaisesti. Vaimo käy aamulla suihkussa. (Myöhemmin sairaalassa todetaan, että synnytys on alkanut kello 10:00.) Kello 11:40 päätetään lähteä "käymään TAYSissa näytillä". Jätän vielä mikroeväät jääkaappiin, kun tuskinpa sinne sairaalaan nyt heti jäädään. Tripit ja energiapatukat sentään pakkaan mukaan. Sairaalakassi olalle ja menoksi.

aamupäivän supistukset

11:56 Ilmoittaudutaan TAYS:n synnytysvastaanotolle ja jäädään odottamaan tarkatukseen pääsyä. Käytävällä on kolme muutakin paria. Allekirjoittanut tuntee itsensä aloittelijaksi, vaikka moni muukin taitaa olla ensisynnyttäjä. Vaimo sulkee silmät ja hiljenee aina kun tulee supistus. Myös allekirjoittanut hiljenee. Jo kotona tuli huomattua, ettei vaimo mielellään kuuntele vitsejä kesken supistuksen.

12:45 Vaimo pääsee tarkastukseen ja käyrille. Telsulla kaikki hyvin. Tunnin jälkeen vaimo tulee tarkastushuoneen ovelle tyylikkäässä sairaalamekossa. Kuulemma tänne jäädään ja seuraava etappi on synnytyssali. Kohdunkaula on hävinnyt ja kohdunsuu on 3 cm auki. Seuraavaksi vuorossa peräruiske, joka jälkeenpäin kuultuna tuntui hassulta. 13:45 Vaimo käy suihkussa, jossa limatulppa sanoo bye bye solahtaessaan viemäriin.

15:00 Istutaan vaimon kanssa edelleen SVO:n käytävällä. Osa suppareista on jo aika tiukkoja ja väli on tasaantunut noin viiteen minuuttiin. Vaimoa väsyttää. Vastaanotolla on aika paljon väkeä. Kevyttä ruuhkaa ilmassa.

15:15 Seuraava tutkimus. Kohdunsuu on auki 5 cm, joten siirtymistä saliin aletaan valmistella.

15:27 Asetutaan TAYSin synnytyssaliin numero 10. Esittäydytään kätilön kanssa. Ensivaikutelman perusteella ehkä vähän kyyninen täti. Vaimo kysyy kivunlievityksistä, että jos vaikka saisi vielä vähän nukuttua. "Ei tässä nyt mitään nukuta. Nyt synnytetään." vastaa kätilö. Kysyy kuitenkin kivunlievityksistä ja ehdottaa ilokaasua tai vaihtoehtoisesti spinaali-/epiduraalipuudutuksia. Vaimo kertoo pärjäävänsä vallan mainiosti ilman puudutuksia, mutta päätetään kokeilla ilokaasua. Ilokaasun aloittamisajankohdaksi merkitään 15:34. Vaimo ei oikein pääse kärryille ilokaasun käytöstä ja hyödyistä, mutta onneksi allekirjoittaneella on oikein hauskaa pienissä kaasupöhinöissä.

vasemmalla Telsun sydänäänet (jotka oli koko synnytyksen ajan hyvät), oikealla supistuslaskuri

16:15 Isillä on nälkä. Kätilön mukaan "vauva voi syntyä jo muutamassa tunnissa, mutta voi olla myös, ettei synny ennen hänen vuoronsa päättymistä (22:00). Todennäköisesti ei synny seuraavan tunnin aikana, mutta ei sitäkään voi luvata." Tämän erittäin selkeän selvityksen perusteella uskallan lähteä hakemaan pizzani kotoa. 16:30 olen kotipihassa ja totean, että kotiavaimenihan on omassa sairaalakassissani SVO:n lukitussa kaapissa. 16:40 saavun Kalevan Prismalle. Käyn ensin hakemassa vaimolle yllätyslahjaksi korun Timanttisilta, jonka jälkeen syön nopeasti viereisessä McDonald'sissa kaksi El Maco Junioria ja neljä nuggettia. 17:00 pääsen takaisin synnytyssaliin. Vaimo keinuttelee keinutuolissa ja nauraa avainongelmalleni. Ajattelen mielessäni, että odotetaanpa muutama tunti. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa...

18:30 Vaimosta tuntuu siltä, että ilokaasusta ei ole mitään apua. Kutsutaan kätilö huoneeseen ja tehdään päätös, että nyt voisi kokeilla sitä epiduraalia, vaikka vaimo sitä vähän jännittääkin. Kätilö tekee sisätutkimuksen huolellisesti. Vetäessään kumihanskaa pois kädestään kätilö toteaa "En kyllä uskonut, että oot ollut 5 cm auki tänne tullessas, kun oot niin tyyni ja rauhallinen, mutta kyllä sä oot sen verran auki. Tai siis nyt jo reilusti enemmänkin. Noin 8 senttiä. Tässä vaiheessa epiduraalista ei välttämättä ehdi olla hirveästi enää apua, joten miltäs susta kuulostais, jos kokeiltais kohdunkaulan paikallispuudutusta?" Ehdotus sopii meille, kätilökin on alkanut tuntua mukavammalta hetki hetkeltä. (Ehkä tieto siitä, että hänellä on yli 1000 synnytystä alla rauhoitti hieman meitä molempia...)

18:41 Lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot ja antaa PCB-puudutuksen (18:42). Vaimon suusta lipsahtaa koko synnytyksen ainoa "vittu", kun puudutusneula osuu. Isin käy vaimoa sääliksi, mutta puudutus auttaa nopeasti, meidän molempien jännitys laukeaa pikkuisen ja tunnelma salissa rentoutuu. Käyriltä näkyy voimakkaita supistuksia, mutta vaimo ei ole moksiskaan. Reipas kulta. Kätilö käy silloin tällöin salissa ja muistuttaa aina, että pitää painaa kutsunappia, jos kivut palaavat tai vauva alkaa syntyä. Synnärillä on kuulemma vähän ruuhkaa.

20:10 Supistukset alkavat taas tehdä kipeää. Kätilö tarkastaa taas tilanteen ja toteaa, ettei PCB-puudutusta voida uusia, koska kohdunkaulaa ei enää oikeastaan ole. Vaimo on 9,5 cm auki. Kätilö ehdottaa emättimen seiniin pistettävää pudendaalipuudutusta, jonka vaimo päättää ottaa.

20:21 Lääkäri pistää pudendaalipuudutuksen. Vaimoon sattuu ja suusta taitaa päästä taas joku voimasana, mutta niin hiljaa, ettei sitä oikein kuule. Puudutus auttaa, mutta puudutuksen laittaminen tuntui kuulemma siltä, kuin neula olisi työnnetty reidestä ulos. Auts. Silittelen vaimon kättä ja hiuksia. Paitsi suppareiden aikana, silloin vain pidetään kädestä ja ollaan hiljaa.

20:45 Tehdään kokoarviot. Isi sanoo 51cm/3155g, äiti veikkaa 50cm/3090g.

20:50 "Alkaa vähitellen ketuttaa nää supistukset." vaimo toteaa. Ensimmäisestä supistuksesta on 20 tuntia ja risat.

21:15 Parin supistuksen aikana vaimosta tuntuu siltä, että pitäisi ehkä vähän ponnistaa.

21:30 Kätilö tarkistaa tilanteen ja antaa luvan ponnistaa. Kuullaan, että keskimäärin ponnistusvaihe ensisynnyttäjällä kestää 20 minuuttia, mutta voi mennä paljon pidempäänkin. Vaimo riisuu silmälasit.

21:50 Kätilö toteaa, että ei hän ikävä kyllä ehdi tätä vauvaa näkemään, mutta kehuu vaimoa kuitenkin ponnistamisesta.

22:00 Uusi kätilö. Muutospelko iskee (ainakin isiin). Tekee mieli huutaa meitä koko päivän hoitaneen kätilön perään "Älä jätä!". Vaimo ponnistaa joka supistuksella 2-3 kertaa.

22:00-23:30 Kokeillaan eri asentoja. Kyljellään, jakkaran kanssa, seisaaltaan, selällään. Uusi kätilökin osoittautuu ihan kivaksi. Vaimo tekee joka supistuksella hirveän määrän töitä, mutta väsymys alkaa näkyä. Allekirjoittanut painelee vaimon otsaa kylmällä pyyhkeellä supistuksien välissä. Ja kehuu koko ajan, kuten kätilökin. Vaimolle laitetaan oksitosiinitippa tehostamaan supistuksia.

23:30 Kätilö ehdottaa lopulta imukupin käyttöä apuna. Vauva käy joka ponnistuksella ihan kynnyksellä, mutta aina ponnistuksen loppuessa vetäytyy takaisin. Vaimo sanoo, että imukuppi käy.

23:35 Lääkäri saapuu ja kiinnittää imukupin. Avuksi tulee myös toinen kätilö.

23:35-23:40 VERTA JA HEVOSIA! Siis herran jestas, kuinka paljon voikaan tapahtua viidessä minuutissa. Vaimo ponnistaa, lääkäri kiskoo minkä jaksaa. Imukuppi irtoaa ja verta roiskuu kaikkialle (siis oikeasti kaikkialle, mm. isin paidalle ja vaimon tyynylle.). Imukuppi kiinnitetään uudestaan, välilihaa leikataan (onneksi tosi vähän ja tosi siististi), mahaa painellaan suorastaan väkivaltaisen näköisesti. Vaimo hikoilee ja sanoo "Au!".

"kaunis ja luonnollinen tapahtuma" on ohitse

23:40 Telsun pää syntyy, ja samaa kyytiä koko vauva. Napanuora on löysästi kaulan ympärillä, no problem. K-vitamiinia reiteen. Telsu kiljuu ja pääsee äitinsä rinnalle, jossa rauhoittuu. Isi leikkaa napanuoran. Kukaan ei itke. Aika jännää. Jälkeenpäin nauretaan, kuinka vaimo aina liikuttuu Sydänääniä-telkkarisarjan synnytyksiä katsoessaan, mutta oma synnytys hoituu kuivin silmin. Telsu painaa 3580g ja saa 9/10 apgar-pistettä. Meidän mielestä Telsu on täydellinen. Telsulla on paljon tummaa tukkaa.

Telsu muutaman minuutin "vanhana"

 23:47-24:00 Istukka syntyy. Telsu kakkaa äitinsä päälle. Telsu pestään ja puetaan. Pituus mitataan: 51 cm. Isi osui oikeaan! \o/

00:30 Ensimmäisestä supistuksesta on kulunut vuorokausi. Telsu alkaa imeä maitoa.

joskus 01:30 aikoihin Telsu lopettaa imemisen, vaimo käy suihkussa, jonka jälkeen saadaan kuulemma purtavaa. Siivooja tulee kysymään, voisimmeko syödä käytävällä, kun tarvisi siivota huone seuraava synnyttäjää varten. Tänä yönä on kuulemma vähän ruuhkaa. Meille sopii.

Kahden maissa syödään eväitä, kun meidän ohi kärrätään seuraava synnyttäjä saliin. Nainen voihkii minkä ehtii. Vaimo toteaa, että kyllä voihkiminen kuuluu enemmän siihen vaiheeseen, kun sitä vauvaa tehdään. :D

Lähdetään siirtymään synnytäneiden osastolle. Isi kuljettaa Telsun ja hoitaja vaimon. Mennään eri hisseillä. Isi meinaa jättää Telsun muovisängyn hissin oven väliin. Huh.

Kolmelta vaimo on saatu osastolle paikoilleen, isi on noutanut sairaalakassit SVO:n kaapista ja korun autosta. SVO:n käytävällä on pelokkaan näköisiä ensisynnyttäjä-isejä. Allekirjoittanut on tuntenut itsensä vanhaksi konkariksi näissä hommissa. Vaimo tykkää korustaan. Telsu nukkuu kiltisti. Isi pääsee lähtemään kotiin. Ajomatka on nopea, liikennettä ei ole. SVO:n 30 minuutin "jättöparkissa" on kolme autoa. Taitaa synnärillä olla tänä yönä vähän ruuhkaa.

AL kertoi tänään meidän synnytysyöstä. Oli vähän ruuhkaa.

Synnytyksen jälkeisiä huomioita:

- Osastolta lähteminen jännitti enemmän kuin synnyttämään lähteminen.
- Vaimo jätti raskauskilot TAYSiin, vaaka näyttää 1,1 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta.
- Telsu on täydellinen.
- Eka yö kotona meni hyvin. Telsu heräsi kolmesti. Nyt remonttipora laulaa seinän takana ja Telsu nukkuu kuin enkeli.
- Huomenna neuvolatäti tulee käymään.

Huh huh.

PS. Anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä, en ehdi nyt tekstiä oikolukemaan. :)
PPS. Edit: pari kuvaa lisätty.

Lomalla on kiire!

Heipä hei taas, edellisestä postauksesta on vierähtänyt syntisen pitkä aika, mutta miksi? Yksinkertaisesti siitä syystä, että allekirjoittaneella on ollut kiire, eikä niitä lyhykäisiä vapaita hetkiä ole halunnut viettää kone sylissä.

Viime perjantaina pääsin vihdoinkin lomille vaimon seuraksi. Tai no jaa, heti aamusta käänsin nokan kohti Vaasaa, jossa valmensin junioreita ultimaten SM-kisoissa koko viikonlopun. Samalla kävin myös kiertämässä muutaman vähän kauempana olevan frisbeegolfradan. Meidän junnut pääsi muuten SM-finaaliin, joka pelataan syyskuussa. Saas nähdä, pääsenkö silloin koutsaamaan, vai onko jotain muuta tekemistä. :)

Etelä-Pohjanmaata nähtynä Kurikan näkötornista

Vaimo voi paksusti. Mitään merkkejä siitä, että synnytys olisi lähestymässä, ei ole. Teelusikka mönkii joka päivä ahkerasti ja hieman näyttäisi siltä, että masussa ollaan kyllä laskeuduttu lähtötelineisiin, mutta siinäpä se. Kuulemma kävelylenkeillä tulee välillä yksittäisiä supistuksia, mutta that's it. Onneksi.

"Onneksi" siis siitä syystä, että tänään isimies menee taas. Tällä kertaa vuorossa on oman joukkueen turnaus Porissa, joka kestää sunnuntaihin asti. Samalla tämä reissu on vähän niinkuin "viimeinen irtiotto". Ensi viikosta alkaen rauhoitutaan odottelemaan sitä hetkeä, kun Teelusikka haluaa saapua meille. Eli pieni toive sinne masuun: Ota vielä viikonloppu rauhallisesti, mutta heti maanantaina voit alkaa ryömiä kohti maailmaa. :)

Tänne ei siis kuulu oikeastaan mitään. Siksipä ei ole paljoa kirjoiteltukaan. Allekirjoittanut heittelee frisbeetä minkä ehtii, koska siinä touhussa aika kuluu mukavasti. :) Mutta on sitä muutakin saatu tehtyä.

- Alavaraston häkkikomero siivottiin tulevan putkiremontin tieltä
- MINÄ pesin matot! (Yleensä vaimo on hoitanut homman, mutta nyt on maha tiellä. :D )
- Pakkaseen ollaan tehty ruokaa ja vierasvaraa
- Sairaalakassi on vihdoinkin aika lailla pakattu
- ym. ym.

Eli taas kerran voidaan todeta, että kaikki alkaa olla valmiina. Ensi viikolla on neuvola ja sitten Telsu sais jo tulla! (Saatoinkin jo sanoa sen tuossa aikaisemmin.) :)

frisbeegolfia, frisbeegolfia, frisbeegolfia

matotkin piti pestä, että Telsu pääsee sitten pulauttelemaan ja kakkimaan puhtaalle alustalle

masu kasvaa, tänään 37+1

iPhone:

 Ei ole muita lapsia, mutta onneksi vauvan isovanhemmat asuu lähellä. 2 viikkoa! (Ja meidän Telsu ei muuten todellakaan paina 3100 grammaa...)

PS. Jättimäiset onnittelut potrasta pojasta H ja A! Varsinkin A:lle iso respect. Onnea onnea onnea! :)

Kesäkuu!

Toukokuu jäi taakse, ja millainen kuukausi se olikaan! Gradu tuli valmiiksi (lähti painoon tiistaina), urheilukisat meni nappiin, sain oman alan työtarjouksen ja vauva potkii masussa iloisesti joka päivä. Toivottavasti kesäkuussa jatketaan samalla meiningillä. Huikeaa että nyt on jo kesäkuu. Kesä on ihmisen parasta aikaa. :)

Vaimon mielihalut muuttuu oudommaksi. Nyt se haluaa haistella kenkiensä kumipohjia tai vaihtoehtoisesti setelinippua...Ja mikä oudointa, nyt pitää saada rahisutella irtosoraa asvalttia vasten aina kun ollaan pihalla. Weird. Purkankulutus on luonnollisesti pysynyt korkealla tasolla.

Teelusikka on saanut leluja. Vaimo shoppaa internetin palstoilta tavaroita, joita allekirjoittantu sitten ajelee hakemassa. Myös Teelusikan serkkupojan lahjoitushalukkuus on edelleen korkealla ja sieltä suunnalta tulee paljon vauvojen leluja.

kaikkee pitää olla

Myös vauvauutisia on alkanut tupsahdella. Aivan aluksi suuret onnittelut Ketustelua -blogin Lisa Lovelle ja Vauvalandia -blogin Meerille pienistä ja ihanista tyttövauvoista. :) Myös muut tutut ovat alkaneet jakautua. Kaveripariskunta sai kahden tytön seuraksi nyt pikkuveljen ja vaimon kaveri kävi saamassa tytön raskausviikolla 29. Juu ei, tuossa ei ole kirjoitusvirhettä. Heillä oli laskettu aika kolme päivää ennen meidän LA:ta, mutta nyt oli tullut ongelmia ja 800-grammainen pikkuinen joutui ottamaan varaslähdön elämäänsä. Mutta mikä parasta, kaikki on ollut oikein hyvin alusta lähtien. Sisukas neiti siis.

Meillä olisi nyt odotusta jäljellä 74 päivää. Vaimo tosin on sitä mieltä, että joku 60 riittäisi aivan mainiosti ja Teelusikka saisi syntyä vaikkapa jo heinäkuun puolella. (Isi on eri mieltä, sillä isillä on vielä ultimateturnaus heinäkuun vikana viikonloppuna, jonne isi kovasti haluaisi vielä päästä.)

Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun perhevalmennukset alkaa. Heti mennään itse asiaan, sillä ensimmäisenä on vuorossa synnytysvalmennus. Saas nähdä, miten siellä pärjätään. Ihan innolla odotan kyllä näitä touhuja. Pääsee kuulemaan muidenkin raskaustunnelmia vähän isommassa porukassa. Toivottavasti muut pariskunnat on mukavaa sakkia.

Kirjoitellaan huomenna sitten lisää, mutta tähän loppuun pitää vielä pistää kuva kauan metsästetystä vaatteesta, jonka vaimo lopultakin oli kirpparilta vitosella löytänyt. Hyvät naiset ja herrat: nallepuku!

vähänxöpö!

 iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 3

Vauvasi maistaa jo eri makuja.

Nice. Nyt on varmaan sitten kivaa lillua samassa vedessä, johon itse pissaa...