Ultra bra!!

Nyt voi huokaista. Ultra on takana ja kaikki näyttää olevan kunnossa. :)

Oikein mukava täti otti meidät vastaan ja käytiin suoraan asiaan, eli vaimo selälleen ja katsetta monitoriin. Hoitaja sanoi, että kokeillaan ensin vatsan päältä vaikka usein tässä vaiheessa ei vielä mitään siitä näekään. Noh. Anturi ehti tuskin koskettaa masua, kun ruudulle ilmestyi selkeä kuva pienestä ihmeestä ja lujaa sykkivästä sydämestä. Ennen tutkimuksen aloittamista allekirjoittaneella oli pienen pienen hetken sellainen olo, että ei ihme, jos tuleva isäkin saattaa pökrätä. Mutta heti kun kaveri ilmestyi näkyviin, niin kaikki epävarmuus katosi ja tilalle syöksyi valtava onnellisuuden ja ylpeyden tunne. Erään suomalaisen yhtyeen hittikipaleessa sanotaan varsin kuvaavasti "Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit". Juuri siltä tuntui kyseisellä hetkellä. Ja asiaankuuluvasti pieni tippa silmäkulmassa.

Mitat tarkistettiin toki vielä alateitsekin, josta saatiin entistäkin terävämpi kuva.

Siellä sitä vaan kellutaan

Kovin oli liikkuvainen kaveri. Kädet ja jalat viuhtoivat jatkuvasti ja asento vaihtui koko ajan. Hoitajan toteamus "No nyt siellä vihdoinkin vähän rauhoituttiin..Jaa eipäs sittenkään." antaa aika kattavan kuvan koko tarkasteluajasta. Taitaa olla perinyt isänsä tanssimuuvit. ;-D Ja vaikka saatiinkin aika pitkään nauttia ikiliikkujan esityksestä, niin shown loppuminen oli pettymys. Monitoria olisi voinut tuijottaa vaikka koko päivän.

Ja tehtiinhän siellä niitä mittauksia ja tarkistuksiakin. Päästä peppuun oli pituutta kertynyt noin 5,7cm ja hyvin näkyneen reisiluun myötä kokonaiskooksi arvioitiin jo reilusti yli kuusi senttiä. Korvasta korvaan melkein 2cm ja niskaturvotusta vain vähän yli millin verran. Eli Down-riskiluvuiltaankin kaveri oli huippuluokkaa. Mahalaukku ja virtsarakkokin näkyivät jo selvästi, kuten myös selkäranka, napanuora ja pätkä aortan kaarta. Kaiken kaikkiaan tyypin ensimmäinen kuvaussessio oli oikein onnistunut. Suorastaan täydellinen. Ja sellainen olo on isilläkin. Täydellinen. Taidan olla rakastunut.

Vaihteeksi selällään

iPhone VIIKKO 12

Vauvasi osaa jo imeä peukaloaan.

Ei taida kaverilla olla paljon aikaa imeskellä, ainakaan päätellen tarmokkaasta heiluttelusta. :D

PS. Aika jännä juttu muuten, että vaikka ollaan vaimon kanssa oltu yhdessä jo lähes 11 vuotta, niin sillä hetkellä kun rakas siitä tutkimuspöydältä nousi, näin hänet ihan uudessa valossa. Entistäkin täydellisempänä.

Tänään on täydellinen päivä. :)