Tästä on tarkoitus tulla projektiblogi, jossa käsittelen raskautta ja kaikkea siihen liittyvää tulevan isän näkökulmasta. En vielä lupaa jatkaa blogia vauvan syntymän jälkeen, koska oletettavasti silloin elämä saattaa olla melko kiireistä ilman blogiakin, mutta en myöskään sulje pois mahdollista jatkoa. Kuitenkin oletuksena tässä vaiheessa on, että blogin deadline on elokuussa 2012, jolloin esikoisemme olisi tarkoitus syntyä. Mutta mistä lähtökohdista blogi lähtee kehittymään? Siitä hieman seuraavaksi.
Tähän pisteeseen (raskaaksi) pääseminen ei ollut niin helppoa, kuin meidän ikäisillämme yleensä (olemme molemmat syntyneet vuonna 1983), vaikka loppujen lopuksi asia kävikin suhteellisen nopeasti.
Menimme naimisiin yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen kesäkuussa 2010. Helmikuussa 2011 totesimme, että aika voisi olla kypsä myös perheenlisäykselle. Asiassa oli kuitenkin yksi "mutta", nimittäin allekirjoittaneen sairaus. Tai oikeastaan kyseisen sairauden lääkitys. Päätöksen aikaan söin tai piikitin viittä eri lääkettä kroppaani, eli olin kuin kävelevä apteekki.
Piikitettävän metotreksaatin lopettaminen oli ensimmäinen ehto suunniteltaessa raskautta, kuten lopettamisen jälkeinen pakollinen kolmen kuukauden varoaikakin. Näin ollen pääsimme varsinaisiin vauvantekohommiin joskus toukokuussa. Muutaman tuloksettoman yrityskierron jälkeen päätin lopettaa myös toisen lääkkeeni, sillä internetin ihmeellisen maailman mukaan tästäkin oli ollut monille apua. Alkuun kivut olivat suoraan sanottuna kamalia, mutta pikkuhiljaa oireet helpottivat. Syksyllä aloin syömään pientä annosta kortisonia pitämään pahimmat oireet loitolla. Lääkkeiden lopettamisesta huolimatta yrityskierto toisensa jälkeen tuli ja meni. Välillä meni hermotkin, kun ympärillä tuntui ihmisiä tulevan raskaaksi koko ajan. Mutta meillä tärppiä ei kuulunut eikä näkynyt.
Ei ennen tätä päivää.
Tähän pisteeseen (raskaaksi) pääseminen ei ollut niin helppoa, kuin meidän ikäisillämme yleensä (olemme molemmat syntyneet vuonna 1983), vaikka loppujen lopuksi asia kävikin suhteellisen nopeasti.
Menimme naimisiin yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen kesäkuussa 2010. Helmikuussa 2011 totesimme, että aika voisi olla kypsä myös perheenlisäykselle. Asiassa oli kuitenkin yksi "mutta", nimittäin allekirjoittaneen sairaus. Tai oikeastaan kyseisen sairauden lääkitys. Päätöksen aikaan söin tai piikitin viittä eri lääkettä kroppaani, eli olin kuin kävelevä apteekki.
Piikitettävän metotreksaatin lopettaminen oli ensimmäinen ehto suunniteltaessa raskautta, kuten lopettamisen jälkeinen pakollinen kolmen kuukauden varoaikakin. Näin ollen pääsimme varsinaisiin vauvantekohommiin joskus toukokuussa. Muutaman tuloksettoman yrityskierron jälkeen päätin lopettaa myös toisen lääkkeeni, sillä internetin ihmeellisen maailman mukaan tästäkin oli ollut monille apua. Alkuun kivut olivat suoraan sanottuna kamalia, mutta pikkuhiljaa oireet helpottivat. Syksyllä aloin syömään pientä annosta kortisonia pitämään pahimmat oireet loitolla. Lääkkeiden lopettamisesta huolimatta yrityskierto toisensa jälkeen tuli ja meni. Välillä meni hermotkin, kun ympärillä tuntui ihmisiä tulevan raskaaksi koko ajan. Mutta meillä tärppiä ei kuulunut eikä näkynyt.
Ei ennen tätä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän lisää kommentteihin kirjoittajan tai hänen perheensä yksityisyyttä loukkaavia tietoja, kuten nimiä, puhelinnumeroita tai osoitteita. Kiitos.