Isä intoilee, äiti hermoilee

Positiivisesta testistä on kulunut kaksi päivää ja ensimmäisiä oireita on jo näkyvissä. Sekä äidissä että allekirjoittaneessa.

Vaimolla on jo esiintynyt muutamia yleisiä alkuraskauden oireita, kuten rintojen aristusta, vatsan kipristelyä ja (mikä oudointa) makea ei ole maistunut. Suklaakalenterissakin on viimeksi avattu luukku numero 9...Ei kovin tyypillistä meidän taloudessa.

Heti lauantai-iltana koettiin myös ensimmäinen ilta-ahdistus pienine itkuineen ja varmasti yleisine pelkoineen. Miten me pärjätään? Muuttuukohan elämä täysin? Meneeköhän kaikki hyvin? Koitin siinä sitten parhaani mukaan lohduttaa että eiköhän me pärjätä, kun aika monet on pärjänneet ennen meitäkin, vaikka olosuhteet on monilla olleet paljon huonomminkin kuin meillä. Vähän myös pelättiin, että meneekö toinen yö peräkkäin huonosti, mutta tämä pelko osoittautui turhaksi. 10 tunnin yöunet virkistivät molempien mieltä.

Itsehän olen juuri sellainen, kuin olen aina kuvitellutkin olevani tässä tilanteessa: armoton hössöttäjä. Kaikki tieto pitää kaivaa esiin NYT ja koko ajan pitää olla ajan tasalla. Tiedän että raskausviikkoja on nyt 4+4, alkion sydämen pitäisi alkaa sykkiä noin viikon kuluttua, että keskenmenoriski pienenee tammi-helmikuun vaihteessa ja että mahdollinen tuulimunaraskaus on havaittavissa viimeistään viikolla 7. Ja kyllä, tiedän myös mikä se tuulimunaraskaus on.

Vaimo lainasi lähikirjastosta myös Vauva-lehtiä, kuulemma viimeistä kertaa. Syynä tähän päätökseen lienee se, että minulla on paha tapa lukea ääneen hänelle kaikkea, mitä pidän kiinnostavana. Ja juuri nyt lähes kaikki kyseisissä lehdissä on kiinnostavaa. iPhoneenkin tuli ladattua Vauva-lehden Odotukseni-sovellus, joten nyt voin sitten ihan päivittäin seurailla vauvan kehitystä puhelimesta...

Noh, vaikka kaikki edellä mainittu saattaa kuulostaa todelliselta yli-innokkuudelta, niin en kuitenkaan pidä itseäni mitenkään poikkeavana. Alkuinnostus, vaikka saattaa näin varhaisessa vaiheessa ollakin turhaa, on aivan luonnollista ja laimennee melko nopeasti. Tai ainakin vaimo haluaa uskoa niin.