Paljastuksia

No niin. Joulunpyhät on ohi ja luvattu bloggailutauko on päättynyt. Samalla 7. raskausviikko lähestyy päätöstään.

Aattona mietittiin kovasti, että joko sitä pitäisi kertoa lähipiirille odotuksesta, kun kuitenkin jotain saattaa paljastua vaimon kieltäytyessä lohesta (listeriavaara) ja kaikesta makeasta (kun sehän ei meillä vieläkään maistu). Päätettiin sitten näihin järkisyihin - ja tulevan isin hirveään "pakko kertoa jollekin" -tunteeseen - vedoten kertoa allekirjoittaneen äidille sekä vaimon perheelle, mutta jättää mun sisarukset vielä toistaiseksi pimentoon. Eli summa summarum: myös mun pikkuveli ja sisko perheineen saivat - edellä mainituista syistä jälkimmäisestä - tietää asiasta aattoiltana noin klo 18...

Reaktiot vaihtelivat melkoisesti. Äiti ja pikkuveli itkivät, anoppi ja appiukko ottivat tapansa mukaan erittäin rauhallisesti (kuten heidän tyttärensäkin yleensä kaikki asiat ottaa) ja meidän molempien isosiskot olivat vain tyytyväisiä, kun lapsensa saavat serkun ja me päästään kokemaan lapsiperheen arkea.

Huomenna vähän lisää ja silloin enemmän omista ja tulevan mamman fiiliksistä. Tämä kirjoitus keskittyköön vain otsikkonsa mukaiseen aiheeseen. :)

(Paitsi sen verran vielä, että olen alkanut lukea aivan loistavaa blogia, jota kirjoittaa itseäni vuotta nuorempi tuleva isä jonka "murulla" on meneillään rv 10+0. Suosittelen kaikille muillekin: 9 kuukautta miehen silmin)