Nälkä kasvaa syömällä. Not.

Ja niin valkeni yhdeksäs raskausviikko. Tulevan äidin tunnelmat vaihtelevat väsymyksen, nälän ja ällötyksen välillä.

Ensinnäkin vaimolla on huomattavasti entistä useammin nälkä. Ruokaa täytyy saada melko tarkalleen kahden tunnin välein. Yleensä nälkä on "hirvee" tai vähintäänkin tasoa "kauhee", miksi aina onkin yhtä suuri yllätys, kun tämä sudennälkä katoaa useimmiten yhdellä porkkanalla tai viiden sentin kurkun palasella. Tätä mässäilyä seuraa noin puolen tunnin kestoinen vaihe, jolloin odottavalla äidillä on etova olo. Melko erikoista.

Erikoista on myös se, että nykyään kun vaimolla alkaa tehdä mieli jotakin tiettyä syötävää, ei tästä tunteesta päästä yli ennen kuin kyseinen tarve on täytetty. Esimerkiksi joskus tämän viikon alkupuolella vaimo sanoi, että hänen tekisi mieli oikein kermaista lohisoppaa. Eilen halu kärjistyi siihen, että meidän oli käytännössä pakko lähteä ravintolaan syömään, koska lohisoppaa nyt vain oli saatava. Heti. Ja lienee ihan turha edes sanoa, että lohisoppaa ei todellakaan jaksettu syödä kokonaan. (Itse söin loistavalla ruokahalulla kunnon sisäfilepihvin vuohenjuustolla. Raakana. Oli muuten taivaallisen hyvää. Suosittelen Plevnan "Panimomestarin pihviä" jokaiselle, joka haluaa saada Tampereella hyvää pihviä.)

Nyttemmin näitä mielihaluja ei jäädä enää odottelemaan. Tänään vaimon teki herätessään mieli appelsiinia, mandariinia ja greippiä, joten kun minä jäin tekemään gradua, poikkesi parempi puolisko kaupassa ja söi kotiin tultuaan yhdeltä istumalta kaksi greippiä. Ja nyt, nelisen tuntia heräämisen jälkeen, tuo näyttää nukkuvan sohvalla päiväunia, jotka näyttävät maistuvan entistäkin paremmin. Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että vaimo saattaa herätä yhdeksältä ja olla päiväunilla jo vähän kymmenen jälkeen.

bon bébé -veluuriasu

Pieniä vaatteita lipastossa
 
Rakas vaimoseni on vaatekaupassa töissä, minkä lisäksi myös kirpparit ovat varsin suosittu harrastus, joten ei liene yllätys, että meille on alkanut pikkuhiljaa kertyä lipaston laatikoihin vauvanvaatteita. Kun nyt muitakaan kuva-aiheita ei tullut mieleen, niin päätin räpsäistä pari kuvaa näistä.

Ekassa kuvassa on kirppikseltä parilla eurolla löytynyt bon bébén veluuriasu, jonka yläosassa on keinuhevosen kuva. Koko on vähän oudosti "medium", mutta näyttäisi vastaavan suunnilleen kokoa 68-74. (Kuva on vähän huonolaatuinen, siitä pahoittelut.)

farkut ja parit pipot

Toisena esittelyssä on pari pipoa ja pehmoiset farkut kokoa 64. Toi toinen pipo on muuten vaaleansininen eikä valkoinen, mutta iPhone on taas tehnyt tepposet. Ehkä hieman tuli kuitattua vaimolle, että milloinkahan tuon isomman pipon on tarkoitus tulla käyttöön (se mahtuu melkein allekirjoittaneellekin), mutta kuulemma se menee jo ekana kesänä (2013) vallan mainiosti. Jäämme odottamaan, onko tosiaan näin...

Ylihuomenna onkin sitten kauan odotettu ensimmäinen neuvolakäynti. Kovasti olisi toiveissa kuulla pienokaisen sydänäänet (neuvolakäynti ajoittuu siis rv 8+4), mutta ollaan kyllä valmistauduttu siihenkin, ettei niitä vielä kuulu, tai edes yritetä kuunnella. Tänään mennään juhlimaan kummipojan (eli meidän alkion serkun) 4v-synttäreitä. Toivottavasti makea maistuu edes vähän jo vaimollekin, tai jos ei, niin minulle ainakin maistuu, kuten meidän molempien painonkehityksestä alkuraskauden aikana voi päätellä. Vaimo noin -2kg, minä noin +3kg...Auts.

iPhone: VIIKKO 8, PÄIVÄ 2
Vauvan sydän näkyisi nyt ultraäänitutkimuksessa.

Hmm. Mitähän ne yksityiset ultrat maksaisi...Noh, ehkä meillä on sillekin parille sadalle eurolle parempaakin käyttöä. Vaikka kyllähän ajatus hieman houkuttaisi. :)

PS. Vaimo heräsi ja siirtyi keittiöön syömään nakkirisottoa. Vastahan se tunti sitten veti kaksi greippiä!