Se olisi sitten enää kaksi päivää ultraan. Alkaa pikkuisen jo täpisyttämään tämä odotus. Eilen pohdittiin vaimon kanssa toimenpidettä ihan käytännön näkökulmasta. Netti tarjosi tällä kertaa hieman ristiriitaista informaatiota siitä, tullaanko ultra tekemään alateitse vai masun päältä. Neuvolan tyttö käski valmistautua siihen, että operaatio suoritetaan sisäkautta ja näin me ollaan tehtykin. Joillekin on vissiin tehty näillä viikoilla (ultrapäivänä siis 12+0) pelkästään vatsan päältäkin, mutta useimmiten joko ainoastaan alakautta tai sitten molempina versioina. Onneksi tuota vaimoa ei nyt ainakaan vielä hirveästi näytä toimenpide pelottavan. Eikä itseänikään sen puoleen. (Kaveri oli kuulemma meinannut pyörtyä tässä ekassa ultrassa. Siis nimenomaan mies...)
Muuten hiljaiselo on jatkunut. Vaimo syö tasaisesti parin tunnin välein, muuten tulee huono olo ja alkaa huippaamaan. Muuten pahoinvointia ei ole täällä vieläkään juuri ilmaantunut. Sen sijaan päänsärystä on tuo parempi puolisko joutunut jonkin verran kärsimään, mutta toistaiseksi siitä ollaan yleensä selvitty hieronnalla ja parilla pahemmalla kerralla yhdellä Panadol Zappilla.
Myös hajuaisti tuntuu terästyneen. Eilen(kin) allekirjoittaneen löhöily sohvalla loppui lyhyeen, kun jalat piti laskea heti alas sohvalta niistä leijuneen käryn takia. Eikä ne edes haisseet! Haistoin ihan läheltä enkä huomannut minkäänlaista katkua. Nih! Ja pakkohan näillä keleillä on villasukkia pitää.
 |
| Keskiaikainen kidutuspenkki? |
Tänään oli muuten minun vuoroni käydä lääkärin pakeilla. Sain lopultakin otettua itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin noin vuoden verran kiusanneiden leukakipujen takia hammaslääkäripäivystykseen. Edellisestä kerrasta olikin vasta viisi vuotta...Huomenna täytyy sitten mennä röntgenkuviin ja edessä on myös kunnon tarkastus jossain vaiheessa kevättä. YTHS:lläkin on aika tylyt jonot, joskaan ei mitään kunnallisen hammashoidon luokkaa sentään. Lukuunottamatta tätä leukaongelmaa suu oli ilmeisesti yllättävän hyvässä kunnossa. Kuulemma vähän hammaskiveä ja pari tummentumaa, mutta ei reikiä eikä mitään muuta hälyttävää. Vältynpä ainakin poralta. *Helpottunut huokaus*
Ylihuomenna sitten isompia uutisia koskien varsinaista asiaa ja toivottavasti myös muutama mustavalkoinen kaikuluotauskuva. :)
iPhone: VIIKKO 11 PÄIVÄ 5
Raskauspahoinvointi hellittää yleensä viikoilla 14-16.
Kuten sanottu, me ollaan säästytty pahoinvoinnilta varsin hyvin. Onneksi. :)
Täällä pahoivointia oli vielä viikolla 15, mutta pikku hiljaa alkaa vähentymään. Et olkaa tyytyväisiä, jos olette siltä säästyneet :)
VastaaPoistaToisaalta itselleni huono-olo on tuonut myös varmuuden siitä, että kaikki on hyvin. Meinaan oireettomia päiviä on ollu niin vähän, että mullehan iskee heti paniikki jollei oireita ole:D Noh, onneks nyt olen jo alkanut rauhottumaan sen suhteen :)
On se kyllä jännä, miten erilailla odottavien äitien kroppa reagoi raskauteen. :/
VastaaPoistaKyllä mekin tuota pahoinvoinnin vähyyttä ollaan ajoittain ihmetelty ja jopa vähän pelättykin, mutta terve veitikka siellä näytti sätkivän. :D
Toivottavasti sielläkin pahoinvointi vähitellen siirtyy taka-alalle ja pääset nauttimaan siitä kuuluisasta "toisen kolmanneksen ihanasta odotuksesta". :)