Synttärit sun muuta

Huh huh, kun on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tästä syvimmät pahoitteluni. Jotenkin nyt raskaudessa on sellainen vaihe, että mitään uutta ja mullistavaa ei tapahdu. Masu kasvaa tasaisesti ja siinäpä se. Lisäksi näin kesällä sitä viettää usein mieluummin aikaa esimerkiksi frisbeegolfradalla kuin sisällä koneen ääressä.

Mutta koitetaan nyt jotain kuitenkin keksiä. :)

Maanantaina on seuraava neuvola (ja heinäkuu!). Neuvolavisiitit alkaa näköjään tihentyä, eihän edellisestäkään käynnistä ole kuin pari viikkoa. Teelusikka pyörii kuin väkkärä. Varsinkin iltaisin. Männä viikolla saatiin lastenhuoneesta pois tilaa vieneet Ikean PS-kaappi ja vanha telkkari, joten nyt huone alkaa vähitellen näyttää kivalta. Ostettiin Telsulle jo ekat vaipatkin:

voi kuinka noi vaipat on pieniä...

Viime viikon tiistaina lähdettiin muuten vaimon kanssa käymään hääpäivän kunniaksi ihan Helsingissä asti. Vihje muille tuleville isille: se on liian pitkä matka istua autossa tässä vaiheessa...Paluumatkalla piti pysähtyä jaloittelemaan vielä alle 10 kilsan päässä kotoa, kun vaimolle iski supistus. Mutta kyllä se vaimo ihan urheasti sinnitteli, eikä (sillä kertaa) purkanut pahaa oloa allekirjoittaneeseen. Mistä tulikin mieleeni...

Vaimon loma on alkanut. Luulisi, että se on hyvä juttu, mutta minä olen nähnyt tämän niin monta kertaa, että se ei enää yllätä: lomaa odotetaan kuin joulua, mutta sitten kun loma on kestänyt kolme päivää, alkaa turhautuminen. "Mitä mä tekisin?" "Keksi mulle jotain tekemistä." "Miks me ei mennä mihinkään?" Ja arvatkaapa, mihin suuntaan nämä kysymykset yleensä suuntautuvat. Onneksi en ole itse vielä lomalla, mutta sitten se riemu varmasti vasta repeääkin. En minä halua tehdä lomalla mitään erityistä! Kunhan saan käydä heittämässä fribaa ja pari kertaa terassilla. Ja voitte uskoa, ettei tilanne tänä kesänä ole ainakaan tavallista parempi. Sitä lomaahan meinaan riittää...

Allekirjoittaneella oli muuten eilen synttärit. Täytin 20 vuotta. Jo kymmenettä kertaa. Mikähän siinä on, että melkein kaikki sukulaiset halus antaa mulle lahjaksi heidän kustantamansa ruokailun jossain raflassa? En minä omasta mielestäni ole mitenkään alipainoisen tai nälkäisen näköinen ja oloinen. Mutta en valita! Ruoka maistuu aina. :D Paras synttärilahja tuli kuitenkin illalla Italian maajoukkueelta. Niin se Saksa taas jäi jalkoihin. \o/ Vaimo oli hieman vihainen kun tuli (taas) vähän huudettua.

Niin ja tänään heitin muuten frisbeegolfissa hole in onen! Edellinen holari tuli vuonna 2009, eli oli jo vähitellen aikakin. Kertakaikkiaan loistavat pari päivää takana. :)

Loppuun vielä vähän tavallisesta poikkeava masukuva. Pistetään vaikka seuraavaan postaukseen taas perinteisempi malli kera tuoreiden neuvolatulosten. Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

33+1

iPhone: VIIKKO 33, PÄIVÄ 1

Älä pode syyllisyyttä. Sinulla on oikeus sanoa välillä "ei".

No tämä on huojentavaa kuulla. Minun ei siis tarvitse aina suostua hieromaan vaimon jalkoja/selkää.