Kuulumisia, kiitoksia ja kuvia

*huoh*

Vaikka olen jo viikkoja tiedostanut, että tämä blogi on tullut päätökseensä, ei sen lopettaminen ole tullut yhtään helpommaksi. Kuitenkin nyt (lykättyäni tätä jo viikkoja) on tullut sen aika, että päätös on aika muuttaa todellisuudeksi.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa totesin, vietän mieluummin jokaisen liikenevän vapaahetken Emman kanssa kuin koneella. Blogi ei ole ainoa Emmalle häviävä asia, vaan myös mailit, keskustelupalstat ja ennen lähes jokapäiväiset nettisivustot ovat jääneet varsin vähälle huomiolle elokuun 18. päivän jälkeen...Lisäksi aloitan 5.11. uudessa työpaikassa (JES! Ei enää yövuoroja! \o/), jossa työtuntini kolminkertaistuvat nykyisestä. joten vapaa-aika vähenee muutenkin radikaalisti. Niin ja harrastuksetkin ovat edelleen kuvioissa. Ja se tutkintokin pitäisi saada ulos jouluna...Emmakin täyttää tänään sopivasti tasan kaksi kuukautta ja jotenkin senkin puolesta tuntuu siltä, että nyt on hyvä aika päättää tämä antoisa projekti.

Tämä kirjoitus tulee siis jäämään tämän blogin viimeiseksi, mutta ei anneta sen häiritä. Tässä siis vielä kerran kuulumisia meidän arjen keskeltä, mukavaa huomata että joku on niitä kommenttien perusteella kaivannutkin. :)

Kuten kaikki vauvat, Emma on kehittynyt aivan kamalasti kuluneiden viikkojen aikana. Pieni pää nousi päinmakuulla ilmaan jo vähän yli kuukauden vanhana, mistä isi on hirveän ylpeä. Emmalle on myös kehittynyt melko selkeä vuorokausirytmi, joka sisältää kahdet pidemmät päiväunet, nukkumaanmenon noin klo 21-22, ensimmäisen (ja periaatteessa ainoan) yöheräämisen joskus kolmen-neljän maissa ja aamuheräämisen joskus kello 7-8. Aamuisin Emma on aina iloinen ja aurinkoinen, mutta illan edetessä esiintyy silloin tällöin pientä känkkäränkkäilyä. Siitä tosin selvitään aina "maitonaisen" eli äidin avulla. "Maitua, maitua!" huutaa pieni suu. Ja se on aika ihanaa. :)

Yksi syy, mikä on lykännyt tämän postauksen kirjoittamista, on meidän evakko. Ollaan tosiaan asusteltu anoppilassa nyt kolmisen viikkoa, koska meidän asunnossa on meneillään putkiremontti. Kotiin pitäisi päästä marraskuun lopussa. Arki anoppilassa sujuu paremmin kuin pelkäsin, mutta täällä jumalan selän takana (lue: Pirkkalassa) ei oikein netti viitsi aina toimia. Eikä puhelin...Varmaan jotain katvealuetta.

Ristiäisetkin järjestettiin ja ne menivät yllättävänkin hyvin. Emma oli kiltisti koko toimituksen ajan ja kiersi sylistä syliin ilman sen suurempia itkeskelyjä. Neiti näyttää olevan oikein hyvä edustamaan, mikä tietysti sopiikin tulevalle juristi-aivokirurgille. Niin, isin suuret suunnitelmat... :D Moni kyseli Emman toisen nimen perään. Hän saikin niitä kaksin kappalein, toinen nimi tulee hänen molemmilta äidin suvun (edesmenneiltä) isomummeiltaan ja kolmas italialaiselta jalkapalloilijalta. Arvatkaa kumman isi valitsi. ;)

Tänään meillä oli ryhmäneuvola. Sinne piti tulla meidän lisäksi 7 vauvaa vanhempineen, mutta koulujen syysloma kuulemma aiheutti oikean peruutustulvan ja niin me tapasimme vain kaksi muuta vauvaa äiteineen. Mutta oli siellä silti kivaa. Ei tosin viitsitty vaimon kanssa kertoa totuutta siitä, miten vauva-arki on vastannut odotusajan kuvitelmia, kun nämä kaksi muuta äitiä oli juuri avautunut siitä, kuinka raskasta heillä on ollut. (Molemmilta löytyi kotoa vauvan lisäksi parivuotiaat uhmaikäiset esikoiset.) Olisi se ollut vähän kiusallista todeta totuudenmukaisesti, että "kyllä tämä on niin paljon helpompaa, kuin mitä luultiin" päin näitä kaksia väsyneitä kasvoja. Saatiin onneksi ohitettua kysymys ihan vain vaikenemalla ja nyökyttelemällä ymmärtäväisesti.

Neuvolassa on toki muutenkin käyty. Emman paino ei meinannut aluksi lähteä nousemaan, mutta nyt mennään jo hyvillä käyrillä. Emma kasvaa pituuskäyrällä hieman keskiarvoja ylempänä. Paino on pituuteen verrattuna lievästi miinuksella, mutta pari viimeistä lukemaa (-3% ja -4%) ovat jo huomattavasti parempia kuin kolme edellistä (-13%, -14% ja -20%). Hoikka tyttö tulee ainakin toistaiseksi äitiinsä. Tämänpäiväiset mitat olivat 59,1cm ja 5 235g.

Sellaista meille kuuluu nykyään. Melko tavallista vauva-arkea, luulisin. Välillä (oikeastaan tosi harvoin) raskasta, mutta päivääkään en ikinä vaihtaisi pois. Kuten eräässä vauvakirjassa nasevasti todettiin: "Äiti antaa lapselle elämän, mutta isä opettaa mitä sillä tehdään.". Nyt on isin vuoro. :)

Teetämme tästä blogista Emmalle pienen kirjasen, jotta hän ja me muistaisimme myöhemminkin, millaista meillä oli odottaessamme pientä ihmettä, joka muutti lopullisesti elämämme.

Lopuksi vielä muutamia kuvia. Annetaan niillä kasvot sekä Telsulle että allekirjoittaneelle. Niiden välityksellä tuhannet kiitokset kaikille lukijoille ja ennen kaikkea tekstejäni kommentoineille. En olisi koskaan uskonut, kuinka tärkeä tästä blogista minulle tulisi.

Kiitos.

- Carl-isi ja Emma Aino Andrea (kaverien kesken Telsu)

eka yhteiskuva

pikku enkelin ensimmmäinen yö kotona

orava!

valmiina maailmaan

suojassa kaikelta

Tulevaisuuden pohdiskelua ja alkutohinaa

Heisulivei ja terveisiä kiireisen vauva-arjen keskeltä. :)

Kuten aivan ensimmäisessä kirjoituksessani kirjoitin, tämän oli tarkoitus olla raskausajan projektiblogi, jolle en luvannut jatkoa vauvan syntymän jälkeen. Ja jos ihan totta puhutaan, vieläkään en ole aivan varma, haluanko jatkaa kirjoittamista tästä eteenpäinkin.

Oma motivaatio on laskenut, koska jokainen hetki jonka koneella vietän, on pois siitä ajasta, jonka voisin viettää seuraten ihanan tyttäreni elämän alkutaipaleen erityisiä ja ainutlaatuisia hetkiä, jotka menevät niin nopeasti ohitse.

(Tässä välissä kävin hyvin asiaankuuluvasti ottamassa vastaheränneen Telsun syliin ja vaihtamassa erityisen ja ainutlaatuisen kakkavaipan...)

Lisäksi tunnen koneella ollessani valtavaa syyllisyyttä myös siitä, että näinä hetkinä voisin Telsun ihailemisen lisäksi lukea koulun viimeisiin tentteihin. Jouluna on pakko saada paperit koulusta pihalle, mutta eivät ne viimeiset kirjatentit itse itseään sentään suorita.

Toisaalta haluaisin jatkaa kirjoittamista ja kertoa kaiken lapseni kehityksestä, mutta pelkään, että tällöin blogista tulisi vain oman lapsensa ihanuudesta sokeutuneen isän kertomus siitä, kuinka ihana lapsi Telsu onkaan. Ja vaikka oman lapsen ihanuudesta sokeutuminen on mielestäni täysin hyväksyttävää ja jopa kannustettavaa, epäilen kyseisessä mielentilassa tuotetun tekstin kykyä viihdyttää blogin lukijoita.

Koska en kuitenkaan vielä tiedä blogin tulevaisuudesta, voin ainakin toistaiseksi vielä jatkaa kirjoituksia, jos vaikka into blogin kirjoittamista kohtaan saisikin taas lisää bensaa liekkeihin. Joten tässä vähän tilannekatsausta meidän arkeen:

Ensinnäkin, elämä kotona on asettunut varsin nopeasti mukaviin uomiin. *koputan puuta* Esimerkkinä käynee viime yö, joka sujui siten, että Telsu meni nukkumaan 23:n maissa, heräsi neljältä (kun äitinsä herätti syömään), söi kaksi tuntia(!) ja nukkui sen jälkeen tyytyväisenä yhdeksään. Isi ja varsinkin äiti sen sijaan heräilivät pitkin yötä. Vielä ilmeisesti vaistot herättävät vauvan pienimpäänkin inahdukseen. Myös päivisin Telsu nukkuu hyvin, huolimatta HIRVEÄSTÄ remonttimelusta. Isi ja äiti eivät pysty melussa edes juttelemaan, mutta Telsu vetelee hymyillen hirsiä. Aina siihen asti, kunnes työmiehet lähtevät kotiin/tauolle. Silloin Telsu alkaa pyöriä ja heräillä. Muutenkin Telsu ei oikein tykkää nukkua hiljaisuudessa

Kokonaiskuvaa ajatellen Telsu siis nukkuu yllättävänkin hyvin, mutta myös ruoka maistuu. Vaimo imettää toistaiseksi vielä rintakumin turvin, mutta myös paljasta tissiä on menestyksekkäästi kokeiltu. päivällä ruokailut kestävät yleensä puolisen tuntia, mutta öisin ja iltaisin tissi suussa vierähtää helposti tuntikin. Valveillaoloaikanaan Telsu on rauhallinen ja tarkkailevainen persoona, aivan kuten äitinsä. Pieni pää pyörii ja silmät mittailevat ahkerasti kaikkea, mihin vielä heikko katse vain yhtään yltää. Turhaa kitinää Telsu ei juurikaan harrasta, vaan oikeastaan vain nälkä saa hänet pahalle tuulelle. Jos buffet-pöydän pystytys vie liian kauan, Telsu saattaa kevyesti raivota kymmenisen minuuttia rinnalla, kunnes hän on varma, että isi ja äiti ovat ymmärtäneet, että palvelun saaminen kesti tällä kertaa vähän liian kauan.

Vaunuissa Telsu ei oikein vielä viihdy, vaan parilla kärryttelylenkillä uni on pitänyt käydä hakemassa isin keinuvasta sylistä. Sen sijaan autossa uni tulee nopeasti. Myös vieraassa ympäristössä uni tulee hyvin, viime viikonlopun Telsu ja vaimo viettivät mummulassa. Isillä oli perjantaina varpajaiset ja lauantaina yövuoro. Onneksi jo tänään alkoi isyysloma. Kyllä yksi työvuoro viiden viikon kesälomien jälkeen alkoikin jo tuntua pahalta. ;)

No niin, näinhän se kirjoittaminen taas alkoi kulkea, kun vauhtiin päästiin. Tulikin taas todella "lyhyt" tilannekatsaus. Mutta tästäkään kirjoitusvimmasta huolimatta en osaa vielä sanoa, jatkanko blogin kirjoittamista. Ehkäpä uusi blogi voisi olla ratkaisu. "Suojassa kaikelta"? Tilanne vaatii vielä pohtimista.

Lämmintä ja vähäsateista syksyä kaikille lukijoille, Tampereella on ollut tosi kiva keli parin päivän ajan. *koputan puuta*

Ai niin. Telsu sai tänään postissa hetunsa. Siksipä Telsulla täytyy tietysti olla myös nimi.

Telsusta tulee Emma.

Synnytyskertomus

No niin. Nyt kun ollaan kotiuduttu ja ensimmäinen yö kotona onnellisesti takana, ehdin vihdoinkin kirjoitella meidän synnytyskertomusta, joten tässä se tulee. Kronologisessa järjestyksessä lyhyin kommentein, koska jos alan kirjoittaa omaan rönsyilevään tyyliini, tästä tulisi aivan järjettömän pitkä kirjoitus. Ja taitaa tästä tulla näinkin...

Perjantai 17.8., n. klo 17: "Tuskinpa tässä mitään tapahtuu, joten isi voi ihan hyvin lähteä parille pussikaljalle Ratinan suvannon rantaan kuuntelemaan BlockFesteiltä kantautuvaa musiikkia."

Lauantai 18.8.

01:00 Isi kotiutuu kaupungista, vaimo on vielä hereillä. "Mitä sä vielä hereillä oot?" "No kun tuli pari supistusta." "Koska?" "Puoli tuntia sitten ja nyt ihan äsken." "Jaa. No mä meen nukkumaan. Herätä, jos jotain tapahtuu."

06:54 Isi herää, vaimo irvistelee vieressä. "Onko sulla taas supistus?" "Joo, on niitä ollut koko yön." "Ootko sä valvonut koko yön??" "No nyt viime supparin jälkeen oon pari tuntia nukkunut." Totuus selviää, kun vaimo ottaa esiin pikku lappusen, johon on kirjannut yön supistukset. "Eikun oho, ei siitä edellisestäkään oo kuin 11 minuuttia..." Lähempi tarkastelu paljastaa, että supistuksia on ollut koko yön noin 10 minuutin välein. Supistusten kirjanpitovastuu siirtyy isille, samalla kaivetaan esiin netistä tulostettu supistuskalenteri. Isiä alkaa jänskättää.

Aamupäivä Suppareita tulee tasaisesti. Vaimo käy aamulla suihkussa. (Myöhemmin sairaalassa todetaan, että synnytys on alkanut kello 10:00.) Kello 11:40 päätetään lähteä "käymään TAYSissa näytillä". Jätän vielä mikroeväät jääkaappiin, kun tuskinpa sinne sairaalaan nyt heti jäädään. Tripit ja energiapatukat sentään pakkaan mukaan. Sairaalakassi olalle ja menoksi.

aamupäivän supistukset

11:56 Ilmoittaudutaan TAYS:n synnytysvastaanotolle ja jäädään odottamaan tarkatukseen pääsyä. Käytävällä on kolme muutakin paria. Allekirjoittanut tuntee itsensä aloittelijaksi, vaikka moni muukin taitaa olla ensisynnyttäjä. Vaimo sulkee silmät ja hiljenee aina kun tulee supistus. Myös allekirjoittanut hiljenee. Jo kotona tuli huomattua, ettei vaimo mielellään kuuntele vitsejä kesken supistuksen.

12:45 Vaimo pääsee tarkastukseen ja käyrille. Telsulla kaikki hyvin. Tunnin jälkeen vaimo tulee tarkastushuoneen ovelle tyylikkäässä sairaalamekossa. Kuulemma tänne jäädään ja seuraava etappi on synnytyssali. Kohdunkaula on hävinnyt ja kohdunsuu on 3 cm auki. Seuraavaksi vuorossa peräruiske, joka jälkeenpäin kuultuna tuntui hassulta. 13:45 Vaimo käy suihkussa, jossa limatulppa sanoo bye bye solahtaessaan viemäriin.

15:00 Istutaan vaimon kanssa edelleen SVO:n käytävällä. Osa suppareista on jo aika tiukkoja ja väli on tasaantunut noin viiteen minuuttiin. Vaimoa väsyttää. Vastaanotolla on aika paljon väkeä. Kevyttä ruuhkaa ilmassa.

15:15 Seuraava tutkimus. Kohdunsuu on auki 5 cm, joten siirtymistä saliin aletaan valmistella.

15:27 Asetutaan TAYSin synnytyssaliin numero 10. Esittäydytään kätilön kanssa. Ensivaikutelman perusteella ehkä vähän kyyninen täti. Vaimo kysyy kivunlievityksistä, että jos vaikka saisi vielä vähän nukuttua. "Ei tässä nyt mitään nukuta. Nyt synnytetään." vastaa kätilö. Kysyy kuitenkin kivunlievityksistä ja ehdottaa ilokaasua tai vaihtoehtoisesti spinaali-/epiduraalipuudutuksia. Vaimo kertoo pärjäävänsä vallan mainiosti ilman puudutuksia, mutta päätetään kokeilla ilokaasua. Ilokaasun aloittamisajankohdaksi merkitään 15:34. Vaimo ei oikein pääse kärryille ilokaasun käytöstä ja hyödyistä, mutta onneksi allekirjoittaneella on oikein hauskaa pienissä kaasupöhinöissä.

vasemmalla Telsun sydänäänet (jotka oli koko synnytyksen ajan hyvät), oikealla supistuslaskuri

16:15 Isillä on nälkä. Kätilön mukaan "vauva voi syntyä jo muutamassa tunnissa, mutta voi olla myös, ettei synny ennen hänen vuoronsa päättymistä (22:00). Todennäköisesti ei synny seuraavan tunnin aikana, mutta ei sitäkään voi luvata." Tämän erittäin selkeän selvityksen perusteella uskallan lähteä hakemaan pizzani kotoa. 16:30 olen kotipihassa ja totean, että kotiavaimenihan on omassa sairaalakassissani SVO:n lukitussa kaapissa. 16:40 saavun Kalevan Prismalle. Käyn ensin hakemassa vaimolle yllätyslahjaksi korun Timanttisilta, jonka jälkeen syön nopeasti viereisessä McDonald'sissa kaksi El Maco Junioria ja neljä nuggettia. 17:00 pääsen takaisin synnytyssaliin. Vaimo keinuttelee keinutuolissa ja nauraa avainongelmalleni. Ajattelen mielessäni, että odotetaanpa muutama tunti. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa...

18:30 Vaimosta tuntuu siltä, että ilokaasusta ei ole mitään apua. Kutsutaan kätilö huoneeseen ja tehdään päätös, että nyt voisi kokeilla sitä epiduraalia, vaikka vaimo sitä vähän jännittääkin. Kätilö tekee sisätutkimuksen huolellisesti. Vetäessään kumihanskaa pois kädestään kätilö toteaa "En kyllä uskonut, että oot ollut 5 cm auki tänne tullessas, kun oot niin tyyni ja rauhallinen, mutta kyllä sä oot sen verran auki. Tai siis nyt jo reilusti enemmänkin. Noin 8 senttiä. Tässä vaiheessa epiduraalista ei välttämättä ehdi olla hirveästi enää apua, joten miltäs susta kuulostais, jos kokeiltais kohdunkaulan paikallispuudutusta?" Ehdotus sopii meille, kätilökin on alkanut tuntua mukavammalta hetki hetkeltä. (Ehkä tieto siitä, että hänellä on yli 1000 synnytystä alla rauhoitti hieman meitä molempia...)

18:41 Lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot ja antaa PCB-puudutuksen (18:42). Vaimon suusta lipsahtaa koko synnytyksen ainoa "vittu", kun puudutusneula osuu. Isin käy vaimoa sääliksi, mutta puudutus auttaa nopeasti, meidän molempien jännitys laukeaa pikkuisen ja tunnelma salissa rentoutuu. Käyriltä näkyy voimakkaita supistuksia, mutta vaimo ei ole moksiskaan. Reipas kulta. Kätilö käy silloin tällöin salissa ja muistuttaa aina, että pitää painaa kutsunappia, jos kivut palaavat tai vauva alkaa syntyä. Synnärillä on kuulemma vähän ruuhkaa.

20:10 Supistukset alkavat taas tehdä kipeää. Kätilö tarkastaa taas tilanteen ja toteaa, ettei PCB-puudutusta voida uusia, koska kohdunkaulaa ei enää oikeastaan ole. Vaimo on 9,5 cm auki. Kätilö ehdottaa emättimen seiniin pistettävää pudendaalipuudutusta, jonka vaimo päättää ottaa.

20:21 Lääkäri pistää pudendaalipuudutuksen. Vaimoon sattuu ja suusta taitaa päästä taas joku voimasana, mutta niin hiljaa, ettei sitä oikein kuule. Puudutus auttaa, mutta puudutuksen laittaminen tuntui kuulemma siltä, kuin neula olisi työnnetty reidestä ulos. Auts. Silittelen vaimon kättä ja hiuksia. Paitsi suppareiden aikana, silloin vain pidetään kädestä ja ollaan hiljaa.

20:45 Tehdään kokoarviot. Isi sanoo 51cm/3155g, äiti veikkaa 50cm/3090g.

20:50 "Alkaa vähitellen ketuttaa nää supistukset." vaimo toteaa. Ensimmäisestä supistuksesta on 20 tuntia ja risat.

21:15 Parin supistuksen aikana vaimosta tuntuu siltä, että pitäisi ehkä vähän ponnistaa.

21:30 Kätilö tarkistaa tilanteen ja antaa luvan ponnistaa. Kuullaan, että keskimäärin ponnistusvaihe ensisynnyttäjällä kestää 20 minuuttia, mutta voi mennä paljon pidempäänkin. Vaimo riisuu silmälasit.

21:50 Kätilö toteaa, että ei hän ikävä kyllä ehdi tätä vauvaa näkemään, mutta kehuu vaimoa kuitenkin ponnistamisesta.

22:00 Uusi kätilö. Muutospelko iskee (ainakin isiin). Tekee mieli huutaa meitä koko päivän hoitaneen kätilön perään "Älä jätä!". Vaimo ponnistaa joka supistuksella 2-3 kertaa.

22:00-23:30 Kokeillaan eri asentoja. Kyljellään, jakkaran kanssa, seisaaltaan, selällään. Uusi kätilökin osoittautuu ihan kivaksi. Vaimo tekee joka supistuksella hirveän määrän töitä, mutta väsymys alkaa näkyä. Allekirjoittanut painelee vaimon otsaa kylmällä pyyhkeellä supistuksien välissä. Ja kehuu koko ajan, kuten kätilökin. Vaimolle laitetaan oksitosiinitippa tehostamaan supistuksia.

23:30 Kätilö ehdottaa lopulta imukupin käyttöä apuna. Vauva käy joka ponnistuksella ihan kynnyksellä, mutta aina ponnistuksen loppuessa vetäytyy takaisin. Vaimo sanoo, että imukuppi käy.

23:35 Lääkäri saapuu ja kiinnittää imukupin. Avuksi tulee myös toinen kätilö.

23:35-23:40 VERTA JA HEVOSIA! Siis herran jestas, kuinka paljon voikaan tapahtua viidessä minuutissa. Vaimo ponnistaa, lääkäri kiskoo minkä jaksaa. Imukuppi irtoaa ja verta roiskuu kaikkialle (siis oikeasti kaikkialle, mm. isin paidalle ja vaimon tyynylle.). Imukuppi kiinnitetään uudestaan, välilihaa leikataan (onneksi tosi vähän ja tosi siististi), mahaa painellaan suorastaan väkivaltaisen näköisesti. Vaimo hikoilee ja sanoo "Au!".

"kaunis ja luonnollinen tapahtuma" on ohitse

23:40 Telsun pää syntyy, ja samaa kyytiä koko vauva. Napanuora on löysästi kaulan ympärillä, no problem. K-vitamiinia reiteen. Telsu kiljuu ja pääsee äitinsä rinnalle, jossa rauhoittuu. Isi leikkaa napanuoran. Kukaan ei itke. Aika jännää. Jälkeenpäin nauretaan, kuinka vaimo aina liikuttuu Sydänääniä-telkkarisarjan synnytyksiä katsoessaan, mutta oma synnytys hoituu kuivin silmin. Telsu painaa 3580g ja saa 9/10 apgar-pistettä. Meidän mielestä Telsu on täydellinen. Telsulla on paljon tummaa tukkaa.

Telsu muutaman minuutin "vanhana"

 23:47-24:00 Istukka syntyy. Telsu kakkaa äitinsä päälle. Telsu pestään ja puetaan. Pituus mitataan: 51 cm. Isi osui oikeaan! \o/

00:30 Ensimmäisestä supistuksesta on kulunut vuorokausi. Telsu alkaa imeä maitoa.

joskus 01:30 aikoihin Telsu lopettaa imemisen, vaimo käy suihkussa, jonka jälkeen saadaan kuulemma purtavaa. Siivooja tulee kysymään, voisimmeko syödä käytävällä, kun tarvisi siivota huone seuraava synnyttäjää varten. Tänä yönä on kuulemma vähän ruuhkaa. Meille sopii.

Kahden maissa syödään eväitä, kun meidän ohi kärrätään seuraava synnyttäjä saliin. Nainen voihkii minkä ehtii. Vaimo toteaa, että kyllä voihkiminen kuuluu enemmän siihen vaiheeseen, kun sitä vauvaa tehdään. :D

Lähdetään siirtymään synnytäneiden osastolle. Isi kuljettaa Telsun ja hoitaja vaimon. Mennään eri hisseillä. Isi meinaa jättää Telsun muovisängyn hissin oven väliin. Huh.

Kolmelta vaimo on saatu osastolle paikoilleen, isi on noutanut sairaalakassit SVO:n kaapista ja korun autosta. SVO:n käytävällä on pelokkaan näköisiä ensisynnyttäjä-isejä. Allekirjoittanut on tuntenut itsensä vanhaksi konkariksi näissä hommissa. Vaimo tykkää korustaan. Telsu nukkuu kiltisti. Isi pääsee lähtemään kotiin. Ajomatka on nopea, liikennettä ei ole. SVO:n 30 minuutin "jättöparkissa" on kolme autoa. Taitaa synnärillä olla tänä yönä vähän ruuhkaa.

AL kertoi tänään meidän synnytysyöstä. Oli vähän ruuhkaa.

Synnytyksen jälkeisiä huomioita:

- Osastolta lähteminen jännitti enemmän kuin synnyttämään lähteminen.
- Vaimo jätti raskauskilot TAYSiin, vaaka näyttää 1,1 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta.
- Telsu on täydellinen.
- Eka yö kotona meni hyvin. Telsu heräsi kolmesti. Nyt remonttipora laulaa seinän takana ja Telsu nukkuu kuin enkeli.
- Huomenna neuvolatäti tulee käymään.

Huh huh.

PS. Anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä, en ehdi nyt tekstiä oikolukemaan. :)
PPS. Edit: pari kuvaa lisätty.

Tyttö tuli!

Kuten otsikko kertoo, meille syntyi lauantaina 18.8.2012 kello 23:40 ihastuttava, tuuheatukkainen brunette. Telsu aloitti elämänpolkunsa mitoin 51cm/3580g.

Tarkempaa kertomusta myöhemmin, nyt ylpeä isi painuu nukkumaan. :)

Supistuksia

Jahas. Vaimolla on nyt ollut supistuksia tuolta keskiyöstä lähtien. Tulleet melkein alusta saakka noin 10 minuutin välein (lyhimmillään väli ollut 5 minuuttia, pisimmillään 13), mutta eivät kuulemma vielä ole kauhean voimakkaita. Yhden supparin kesto on keskimäärin minuutin luokkaa.

Olisikohan tänään SE päivä...

L.A. takana

Laskettu aika oli ja meni. Piti kirjoittaa tämä teksti jo eilen, mutta ilta meni sitten leffojen katseluksi. My week with Marilyn oli hyvä, mutta kyllä Iron Sky oli vielä parempi.

Tänään Telsu on sitten virallisesti yliaikainen. Aika heikko suoritus. Missasi elämänsä ensimmäisen dediksen. Jos sama meno jatkuu pitkään, niin edessä on paljon vaikeuksia. :D

Allekirjoittaneen kesäloma vetelee viimeisiään, maanantaina pitäisi palata töihin. Mutta onneksi vikan lomaviikon kelit on sentään suosineet. Kohta voisi lähteä heittämään vähän frisbeegolfia. Pistetään kuitenkin pari kuvaa vielä.

40+0

Telsu meni eilisellä lenkillä piiloon

Kuten kuvasta näkyy, masu alkaa olla jo aika alhaalla, eli kyllä siellä lähtötelineissä ollaan. Kun vaan nyt joku viitsisi laukaista sen starttipistoolin. Isi alkaa olla vähän malttamaton. Joskaan en nyt sentään ihan näin malttamaton ollut eilen:

Kannattaa katsoa myös Mankelin "Suomalainen mies". Siellä lisää samasta aiheesta. :D

iPhone:

No vähän, mutta kaipa Telsu tulee heti kun hän on valmis.
 

Taas neuvolassa

Eilen poikettiin jälleen neuvolassa. Meidän vakiotätikin oli palannut lomiltaan ja saanut lisäksi avukseen uuden kätilöopiskelijan.

Vaimon paino oli pudonnut viikossa melkein kilon, mutta ottaen huomioon sen edellisviikon 2kg/vko -nousun, voidaan sanoa että nyt palattiin "normikäyrälle". :) Verenpaineet oli ok (122/86), kuten myös hemoglobiini (~125). Telsu on edelleen raivotarjonnassa, ja tuskinpa se siellä enää kääntyilemään mahtuukaan. Fundus-mittaa ei enää mittailtu, kun kuulemma sillä ei enää tässä vaiheessa ole niin väliä, kun vauva on jo laskeutunut lantioon ja välillä vauvan pyllykin saattaa olla suoraan mittauslinjalla ja vääristellä tuloksia. :D

Syntymäpainoarvio on vähän noussut. Kätilöopiskelija veikkasi jopa 3,5 kiloa, mutta meidän vakkaritäti arveli jotain kolmen ja 3,5 kilon välille. Mutta mistäpä näistä arvioista koskaan ihan satavarmaksi tietää..Seuraava neuvolakäyntikin sovittiin. Ensi maanantaina mennään taas.

Juttelin muuten neuvolassa myös isyysloma-asiastani. Kuulemma työnantaja ei mitenkään voi pyytää ilmoittamaan isyysloman alkamisajankohtaa etukäteen, kun lain mukaan lomaa ei voi edes aloittaa ennen kuin vauva on syntynyt. Noh, meidän töissä näyttää sitten pätevän vähän eri säännöt...(Itsehän jouduin siis jo pari viikkoa sitten ilmoittamaan tarkan päivämäärän, koska lomani aloitan. Ja koitin jo silloin sanoa, että enhän minä voi sitä tietää, mutta pomo piti päänsä.) Eli toivotaan nyt, että Telsu päättää syntyä viimeistään ensi viikolla.

Tänään ei varmaan sitten muuta, huomenna olisi laskettu aika käsillä. Jännää. :)

iPhone:

Tämä näyttää kyllä pitävän paikkansa. Vaimo heräsi tänäänkin ilmeisesti joskus neljältä. (Itsehän sen sijaan nukkuisin mielelläni pitkään näin lomalla ollessani, mutta ei. Minunkin pitää herätä joskus kasilta. Joko remontti-meluun tai vaimon höpinöihin...)

Odottelua

Arrgh! Olympialaiset on ohi! Jo viime viikolla odotus alkoi jo koetella hermoja, mutta silloin 4-6 tunnin päivittäisannos olympialaisia piti mielen virkeänä. Pelolla (siis tylsistymisen, en synnytyksen pelolla) odotan alkanutta viikkoa, joka samalla on allekirjoittaneen viimeinen kesälomaviikko.

Jotenkin on sellainen fiilis, että tällä viikolla voisi olla H-hetki käsillä. Vaimolla on alkanut olla joitakin kevyitä tuntemuksia ja viime yönä jo muutama aikaisempia selkeämpi supistuskin. Tänään poikkesimme myös äidilläni, jonka mukaan vaimon silmät näyttää siltä, että kohta on aika synnyttää. (Siis WTF, voiko sen nähdä silmistä???) Mutta saa nyt nähdä. Huomenna on taas neuvola, katsotaan mitä siellä sanotaan.

Ollaan muuten taas tehty lisää hankintoja. Värimaailma on melko boring, mutta musta ja valkoinenhan on aina muotia ja sopii minkä vaan kanssa.

sitteri mallia "perus", jos vauva ei hienossa keinusitterissään viihdy. ja onhan tätä helpompi liikutella.

Ikean kokoontaitettava hoitopöytä ostettiin käytettynä. tulee varmaan tarpeeseen kun joudutaan sinne anoppilaankin muuttamaan syyskuussa.

Käydessämme Ikeassa syömässä, silmiin osui ns. "tarjous, jota ei voi ohittaa":

olisitko sinä ohittanut?

Napattiin sitten näitä mukaan oikein kaksin kappalein, niin Telsun viikon vanha pikkuserkkukin sai omansa. :)

mätsää nätisti hoitopöydän kanssa.

ja näin isoksi se aukeaa, nyt ymmärrän naisten käsilaukkujakin...

Loppuun vielä lukusuosittelut. Lemppariraskausblogini (9 kuukautta miehen silmin) kirjoittaja on aloittanut kihlattunsa kanssa uuden blogin edellisen projektin tultua "päätökseen". Käykää ihmeessä tutustumassa: eloA Hetkessä.

iPhone:

Seuraillaan tietysti. Telsulla taitaa vaan olla aika ahdasta. Niin ja kaikki on kyllä valmiina, täällä on huomattavasti enemmän tilaa peuhata kuin äidin masussa, joten alapa tulla sieltä. Don't make me come there! :D

Evakossa

No heipä hei taas. :)

Kuten otsikko kertoo, tänäänkin karattiin äidille remonttia pakoon. Äiti on siis muualla huomiseen asti, joten ollaan saatu olla täällä ihan rauhassa kaksistaan. Taas lähdettiin kotoa seiskan maissa, syötiin täällä aamupala (tai siis minä söin, vaimo oli taas herännyt itsekseen viideltä ja syönyt jo silloin) ja jatkettiin unia. Toimii tämä näinkin.

Tällä kertaa ajattelin taas laittaa vähän kuvapainotteisemman postauksen, mutta sitä ennen yksi tärkeä kysymys, johon toivon paljon vastauksia: Mitä tulevan isän kannattaa pakata sairaalakassiin? (Erityisesti eväspuoli kiinnostaa. Olen ajatellut lähinnä Saarioisen roiskeläppiä...) Auttakaa miestä mäessä.

synnytysjuomat on jo hommattu. saa nähdä, millaiset tripit näistä lähtee...

Ja sitten niihin muihin kuviin. Paljon kaikenlaista on taas tullut tehtyä ja hommailtua.

yksi valmentamistani tytöistä ompeli vauvalle upean leikki-/hoitoalustan. kiitos, Milla. :) (puput: H&M Home Kids)

pehmolelujen kylvettäminen on hyvää reeniä, vauvaa tosin ei ilmeisesti saa kuivata puristamalla/patterin päällä

Telsu kannusti Tuulin olympiahopealle

tulisit jo...

Paska päivä

Eilen oli paska päivä. (Vaimon mukaan niitä tosin on viime aikoina ollut useampiakin.)

Päivä alkoi huonosti heti aamuseitsemältä, jolloin säpsähdimme hereille alakerrasta kuuluvaan jumalattomaan meteliin. Niin, meidän talon putkiremontti on nyt sitten alkanut, mikä tarkoittaa sitä, että suoraan meidän makuuhuoneen alla laulaa timanttipora piikkausvehkeiden säestämänä noin kahdeksan tuntia päivässä. Ja samaan aikaan makuuhuoneen ikkunan edessä revitään irti asfalttia. Nukkuminen on mahdotonta, kuten myös keskusteleminen.

Noh, päivä jatkui huonosti neuvolassa. Vaimolle oli tullut pienen turvotuksen ja herkuttelun seurauksena viikossa painoa lisää melkein kaksi kiloa, mikä aiheutti lievästi sanottuna mökötystä. Etsittiin myös auton ikkunoihin aurinkosuojia kolmesta kaupasta niitä löytämättä ja poikettiin taloyhtiön putkiremontti-infossa kuulemassa, että meteli on kyllä nyt tullut jäädäkseen. Päivän toisella kauppareissulla huomattiin, että ainoa mukana oleva maksuväline oli S-etukortti, jonka tunnuslukua ei muistettu ja jonne on ollut tarkoitus säästää rahaa esimerkiksi joulua varten. "Saatiin" kuitenkin korkattua tili, kun myyjäpojalle kelpasi allekirjoitus henkkareita vastaan.

Lopulta huolet ja murheet olivat kasautuneet niin suuriksi, että vaimon silmälasien putoaminen sohvan käsinojalta lattialle avasi niin sanotusti padot. Kun en oikein tiennyt mitä sanoa vaimon kastellessa t-paitaani, tyydyin silittelemään hiuksia ja katselemaan vaivihkaa naisten kuulantyönnön olympiafinaalia. Ja toivomaan että vauva päättäisi nyt pikkuhiljaa syntyä...

Tuota painonlisäystä lukuunottamatta neuvolakäynti meni hyvin. Kaikki oli kunnossa ja taas saatiin uusi aika ensi viikolle. Silloin tehdäänkin sitten jo lähete yliaikaiskontrolliin, jos vauvaa ei ala kuulua.

Kauheasti olisi muutakin kirjoitettavaa, mutta taidan säästää ne huomiselle. Pidetään tämä postaus nyt vain tällaisena kevyenä avautumisena. :D

iPhone:

No tietysti. Sekä digijärkkäri että puhelin. Videokamera kuulemma saa luvan jäädä kotiin...

PS. Nyt ollaan allekirjoittaneen äidillä "evakossa". Herätys kello 06:45, aamupalavehkeet kassiin ja pois kotoa. Ei sitä tärinää kestä...