Synttärit sun muuta

Huh huh, kun on taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tästä syvimmät pahoitteluni. Jotenkin nyt raskaudessa on sellainen vaihe, että mitään uutta ja mullistavaa ei tapahdu. Masu kasvaa tasaisesti ja siinäpä se. Lisäksi näin kesällä sitä viettää usein mieluummin aikaa esimerkiksi frisbeegolfradalla kuin sisällä koneen ääressä.

Mutta koitetaan nyt jotain kuitenkin keksiä. :)

Maanantaina on seuraava neuvola (ja heinäkuu!). Neuvolavisiitit alkaa näköjään tihentyä, eihän edellisestäkään käynnistä ole kuin pari viikkoa. Teelusikka pyörii kuin väkkärä. Varsinkin iltaisin. Männä viikolla saatiin lastenhuoneesta pois tilaa vieneet Ikean PS-kaappi ja vanha telkkari, joten nyt huone alkaa vähitellen näyttää kivalta. Ostettiin Telsulle jo ekat vaipatkin:

voi kuinka noi vaipat on pieniä...

Viime viikon tiistaina lähdettiin muuten vaimon kanssa käymään hääpäivän kunniaksi ihan Helsingissä asti. Vihje muille tuleville isille: se on liian pitkä matka istua autossa tässä vaiheessa...Paluumatkalla piti pysähtyä jaloittelemaan vielä alle 10 kilsan päässä kotoa, kun vaimolle iski supistus. Mutta kyllä se vaimo ihan urheasti sinnitteli, eikä (sillä kertaa) purkanut pahaa oloa allekirjoittaneeseen. Mistä tulikin mieleeni...

Vaimon loma on alkanut. Luulisi, että se on hyvä juttu, mutta minä olen nähnyt tämän niin monta kertaa, että se ei enää yllätä: lomaa odotetaan kuin joulua, mutta sitten kun loma on kestänyt kolme päivää, alkaa turhautuminen. "Mitä mä tekisin?" "Keksi mulle jotain tekemistä." "Miks me ei mennä mihinkään?" Ja arvatkaapa, mihin suuntaan nämä kysymykset yleensä suuntautuvat. Onneksi en ole itse vielä lomalla, mutta sitten se riemu varmasti vasta repeääkin. En minä halua tehdä lomalla mitään erityistä! Kunhan saan käydä heittämässä fribaa ja pari kertaa terassilla. Ja voitte uskoa, ettei tilanne tänä kesänä ole ainakaan tavallista parempi. Sitä lomaahan meinaan riittää...

Allekirjoittaneella oli muuten eilen synttärit. Täytin 20 vuotta. Jo kymmenettä kertaa. Mikähän siinä on, että melkein kaikki sukulaiset halus antaa mulle lahjaksi heidän kustantamansa ruokailun jossain raflassa? En minä omasta mielestäni ole mitenkään alipainoisen tai nälkäisen näköinen ja oloinen. Mutta en valita! Ruoka maistuu aina. :D Paras synttärilahja tuli kuitenkin illalla Italian maajoukkueelta. Niin se Saksa taas jäi jalkoihin. \o/ Vaimo oli hieman vihainen kun tuli (taas) vähän huudettua.

Niin ja tänään heitin muuten frisbeegolfissa hole in onen! Edellinen holari tuli vuonna 2009, eli oli jo vähitellen aikakin. Kertakaikkiaan loistavat pari päivää takana. :)

Loppuun vielä vähän tavallisesta poikkeava masukuva. Pistetään vaikka seuraavaan postaukseen taas perinteisempi malli kera tuoreiden neuvolatulosten. Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

33+1

iPhone: VIIKKO 33, PÄIVÄ 1

Älä pode syyllisyyttä. Sinulla on oikeus sanoa välillä "ei".

No tämä on huojentavaa kuulla. Minun ei siis tarvitse aina suostua hieromaan vaimon jalkoja/selkää.

Forza Azzurri!

Iltapäivää. Täällä sitä istutaan ja odotellaan illan EM-otteluita. Italian voittoon luotetaan, mutta samalla Espanjan ja Kroatian matsia odotetaan pelolla. En haluaisi millään uskoa hallitsevan mestarin taktikointiin, mutta silti vuoden 2004 biscotton uusiutuminen vähän jännittää...

kaikki valmiina...

 Mutta asiaan. Tänään oli viimeinen perhevalmennus, tällä kertaa aiheenaan vanhemmuus. Paikalle oli meidän lisäksi vaivautunut yksi pariskunta sekä yksi tuleva äiti yksinään. Ehkäpä aurinkoinen sää vaikutti, mene ja tiedä. Itse valmennus ei ihmeitä tarjonnut, vaan aika peruskauraa siellä käytiin läpi. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että molempien meistä pitää muistaa, että isä on lapselle ihan yhtä tärkeä ihminen kuin äitikin.

Kokonaisuutena perhevalmennuksista jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Konkreettiset synnytys- ja imetys-/lastenhoitovalmennuskerrat olivat hyödyllisiä ja niissä oikeasti oppikin jotain, mutta nämä vähemmän konkreettiset vanhemmuus- ja parisuhdereenit olivat kyllä aika hyödyttömiä. Varsinkin seurakunnan parisuhdekoulutus oli sellainen rimanalitus että huh huijaa.

Vaimo on nyt kärsinyt kuivasta yskästä muutaman päivän ja päätti sitten vihdoinkin tänään lähteä työterveyteen. Ja saikkuahan sieltä napsahti. Eli vaimon kesäloma alkoi sitten käytännössä jo tänään. Sunnuntaina olisi ollut viimeinen työpäivä. Onneksi lääkäri antoi lomaa koko viikon, sillä vaikka yskä hellittäisikin, niin on hyvä ettei vaimon tarvitse olla sunnuntaina töissä, kun heillä alkaa kesän alet. Muutenkin työt on stressanneet ajoittain aika pahastikin (ja aiheuttaneet vähän supistuksiakin), niin nytpähän saa sitten keskittyä lomailemaan aina heinäkuulle asti. Ensi kuussa pitäisi tosin vielä kolme päivää käydä pyörähtämässä töissä ennen mammalomaa. :D

Vaimoa on kohdannut yskän ja työstressin lisäksi myös kolmas ikävä vastoinkäyminen. Nimittäin paitojen säännöllinen likaantuminen. Ja arvaatte varmaan, mistä kohtaa paidat likaantuvat. Masusta. Lähes joka päivä paidalta löytyy jokin läikkä tai tahra juuri tuosta navan kohdalta. Olen kyllä koittanut selittää, että mikäs ihme tuo on kun maha osuu aina pöydän laitaan jne. ja kaikki suusta putoava ruoka ja valuva kuola (no okei, ei näin kyllä oikeasti käy) tippuvat suoraan masulle. Maha on vähän niinkuin luonnollinen ruokalappu.

Juhannuskin lähestyy. Allekirjoittanut suuntaa aattona kaverin mökille tuohon parinkymmenen kilometrin päähän juhlistamaan viimeistä lapsetonta jussia vähään aikaan. Vaimo kuulemma ei tee aattona mitään.

Niin ja huomenna on muuten meidän paperihääpäivä. Kaksi vuotta, eikä suotta, masussa vauva, se on totta. :)

Azzurri-rakkauden imeyttäminen käynnissä

cucchiaino da tè 31+4

  iPhone: VIIKKO 31, PÄIVÄ 4

Supistaako? Kehosi valmistautuu synnyttämään.

Ajoittain on vähän supistellut, mutta ei mitään sen suurempaa. Eiköhän loma vähennä näitä vähiäkin suppareita.

Valmennus III ja Neuvola VII

Eilen oli taas valmennuspäivä. Aiheena tällä kertaa imetys ja lastenhoito. Oli ihan kiva kerta. Imetyksestä opittiin pari uutta kikkaa, kuten myös vauvan muusta hoitamisesta. Viideltä alkanut valmennus kesti sopivasti 1h 45min, niin ehti vielä täydellisesti kotiin ennen Ranska-Englanti -matsin aloituspotkua. :)

Tänään olikin sitten neuvolakäynnin vuoro (RV 30+5). Vaimon arvot oli taas aika hyvin kohdillaan, vaikka hemoblogiini olikin vähän alhaalla (114), mistä syystä saatiin nyt kehoitus alkaa syömään vähän lisärautaa joka toinen päivä. Verenpaineet oli hyvät (128/72), kuten aina. Niitä mittaillessa Teelusikalla oli omat lyhytkestoiset bileet ja maha heilui kuin viimeistä päivää. Liikkeisiin siis nopeasti saatiin ++. :D

Painoa vaimo oli kerännyt huikeat 200g viime mittauskerrasta eli 74g/vko. Koko raskauden aikana kiloja on tähän mennessä kertynyt 3.7kg. (Tai noh, ekasta neuvolakäynnistä lähtien 4.7, mutta raskauden alkuviikkoina vaimolta lähti noin kilo normaalipainosta.) Neuvolatäti sanoikin, että on tainnut sokerirasituksen jälkeinen dieetti toimia. Myönnettiin kyllä, että pientä lipsumista on saattanut tapahtua ja samaan hengenvetoon todettiin, että jos oikein tiukasti noudatettaisiin, niin vaimolla alkaisi varmaan kohta paino pudota.

Sitten tulikin taas aika nostaa kissa pöydälle, eli ei muuta kuin vaimo selälleen, paita ylös ja painelemaan mahaa. Ensin tutkimukset suoritti jo tutuksi tullut kätilöopiskelija, joka tunnusteli vauvan asennon, kuunteli sydänäänet (155-165) ja mittasi SF-mitan, joka oli taas ottanut kevyen harppauksen (nyt 30cm, viimeksi 25cm). Opiskelijan jälkeen meidän vakkaritäti vielä varmisti, että vauva oli oikein päin (raivotarjonta) ja kysäisi tältä opiskelijalta, että varmistetaanko vielä tuo fundus-mittakin. Varmistettiin sitten ja todettiin, että eipä riittänytkään 30cm, pistettiin vielä pari senttiä lisää...Alkaa tuo käyrä taas huidella melkoisen korkealla:

vuoristorata

On se muuten jännää, kuinka paljon tuo keskimmäinen (nuoren mieslääkärin mittaama) arvo poikkeaa noiden kahden muun (kokeneen naiskätilön) mittauksen linjasta. Kumpaankohan tässä sitten luottaisi...

Sekin on aika ihmeellistä, että vaimon paino nousee noin vähän, vaikka vauva selvästikin kasvaa hyvää vauhtia. Tuo 200g ei nimittäin riitä edes siihen, mitä pelkästään Teelusikan paino on noussut näiden vajaan kolmen viikon aikana. Eli toisin sanottuna, vaimo taitaa todellisuudessa olla laihtunut hieman.

Juteltiin tänään myös mahdollisista TAYSin ruuhkista. Aamulehti ehti jo viime viikolla otsikoimaan "Kesäsynnyttäjä, varaudu ruuhkaan". Mitenkäs siihen pitäisi varautua? Hankkia kyynelkaasua ja mellakkakilpi? Jutun mukaan varsinkin elokuussa todennäköisesti rikotaan synnytysennätyksiä. Nice...

Mutta kuultiin myös hyviä uutisia. Tämä meidän "oma" kätilöopiskelija on kuulemma elokuussa synnytyssalissa (vissiin harjoittelussa), niin hyvällä säkällä voidaan vaikka törmätä siellä. Olisi kyllä siistiä, kun olisi jo ennestään tuttu kätilö (vaikka onkin vasta opiskelija), varsinkin kun ollaan tultu tosi hyvin juttuun kyseisen tytön kanssa. :) Toivotaan, toivotaan. Ja pidetään silti se Vammalakin mielessä.

Siinä taisi olla aika lailla kaikki tälle päivälle. Nyt täytyy lopetella postaus ja herätellä vaimo päiväunilta. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 5

Muista, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmiina vauvalle.

Ja nyt tää sovellus sen sanoo!!! Myöhäistä...

Parisuhdevalmennusta, yleisiä fiiliksiä ja futista

Olen joskus tehnyt ultimatekisareissulle noin tunnin kestävän "kisa-cd:n", jonka otsikoksi muodostui nyt jo unohdetuista syistä "Tunti scheissea". Otsikko olisi sopinut myös eilisen parisuhdevalmennuksen ensimmäisen dian otsikoksi. Vaimo kiteyttikin valmennuksen jälkeen molempien fiilikset varsin osuvasti toteamalla "Taas meni tunti elämästä täysin hukkaan.".

Mutta ollaanpa rehellisiä, kuka odottaa saavansa seurakunnan parisuhdevalmennuksesta jotain hyötyä? Eli eivätpä odotuksetkaan kovin korkealla olleet. (Mutta olisivat nyt silti voineet edes sen tietokoneen ja videotykin virittää kuntoon ennen valmennuksen alkua. Tädeillä meni hommaan noin vartti. Mikä on siis aika pirun pitkä aika istua vaivaantuneena tuntemattomien pariskuntien kanssa neuvolassa.) Noin puolet valmennuksesta oli vieläpä aika pitkälti oman alani eli viestinnän juttuja, joista me molemmat ollaan aika hyvin perillä.

Oli valmennuksessa toki hauskojakin puolia, kuten parisuhdetesti, jossa kyseltiin kaikkea elämäntavoista rahankäyttöön etc. etc. Kuten me ollaan aina tiedetty, vastakohdat täydentää toisiaan. Allekirjoittaneen mukaan 1/10 väittämistä sopi molempiin tai ei kumpaankaan, vaimo oli sentään löytänyt kolme kohtaa. :D

Mutta se valmennuksesta. Puhutaanpa pitkästä aikaa vähän asiaakin.

Olen huomannut itsessäni huolestuttavia piirteitä. Minä olen vaimolle kateellinen siitä, että hän saa tuntea vauvan niin hyvin ja koko ajan lähellään. Ja minä kun ajattelin, etten ikinä tuntisi itseäni ulkopuoliseksi tässä touhussa. Mutta juuri siltä minusta on ajoittain tuntunut viime aikoina. Tiedän, että tällaiset tunteet ovat ihan turhia, mutta minkäs teet...Eikä asiaa ainakaan helpota se, että vauva tuntuu aina rauhoittuvan allekirjoittaneen läheisyydestä. Lähes joka ilta vaimo huutaa makuuhuoneesta minut katsomaan Teelusikan iltajumppaa, ja lähes yhtä usein Telsu lopettaa riehumisensa heti kun isi saapuu masun vierelle tuijoittelemaan. Se on mälsää. Mutta toisaalta tietysti myös mukavaa, että vauva rauhoittuu läsnäolosta. Siitä olen nyt koittanut repiä edes jotain positiivista. Ja ei se vauva nyt niin levollinen kuitenkaan ole, kyllä isikin saa kenkää (ja päätä sun muuta) säännöllisesti. Ja nytkin pikkuisen hikka tuntuu selvästi. Mutta silti...Pöh, sanon minä.

Vaimolla on muuten edelleen aika kova himo syödä purkkaa. Vai mitä sanotte:

ei kai nää menneet yhdessä yössä???

 Oli pakko tänä aamuna ottaa kuva vaimon yöpöydältä. Ja muutenkin tuntuu siltä, että vähän väliä vaimo sylkäisee purkan roskikseen. Koska se edes taas laittoi sen suuhunsa?!? Outoa, sanon minä.

Mutta eipä tässä taas tänään muuta. Kohta pitää lähteä iltavuoroon. Niin ja hei!! Se on futiksen EM-kisat! Hienoa, että edes nämä kisat näkyy ilmaiskanavilta eikä joltain faking kanal plussalta. Se on sinistä päälle ja Forza Azzurri!

hankintaan!

iPhone: VIIKKO 30, PÄIVÄ 1

Oletko jo pakannut sairaalakassin?

Viikko 30!?! Mamma mia! Mutta niin, ei todellakaan ole sairaalakassia pakattu. :D (Kuulemma kotiintulovaatteita on sen sijaan jo mietitty...

Synnytysvalmennus

Eilen oltiin sitten ensimmäisessä perhevalmennuksessa, jonka aiheena ei ollut enempää eikä vähempää kuin itse synnytys.

Meillä oli valmennuksessa oikein hauskaa. Vaimo kikatti mahdollisimman hiljaa useampaan otteeseen, kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Tässä valmennuksen hauskimpien hetkien TOP3:

1. Nenä poskella

Koulutusta pitänyt kätilö (eli meidän oma neuvolatäti) kuvaili vastasyntyneitä melko värikkäin sanakääntein. "Lapsen pää muotoutuu synnytyksen aikana, joten ei pidä pelästyä, jos lapsella on vähän pitkulainen pää. Tai erilaisia pahkoja päässä. Tai vaikka nenä poskella, on niitäkin nähty."

2. Sulle peräruiske, mulle pullaa

Tyyliin toisella powerpoint-kalvolla kerrottiin synnytyksen alkuhetkistä, muun muassa peräruiskeesta (josta kuullessaan vaimo tuuletti ja totesi "Jes!"). Ja heti seuraavalla kalvolla olikin jo aika kertoa seuraavaksi tärkein asia, eli TAYSin kahvilan aukioloajat. Oli sitten ihan pakko todeta vaimolle, että "sulle peräruiske, mulle pullaa". Vaikka eihän se nyt ihan niin mene. Saahan tuo vaimokin siellä synnärillä herkutella sokeriliuoksellakin (suoraan suoneen) jos oikein nälkä alkaa heikottaa...


3. Tukihenkilössä roikkuminen + muut synnytyskuvat

Meille näytettiin myös kuvia synnytyksestä. Kuvat vaikuttivat erittäin lavastetuilta ja ne taisivat olla peräisin viime vuosituhannelta. Päätellen esimerkiksi siitä autonkokoisesta ja -hintaisesta Hewlett-Packardin ctg-laitteesta...Osa synnytysasennoista oli vaan sellaisia, ettei niitä voinut katsoa nauramatta.

tähän väliin masu mallia 29+5, ettei ole pelkkää tekstiä koko postaus :)

En sitten tiedä, ollaanko me ahmittu jotenkin poikkeuksellisen paljon tietoa jo etukäteen vai oliko osa paikallaolijoista vaan ihan kuutamolla. Osa kuvitteli saavansa epiduraalin vielä ponnistusvaiheessakin ja joillekin oli epäselvää, mitä termi "tarjontavirhe" tarkoittaa. (Vaikka oltiin jo viisi minuuttia niistä puhuttu...) Meille ainoa uusi asia oli se, että synnytys lasketaan alkaneeksi siitä hetkestä kun supparit tulee säännöllisesti 10 minuutin välein.

Paikalla oli myös yksi ärsyttävä tuleva äiti, joka oli niin aggressiivisen oloinen luonne, että huh huh. Kuulemma tulevat kätilöt saavat turpaan useasti, muun muassa jos he harkitsevat episiotomiaa tai koskevat häneen imetystä opetellessa. Pitkä lista synnytystoiveitakin löytyy. Ja voi v***u sitäkin, jos joutuu ottamaan lävistykset pois synnytykseen lähtiessä! Täytyy ens kerralla muistaa istua mahdollisimman kauas kyseisestä henkilöstä.

Mutta kaiken kaikkiaan valmennuksessa oli ihan kivaa ja oli siellä käymisestä varmasti hyötyäkin. Muutamat huhut katkesivat ja asiat selkenivät huomattavasti. Jotenkin synnytys näyttäytyy nyt aikaisempaa konkreettisempana tapahtumana.

iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 5

Äitiysloma lähestyy!

Juu, niin tekee. Vähän yli kuukausi vielä, mutta onneksi vaimon kesäloma alkaa jo juhannuksesta. Tai noh, onneksi ja onneksi. Se on ollut nyt aika känkkäränkkä viime aikoina...

PS. Teelusikalla on selkeä rytmi. Illalla ja aamulla jumpataan puoli tuntia, minkä lisäksi johonkin aikaan päivästä pyöritään hieman. Muuten nukutaan. Tulee isäänsä.

Kesäkuu!

Toukokuu jäi taakse, ja millainen kuukausi se olikaan! Gradu tuli valmiiksi (lähti painoon tiistaina), urheilukisat meni nappiin, sain oman alan työtarjouksen ja vauva potkii masussa iloisesti joka päivä. Toivottavasti kesäkuussa jatketaan samalla meiningillä. Huikeaa että nyt on jo kesäkuu. Kesä on ihmisen parasta aikaa. :)

Vaimon mielihalut muuttuu oudommaksi. Nyt se haluaa haistella kenkiensä kumipohjia tai vaihtoehtoisesti setelinippua...Ja mikä oudointa, nyt pitää saada rahisutella irtosoraa asvalttia vasten aina kun ollaan pihalla. Weird. Purkankulutus on luonnollisesti pysynyt korkealla tasolla.

Teelusikka on saanut leluja. Vaimo shoppaa internetin palstoilta tavaroita, joita allekirjoittantu sitten ajelee hakemassa. Myös Teelusikan serkkupojan lahjoitushalukkuus on edelleen korkealla ja sieltä suunnalta tulee paljon vauvojen leluja.

kaikkee pitää olla

Myös vauvauutisia on alkanut tupsahdella. Aivan aluksi suuret onnittelut Ketustelua -blogin Lisa Lovelle ja Vauvalandia -blogin Meerille pienistä ja ihanista tyttövauvoista. :) Myös muut tutut ovat alkaneet jakautua. Kaveripariskunta sai kahden tytön seuraksi nyt pikkuveljen ja vaimon kaveri kävi saamassa tytön raskausviikolla 29. Juu ei, tuossa ei ole kirjoitusvirhettä. Heillä oli laskettu aika kolme päivää ennen meidän LA:ta, mutta nyt oli tullut ongelmia ja 800-grammainen pikkuinen joutui ottamaan varaslähdön elämäänsä. Mutta mikä parasta, kaikki on ollut oikein hyvin alusta lähtien. Sisukas neiti siis.

Meillä olisi nyt odotusta jäljellä 74 päivää. Vaimo tosin on sitä mieltä, että joku 60 riittäisi aivan mainiosti ja Teelusikka saisi syntyä vaikkapa jo heinäkuun puolella. (Isi on eri mieltä, sillä isillä on vielä ultimateturnaus heinäkuun vikana viikonloppuna, jonne isi kovasti haluaisi vielä päästä.)

Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun perhevalmennukset alkaa. Heti mennään itse asiaan, sillä ensimmäisenä on vuorossa synnytysvalmennus. Saas nähdä, miten siellä pärjätään. Ihan innolla odotan kyllä näitä touhuja. Pääsee kuulemaan muidenkin raskaustunnelmia vähän isommassa porukassa. Toivottavasti muut pariskunnat on mukavaa sakkia.

Kirjoitellaan huomenna sitten lisää, mutta tähän loppuun pitää vielä pistää kuva kauan metsästetystä vaatteesta, jonka vaimo lopultakin oli kirpparilta vitosella löytänyt. Hyvät naiset ja herrat: nallepuku!

vähänxöpö!

 iPhone: VIIKKO 29, PÄIVÄ 3

Vauvasi maistaa jo eri makuja.

Nice. Nyt on varmaan sitten kivaa lillua samassa vedessä, johon itse pissaa...

Back to normal

Otsikon mukaisesti nyt ollaan palattu monella tapaa normaaleille raiteille.

Aloitetaan sokerirasituksesta.

Kotitestaus on nyt loppu. Pari kertaa arvo nousi kymmenyksen tai pari liian korkealle, mutta pääosin pysyttiin sallituissa rajoissa, useimmiten selvästi. Suurempia ongelmia tuli ennemminkin siitä, että vaimo stressasi aika reilusti testauksesta yrittäessään pitää arvot matalalla. Onneksi mittaukset on nyt ohi.

Torstaina oli myös aika käydä neuvolassa. Vaimon paino oli noussut noin 135g/vko, eli kiloja on nyt kertynyt raskauden alusta lähtien noin 3,5kg, josta vauva itsessään alkaa lähennellä kilon rajaa. Viime kerralla yläkäyrän yli pompsahtanut fundus-mittakin taantui normaaleille käyrille kasvettuaan kuukaudessa naurettavan yhden sentin (tosin vaimo kertoi Teelusikan painautuneen kiltisti selkärankaan mittaushetkellä). :)

Teelusikka sai päättyvällä viikolla myös vihdoinkin lipaston omille vaatteilleen. Kuten kuvasta näkyy, lipastoon ei paljon tilaa jäänyt vaimon järjestelyn jälkeen.

täyttö käynnissä

melkein kaikki jo tungettu paikoilleen

Lipaston päälle ostettiin myös hoitoalusta. Uutena! Eipä ole Teelusikka paljon muita tavaroita uutena tai ainakaan normaalihintaisena saanut. :D Lipastokin ostettiin huuto.netistä...

Mitäpä muuta? Vaimon maha kasvaa ja purkka maistuu. :) Pistetään loppuun vielä keskiviikkoinen masukuva.

masu 27+6 sekä isin ostama äitienpäivä-gerbera

iPhone: VIIKKO 28, PÄIVÄ 3

Näetkö kummallisia unia? Se on ihan tavallista.

Ei ole kuulemma kummallisia unia näkynyt. Tai ainakaan tavallista kummallisempia. Masun värinä tuntuu unen läpi ajoittain. Telsu on kova tyttö jumppaamaan. :)

PS. Mitaliputki jatkuu. Tänään sekajoukkueiden SM-hopeaa ultimatessa. :) 

PPS. Oltiin katsomassa euroviisuja eilen kunnon screenilta. Ruotsin huikean viisuvoiton kunniaksi vielä kerran: Loreen ja Euphoria! \o/

 

Tunnustus ja haaste

Huomasin saaneeni tällaisen tunnustuksen. Kiitos siitä H. :)

Lisäksi sain Meeriltä haasteen vastata seuraaviin kysymyksiin, joten olkaapa hyvät:

1. Koska plussasitte?

 

Lauantaina 10.12.2011

 

2. Parasta raskausajassa?

 

Eka ultra, ekat liikkeet ja vaimon masun kasvaminen.

 

3. Mitä et ikinä pukisi vauvasi päälle?

 

Kts. pari postausta taakse päin. :D

 

4. Parasta kesässä?

 

Aurinko, lämpö. jätski, ultimate, frisbeegolf. Kaikki!

 

5. Oletko mökki-ihminen, vai viihdytkö paremmin kaupungissa?

 

Mielelläni mökkeilisin jos itsellä tai jollakin lähipiiristä sellainen olisi. Viihdyn kyllä kaupungissakin, mutta näin kesällä pitäisi kyllä päästä takaisin maalle.

 

6. Turhin asia, jonka olet vauvallesi ostanut?

 

Minä en osta vauvalle turhaa, vaimo hoitaa sen puolen. :D Tai noh, ehkä 10e maksanut Angry Birds -vaunulelu oli vähän turha.

 

7. Mitä harrastat?

 

Ultimatea ja frisbeegolfia.

 

8. Miten käytit/aiot käyttää äitiyslomasi ennen vauvan syntymää?

 

Niin noh. :D Itselläni on kyllä kesäloma ennen laskettua aikaa ja sen aikana olisi tarkoitus käydä parissa turnauksessa, kiertää pikkuisen Suomea ja sitten ihan loppuviikoiksi rauhoittua vain ja odotella vauvan tuloa.

 

9. Oliko sinulla lapsena jokin suosikki unilelu, jota ilman et voinut nukkua?

 

Ei kyllä tainnut olla. Kai ihan pienenä oli, mutta en muista.

 

10. Käytättekö/ aiotteko käyttää kestovaippoja?

 

Rahan puolesta ajatus kyllä houkuttelisi.

 

11. Ihanin kehu/kohteliaisuus, jonka olet raskausaikana saanut? 

 

Allekirjoittaneen kohdalla ihanimmat kehut taitaa löytyä tämän blogin kommenteista. :D 

 

Siinäpä ne. Kirjoittelen vielä illalla toisen kirjoituksen, jossa vähän varsinaista asiaa ja viikon kuulumisia. Nyt pelaamaan ultimatea. :)

Mitalisadetta, Kela-lomakkeita ja raskausdiabetesta

Mjooh. Vähän vaihtelevin fiiliksin ollaan edetty viime blogikirjoituksesta. Viikonlopun kisat meni suoraan sanottuna putkeen. Kolmesta lajista kolme mitalia, joista kaksi kultaisia. Käteen (ja niskaan, ja naamaan, ja pohkeisiin) jäi myös vahva "rusketus" kolmen päivän auringossa seisoskelusta/juoksemisesta. Perisuomalaisen vahva puna koristaa ihoa ja on melkoisen kipeä. Mutta positiivinen fiilis karkeloista jäi joka tapauksessa. :)

kisojen mitalit oli valmistettu kierrätysmateriaalista, mm. vanhoista tietokoneista

Kotiin oli myös kiva eilen palata. Täällä oli pärjäilty yllättävänkin hyvin. Työhuoneen sohva oli kadonnut poissaoloni aikana, mikä on kyllä loistava asia. Mahtuu taas siinäkin huoneessa liikkumaan. Illalla soitin vielä työkaverille ja maanittelin hänet tekemään puolestani tämän aamun työvuoron, kun energiat oli kisojen jäljiltä aika vähissä. Uni tulikin silmään heti kun pää laskeutui tyynylle. En jaksanut edes MM-finaalia loppuun asti katsella.

Tänään tunnelmat kuitenkin vähän vaihtuivat, kun vaimo sai soiton neuvolasta. Puhelu koski viime perjantaista sokerirasituskoetta ja kuten tuleva mamma oli vähän pelännytkin, niin "kiinni jäätiin". Pari arvoa oli turhan korkealla ja nyt tuli käsky hakea neuvolasta tarpeet ja ohjeet viikon omaseurantaa varten. Tällä kertaa meitä neuvoikin vakihoitajan sijaan nuorempi, todella mukava neuvolatäti. Ennen kotiin lähtöä testattiin kerran veriarvojen tsekkaamista, ja varsin reippaasti vaimo itseään neulalla tökkäsi. :) Lupasin kyllä, että minäkin voin ne testaukset aina tehdä, mutta ilmeisesti ei tarvitse.

reikiä sormiin ja arvoja paperiin

Neuvolan jälkeen käytiin kaupassa ja katsottiin tarkasti, mitä kärryihin eksyi. Namit, limsat ja mehut on nyt sitten bännissä. Kiitos muuten Ketustelua -blogin Lisa Lovelle loistavasta diabetes-postauksesta. Tuli se juuri luettua läpi. :) Jotenkin on todella vaikea uskoa, että vaimolla varsinaista raskausdiabetesta olisi. Maha tosin kasvaa yläkäyrillä tai niiden yläpuolella, mutta muita merkkejä ei kyllä ole ilmassa. Vaimo on ollut aina ennemminkin ali- kuin ylipainoinen, eikä ainoa ei ole yli puolen vuoden odotuksen aikanakaan tullut lisää kuin muutama kilo. Vaimon suvussa ei ole esiintynyt diabetesta eikä aikaisempia isoja vauvojakaan vaimo tietääkseni ole saanut. Ikääkään ei ole vielä lähellekään neljääkymppiä. Luotan siis vakaasti siihen, että tästä selvitään kevyillä ruokavaliomuutoksilla.

isin täytyy nyt syödä isin tuomat karkit

Tänään saatiin vihdoinkin täyteltyä Kelankin lomakkeet. Tai siis lomakehan oli jo kerran (väärin) täytetty ja viety vaimon työnantajalle, josta oli sittenkin tullut käsky täyttää kaavakkeet netissä. Tänään sitten rukkailtiin yhdessä ne kaavakkeet kohdilleen ja täytyy kyllä sanoa, että tietokoneella homma tuntui jotenkin paljon helpommalta kuin paperilla. Jotenkin sen äidin vanhempainetuuskaavakkeen jako kolmeen eri nettilomakkeeseen helpotti asiaa kummasti. Go internet!

iPhone: VIIKKO 27 PÄIVÄ 4

Kun sinä voit hyvin, vauvakin voi hyvin.

Kyllähän me tämä tiedettiin. Kuten myös se, että kun mamma stressaa, niin vauvakin stressaa. Tänään oli melkoista muksimista, kun jännitettiin yllätysneuvolaa. 

PS. Elonkerjuu julkaisi tänään ekan singlen uudella kokoonpanolla! Viistäköön siipeni maata kuulosti niin hyvältä radiossa, että olihan se heti pakko hankkia. :)

tätä on odotettu!

suoraan listaykköseksi :)

Helatorstaina Helsinkiin

Tänään on sitten lähtö PK-seudulle opiskelijoiden SELL-kisoihin, jossa ollaan tiukasti kiinni aina sunnuntaihin asti. Eli friba on ilmassa lähes taukoamatta. Vähän mälsää jättää vaimo ja Teelusikka näin "pitkäksi" aikaa yksin, mutta eiköhän ne pärjää kaksistaankin ihan hyvin. Eipähän ole isi sotkemassa paikkoja. :)

Parin viime päivän aikana vaimon masu on ajoittain kovettunut ihan kivipalloksi. Innokkaana isimiehenä tuli heti mieleen, että jee jee, harjoitussupistukset ovat alkaneet. Tänään soitellessani omalle äidille tuli mainittua, että vaimolla on ollut muutamia Braxton Hicks -supistuksia. Siinä pistettiin entinen terveydenhoitajakin sanattomaksi, kun käytetään näitä hienompia termejä. :D

Tänään kuultiin myös, että viime yönä oli tuttavapiirissä yksi raskaus päättynyt onnellisesti mutta yllätyksellisesti. Ultran lupailemalle tyttöselle olikin matkan varrella ilmestynyt vehkeet. Nelikiloinen poika saa siis aloittaa taipaleensa vaaleanpunaisissa tamineissa, joita oli ilmeisesti hamstrattu ihan urakalla. Ja samantien aloin minäkin katsella tuota pinkkiä vaunulelua uudesta näkökulmasta...Vaikka voihan se poikakin pinkistä tykätä.

Edellinen postaus herätti muuten todellisen kommenttitulvan, ja hyvä niin. Kommenteista löytyi lisää hienoja inhokkeja, kannattaa käydä lukemassa. Itseltäkin oli unohtunut pari juttua, mutta niistä ehkä vielä enemmän toisella kertaa. Ties vaikka myöhemmin julkaistaisiin Mustan Listan osa II. :)

Oikein rattoisaa pyhäpäivää ja viikonloppua kaikille.

iPhone: VIIKKO 27

Onko vauvasi suvussa mukavia, periytyviä nimiä?

Joko taas alkoi uusi rv? Vastahan se edellinenkin alkoi. Ja sitä edellinen...Kaipa niitä periytyviä nimiä on joka suvussa, mutta saas nährä, periytyykö meidän mukulalle. ;)